Hakomaja.net

Admata täällä:

Tiedätkö mitä, Admata, IOK:n olen ymmärtänyt opettavan nimenomaan että kaikki kokemamme on vain heijastumaa yhdestä ainoasta erehdyksestä, nimittäin siitä että kuvittelimme lähteneemme omille teillemme Jumalan luota ja tästä johtuvasta syyllisyyden tunteesta. Siihen ongelmaan tarvitaan kyllä hoitoa, mutta Pyhä Henki on ainut Terapeutti. Toisen ihmisen ego ei voi hoitaa. Ja kaikkiin kokemuksiimme pätee, että itse olemme saaneet ne aikaisiksi. Onko IOK harhaoppia tässä kohdassa mielestäsi? Ja ovatko IOK:n harjoitukset sinusta sitä vaarallista omin voimin pinnistelyä josta keskustelimme aikaisemmin?

Luin muuten myös viimeisen viestisi synninpäästöstä. Hyvin kirjoitit, kuten aina.

Acimlainen kirjoitti:
Samalla tavalla olen ymmärtänyt. Viime aikoina olen alkanut ymmärtää hieman paremmin myös IOK:n saamaa kritiikkiä tämän tiimilta.

Tämän suhteen asia vilipitön

Uskon itse pitkälti ns. karman lakiin, jollaista Jeesuskin mielestäni opetti ("Sillä mitalla jolla te mittaatte, sillä teille mitataan").

Kuitenkin tässä maailmassa on paljon myös varmasti täysin syyttömien, kuten esim. pienten lasten kärsimystä. Pidän jollain tapaa julmana ajatusta että nälästä, sairauksista ja sodista pahasti kärsivä sylilapsi olisi itse aikaansaanut kärsimyksensä

Kaikki tietysti riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa katsoo. Kyseessä on kärsimyksen ikuisuuskysymys ja oikeastaan IOK:n vastaus siihen, josta on sitten johdettavista monenlaista näkökulmaa. Painajainen voi olla vain unta, mutta jatkuvista painajaisista voi jäädä myös elämää hereilläkin varjostavat traumat

Admatan tässä mainitsemasta ansaitsematon eli epäoikeudenmukaisuuden ongelmasta pääsen läpi vain ajattelemalla että olen "elänyt" ennenkin.

Ihmettelen että miksi se on joillekin niin ylitsepääsemätön asia, niillekin jotka hyväksyvät että henki on ikuinen. Ihmismielen eli egon oikeudenmukaisuus vaatii tässä heti täyttä tasapainoa ja oikeudenmukaisuutta.

Jos lasteni äiti ajetaan liiskaksi maantiellä, juuri silloin toteutuu minulle sekä lapsille ja monille muille juuri se kokemus jota he ovat tähän hetkeen ja tähän elämään lähteneet kokemaan. Ei niin että juuri nyt on tapahtunut jokin "syy" jonka vuoksi piti äiti malliksi tappaa. Vaan ikuisuuden kannalta katsottuna kaikki on juuri nyt täydellisessä ja parhaassa mahdollisessa asennossa jotta olisi mahdollisuus oivaltaa että olemme ikuisuudessa nyt. Myöskin yliajajan kokemus ei ole aivan merkityksetön.
Kurssin mukaan maailman ainoa tarkoitus=(T 730) "Todellinen maailma on mielen tila, jossa anteeksiantamus nähdään maailman ainoana tarkoituksena.----- Silloin tunnistetaan että kaikille asioilla täytyy ensin antaa anteeksi ja vasta sitten ymmärtää niitä."

Kaiken? lähes kaiken kirjoittelummekin pyrkimys on ensin ymmärtää.
Eli persiilleen meni tämäkin rustaus Todellisen Maailman kannalta. Herää kysymys montako läheistäni vielä pääsen kokoilemaan yliajettuna kun koko ajan yritän ymmärtää sensijaan että antaisin anteeksi?

Karman laki minulle tarkoittaa että sitä saa mitä tilaa. Kuten kurssi opettaa että luon tulevaisuuteni nyt. Kaiken saan minkä tarvitsen joka hetki. Anteeksianto suo mahdollisuuden luoda iloa.

