Hakomaja.net

blip.tv/file/2619912/

Kuten huomaatte, ei meilta lopulta kysyta, mihin lahkoon tai suuntaan tai kirkkoon kuulumme. Tarkeinta on huutaa apua Jeesukselta.

Osa rikasta rajatilakertomusperinnettä. Näistä on aina yhtä mahdotonta sanoa, ketkä keksivät omasta päästään, ketkä näkevät unia jne. Ilmeisesti yleisintä "uskonvahvistusmateriaalia" nämä ovat karismaattisissa liikkeissä, jotka kipeästi kaipaavat "todistuksia". Jotkut toistuvat piirteet (tunnelin päässä valoa, kehosta irtautuminen) ovat kuitenkin kiistatta todellisia joissain tapauksissa, näitä ilmiöitä on pystytty tuottamaan koejärjestelyin laboratoriossakin.

Minun mielestä "huutaa apua Jeesukselta" kuulostaa koomiselta.

Jos itse tulet olemaan jonain paivana tuon miehen tilalla, ei varmaan kovin koomiselta voine vaikuttaa hatahuutosi Jumalan puoleen Jeesuksen kautta.....

Mirjami kirjoitti:


"Tuon miehen tila" ei tietenkään ole kadehdittava, yleensä runsas hiilidioksidin määrä veressä kertoo hyvin vakavasta, hengenvaarallisesta tilanteesta. Mahdollisesti aito kummallinen kokemus on sitten yhdistettynä kuolemanpelkoon (kuoleman mahdollisuuden realisoituminen) lähtenyt elämään omaa elämäänsä ja toimii nyt uskonvahvistuksena kaikille, ketkä kertomuksen todenperäisyyteen uskovat.

On mielenkiintoista, että näitä kokemuksia kokevat ihmiset "näkevät" tai kertovat näkevänsä poikkeuksetta oman kulttuuripiirinsä ja -elämänsä "merkkihahmoja"

En Mirjami avannut/katsonut koko linkkiä. Tuli vain spontaani huvittunut fiilis Jeesuksen puoleen huutamisesta, mikä voi tietenkin loukata jotain Jeesukseen uskovaa. (Tarkoitus ei ole loukata, käytän vain sanan ja kirjoituksen vapautta ilmaisemalla itseäni. ) Erilaisia Jeesuksia on ollut varmaan paljon ja tulee olemaan, en itse tarvitse mitään pelastusteorioita. Jos olisinkin sairas, luottaisin muihin tahoihin.

No juu, katsoin nyt tuo videon. En kyseenalaista miehen kokemuksia. Hän sai ehkä jotain mitä tarvitsi.

Lähinnä jäin miettimään, miksi asia näkyy usein niin mustavalkoisena uskonnollisissa jutuissa. Se on joko tai: Jumala - jumalattomuus, Rakkaus - itsekkyys.

Koen, että elämässä on rakkautta ilman Jeesuksen oppien noudattamista, henkisyyttä ilman hengellisyyttä. Enkeleitä ilman uskontoa. Valoa ilman pelkoa. En koe tällä hetkellä pelkääväni edes kuolemaa (toki sitten kun se on edessä, saatan pelätä, en mene vannomaan ). Kuolema on portti toiseen ja tiedän, että en kohtaa "demoneja" tai muita häiriköitä sen portin takana.

Enkä usko kuten tuon videon mies, että jumala tuomitsisi ketään pientä ihmistä mihinkään ikuiseen kadotukseen.

Minulle on unihalvaus aika tuttu kokemus, ja siihen liittyy usein myös voimakas kokemus jonkin olennon läsnäolosta - yleensä pahan. Joskus kauan kauan sitten tuossa tilanteessa pyysin ristiinnaulittua Jeesusta ilmestymään verihaavoineen (jotenkin näin) minulle, mutta tulematta jäi.

Olen myös irtautunut ruumiistani ja leijunut sänkyni yläpuolella, katsellut itseäni ja huonekaveriani nukkumassa.

Ei, en ole hullu (ainakaan näiden kokemusten perusteella), enkä myöskään profeetta, saati velho, vaan ihan tavallinen ihminen joka osittain ympäristöstään tietoisena saattaa aivoissaan kokea mitä kummallisimpia asioita kun piirit siellä vähän sekoilevat. Herättyäni on aina naurattanut että olipa todentuntuista, mutta unta yhtäkaikki.

Minullakin on ollut ainakin kaksi kertaa tuollainen - unihalvaus? - ja silloin lähellä on tuntunut olevan jokin Paha. Mutta tämä paha on identifioitunut molemmilla kerroilla johonkin tuntemaani ihmiseen. Ajattelisin, että pahan kokemus tulee jostain, ehkä varhaislapsuudesta kaikista varmimmin. Eikäpä ihme näillä uskontotaustoilla, joissa uskonto sidotaan pelkoon ja ehtoihin "jos et tunnusta Jeesusta, helvettiin menet" tai "vain vl pelastuu", molemmat yhtä raakoja oppeja mielestäni.

Useammin kuin kaksi kertaa olen kokenut hyvän läsnäolon irtautumiskokemuksen yhteydessä. Sanokoon tiede, skepsismi tai uskonnot mitä tahansa tällaisiin kokemuksiin, itselleni ne ovat olleet tosia ja voimaannuttavia kokemuksia, ja en välitä pätkääkään siitä mitä joku toinen niistä sanoo. (Ps. suonissa ei ole kyseisellä hetkellä virrannut mitään huumaavia aineita )

En pidä kokemuksia uskonnollisina enkä hengellisenäkään, vaikka hyvä on tuntunut kokonaisvaltaisesti joka solussa ja ympärillä, vaan vapautumisena erilaisista peloista yms. negatiivisesta roskasta, jota on kertynyt lapsuudesta asti omaan mieleen ja kehoon.

Voimakkaimpia hyvän läsnäolon kokemuksia minulla oli silloin kun irtaannuin virallisesti lestadiolaisuudesta ja erosin samalla kirkosta. Kumma juttu, eikö minun olisi pitänyt joutua juuri silloin demonien riivaamaksi. No, eräs vl ehdotti, että olen väärän rauhan tilassa. Heh, sitä tuttua retoriikkaa, jota löytyy joka maailman kolkasta ainoista oikeista uskonnoista, pienin variaatioin.