Admata: Olisiko sitten vähemmän julmaa että joku toinen aiheuttaisi hänelle samat kärsimykset? Pikkulapsi ei tietenkään ole ehtinyt tehdä mitään pikkulapsi-elämässään vaan jossain edellisessä elämässä. Minusta julmaksi asian tekee että se että pikkulapsi ei ole ehtinyt lukea IOK:ta jolloin hänellä ei ole tehokasta työkalua kärsimyksensä poistamiseen.
Harjoittelija: Todellako? Pikkulapsenkin tapauksessa? Minusta näitä asioita on helpompi ymmärtää aikuisena eli jokainen elämän hetki ei ole yhtä otollinen asian kannalta. IOK-oppilaana, jos olisin läksyni oppinut, minun pitäisi kai kuitenkin ajatella kuin Harjoittelija tässä.

Johannes 9:

Jeesus parantaa sokeana syntyneen

Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
Tässähän Raamattukin selvästi tuo esiin mahdollisuuden että jo tänne maailmaan syntyvä on voinut itse aiheuttaa ongelmansa. Mutta! Huom! Jeesus on yhtä fantastisen ihana sekä IOK.ssa että Raamatussa. Hän ei halua jäädä pähkäämään sitä kuka on syyllinen vaan hänelle kaiken todellinen tarkoitus on aina anteeksianto ja parantaminen. IOK:ssa hän sanoo jopa olevansa Sovitus, siis identtinen missionsa kanssa. Kun opetuslapset haluaisivat ajaa egon kaistaa, niin Jeesus ohjaakin heitä Jumalan kaistalle.

Harjoittelija toi IOK:n Tekstistä sivulta 730: Silloin tunnistetaan että kaikille asioilla täytyy ensin antaa anteeksi ja vasta sitten ymmärtää niitä. Eli kun sokealle on annettu anteeksi niin ymmärretään että hän ei olekaan oikeasti sokea. Virheellinen havainto on korjattu.

Se että vain itse (eikä kukaan muu) on syypää vaikeuksiinsa, on hyvä asia, koska sehän tarkoittaa ettei tarvitse pelätä mitään ulkoa tulevaa uhkaa, jolle ei mahda mitään. Se että itse on syypää pelkoon tarkoittaa myös pelon voi itse myös poistaa (Pyhän Hengen avulla tietenkin) mutta ilman mitään ulkonaisia voimia. Arvelen että IOK:n kritisoijat unohtavat tämän puolen asiasta kokonaan. Suurin osa heistä ei varmastikaan tunne koko kirjaa, vaan on vain lukenut yksittäisiä lainauksia tai jonkun mielipiteitä siitä. Jos IOK:n päällä hyppii, sen sijaan että suorittaisi sen, niin ihmekö se että sen saa kantapään kautta.

Anteeksianto on niin laaja käsite?
Voisinko ajatella myös sokean antavan anteeksi itselleen, omalle virheelliselle mielelleen. Eli sokea hyväksyy että hänen silmiensä näkökyky ei estä häntä näkemästä todellista maailmaa. Vaan fyysinen "virhe" on hänelle siunaus jotta hän näkisi Kristuksen tavoin. Jotakin tuohon suuntaan esimerkiksi. Tässä vai yksi vaihtoehto tyydyttämään egoni miksi kysymystä.
Kun minä koen sokean ihmisen vajavaisena suljen hänet lokeroon jonne hän ei kuulu Jumalan mielessä. Kun hyväksyn hänet täydellisenä eli annan itselleni anteeksi oman virheellisen tulkintani maailman tarkoituksesta olen lähempänä anteeksiantoa kuin syyllisen etsimistä, syyllisyyden ymmärtämistä.
Mietin vielä tuota pikkulapsen kärsimystä. Hyväksymällä ikuisen elämän sisällytän ajatukseen sen että yksilö on tullut avuksi minulle/meille näyttääkseen omalla tavallaan mikä elämässä on tärkeätä

Tämä maailma jossa kirjoittelemme sitä sun tätä on siis PEILIKUVA eli väärinpäin.
Jolloin tiedostan että päätelmäni on virheellinen.
Voisinko pyytää kurssin ohjeen mukaisesti kuten luku 30 Uusi alku pyytää: Haluan nähdä tämän asian toisin ja jatkaa Kenties on olemassa toinen tapa katsoa tätä asiaa. Mitäpä voisin menettää pyytämällä sitä
Minun siis pitää kiittää kokemuksistani. Sillä kokemukseni olen itse itselleni LUONUT. Kysyppä vain joltakin viininmaistajalta, tai liikennepoliisilta. Saat viinistä täysin omintakeisen selityksen. Samoin poliisilta tulee melko lailla omaperäinen selitys eli kokemus liikenteestä.
Jäljelle jää kysymys MIKSI kehitin syyllisyyden itselleni lapsuudesta tai perheeni käyttäytymisestä. Kukaan toinen ei voi sellaista kertomusta keksiä. Tällätavoin minun anteeksiantoni minun syyllisyydelle voin tehdä vain minä PH.n avulla. Kukaan toinen ei tunne minun "syntejäni"
Mitenkään tämä ei sulje pois auttamisen tarvetta aivan kirjaimellisesti. Alkaen Punaisen ristin verenluovutuksesta. Kaikki mahdollinen on tietenkin hyvä tehdä kaiken kärsimyksen vähentämiseksi.

Harjoittelija: Vau! Hyvä oivallus. Miksipä ei tosiaankaan olisi juuri noin asian laita. Koko tarinahan tästä sokeasta voidaan tulkita symbolisesti. Mutta toisaalta koska opetus annetaan ihmiselle siinä muodossa jossa hän kykenee sitä parhaiten ymmärtämään, niin se voisi ehkä tarkoittaa myös sitä että sokea sai fyysisen näkönsä takaisin. Jo se olisi hänelle ilmaus siitä periaatteesta että asioiden ei tarvitse olla niin huonosti kuin miltä ne näyttävät olevan. Vähän sama juttu kuin se Lasaruksen tapaus. Kehon ylösnousu oli vain väliaikainen juttu joka vahvistaa uskoa elämään kuoleman sijasta. Jos sokea antoi itslleen sokeutensa anteeksi, hänen ei tarvinnut projisoida sokeuttaan fyysiseen kehoonsa, vaan sisäinen sokeus parantui kuten myös sen fyysiset oireet. Kuule, Harjoittelija, on tainnut jäädä sanomatta, mutta sinun kirjoituksesi antavat minulle paljon.
Auttavat minua ymmärtämään.

Admata:
Kuitenkin tässä maailmassa on paljon myös varmasti täysin syyttömien, kuten esim. pienten lasten kärsimystä. Pidän jollain tapaa julmana ajatusta että nälästä, sairauksista ja sodista pahasti kärsivä sylilapsi olisi itse aikaansaanut kärsimyksensä
Ego haluaa valikoida. Se on sen elinehto. Anteeksiannon vastakohta.

Useimmat meistä uskovat että Jeesus tuli keskuuteemme suunnitellusti. Jopa ennustetusti. Ikuisen suunnitelman toteuttajaksi. Monet häneltä jääneet ohjeet sovellamme hyvin valikoivasti vain meille sopiviin tilanteisiin. Katsokaapa esim. sitä lausetta missä Hän sanoo "Monet teistä tulevat tekemään suurempia kuin minä". Varmasti hän tarkoitti silloin kuulolla olevia. Mielestäni on tämä ajatus nähtävä myös niin että kuulijoissa on henkilöitä jotka syntyvät uudelleen "tehdäkseen suurempia" kuin Hän. Vai mahtoiko Jeesus narrata? puhuiko läpiä päähänsä kauniisti sanoakseni. On vain kovin turhaa puhua uudelleen ilmaantumisesta silloin kun sen tuomaa vastuuta tästä hetkestä ei ymmärretä. Siinä uudessakin kehossa vain tämä hetki toimii. Ja vielä tuon lapsen "syytön" kärsimys. Eikö se juuri ole se suuri teko ???
IOK.n mukaan vain ego mittaa, kaipaa suurempaa tai pienempää. IOK.n mukaan sattumaa EI ole. Lapsi ei sattumalta tullut kärsimän. Lapsi tuli aivan suunnitellusti täyttämään itselleen vapaaehtoisesti valitsemaansa tehtävää aivan kuten Jeesus. Laki ollakseen laki on oltava kaikille sama. Onhan ymmärretty että Hän oli esimerkki. Vai pitääkö jälleen valita että vain torstaista eteenpäin Hän alkoi toimia esimerkkinä!
Muuta selittäessäni joudun selittämään KAIKKI sattumaksi ja silloin putoaa pohja pois kaikelta.
Ja vielä uudelleen. On hyvä tehdä parhaansa kärsimyksen vähentämiseksi kaikissa tapauksissa.