Hakomaja.net

Kun sanoi Admata tuolla jossain että anteeksianto on uskon hedelmä, niin minä rupesin funtsimaan että..hmm.
Ensinnäkin minä väitän että anteeksianto on pelastuksen välttämätön ehto.Yksinkertaisesti sanottuna: Ihminen joka ei ole antanut anteeksi on helvetissä ja ihminen joka on antanut anteeksi on taivaassa.

Vertaan tätä siivoamiseen. Ajatellaan että puhdas huone vastaa pelastuneessa tilassa olemista, eli taivasta. Siivoaminen on ainoa tapa saada sotkuinen huone siistiksi samalla tavalla kuin on anteeksiantaminen ainoa keino päästä pelastuneeseen tilaan.

Jos anteeksianto onkin uskon hedelmä (eikä pelastuksen ehto), niin mitä se vastaisi siivousvertauksessani? Minkälaisen uskon hedelmä siivoaminen on? Sillä mikä muu saa ihmisen siivoamaan kuin se että hän uskoo tilanteensa muuttuvan jotenkin paremmaksi siivoamisen ansiosta ( eli että siivoaminen sittenkin on "pelastumisen" ehto.)

Minä en ymmärrä miten Admata ajattelee tämän.

Toisaalta voisi kyllä ajatella että ihminen niin sanotusti antaa toimintansa ohjat Jeesukselle ja luottaa että Jeesus ohjelmoi hänen aivonsa siten että hän saavuttaa Taivaan sen enempää pohtimatta miten se tapahtuu. Jeesus tekee hänet iloiseksi ja panee hänet siivoamaan ilman että hän on tietoinen siitä. Vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Ihminen siivoaa ja touhuaa vimmatusti, ja yhtä-äkkiä huone onkin siisti. Ihminen uskoi Jeesukseen ja usko kantoi hedelmää. Näinkö Admata ajattelee?

Korjasin hieman otsikointia ja nimimerkkiä

Acimlainen kirjoitti:

Hyvin kysyit ja hyvin vastasit

Heitän tähän omaa kommentointiani jostain toisaalta:


Luterilainen "yksin uskosta, yksin armosta, yksin kristuksen työn tähden" -logiikka pohjautuu pitkälle näihin Paavalin määrityksiin:

"On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". - Gal. 3:11

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." - Ef. 2:8,9

Toisaalta Jeesus korostaa monessakin paikassa, että hänen opetuksensa on tarkoitettu noudatettaviksi - ei pelkästään esimerkeiksi joita ei voisi saavuttaa.

"Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu." - Luuk. 6:46-48

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. - Matt. 7:21

Vaikka pelastummekin yksin armosta uskon kautta, niin Jumalalle usko on tekoja ja teot uskoa. Toisin sanoen ilmennämme uskoa teoissamme. Mitä merkitystä uskollamme on, jos se ei näy toiminnassamme. Mikäli usko ei näy toiminnassamme, niin onko se silloin uskoa?

Mutta tärkeää on kuitenkin se, että kaiken alku ja juuri on ihmiseen asumaan tuleva Jumalan voima. Yksinään ja itsessään ihminen ei kerta kaikkiaan kykene toteuttamaan Jumalan tahtoa! Jos siis se laitetaan autuuden ehdoksi, nousee tie pystyyn meille kaikille. Vain Jumala meissä ihmisissä kykenee toimimaan tahtonsa mukaisesti. Siten teoissa ja anteeksiantavaisena mielenä näkyvä usko on Jumalan lahja - ei autuuden ehto

Acimlainen kirjoitti:

Tuosta tuli vielä mieleeni Jeesuksen opetus Jumalan tuomiosta (Matt. 7:22,23 ja Matt. 25:32-46) Tuomion Jumala antoi puhtaasti tekojen mukaan, mikä määritelmä toistuu Raamatussa usein. Mutta huomattavaa oli, että kirotut (Matt. 7:22,23) yrittivät vedota tekoihinsa, jotka eivät sitten kelvanneetkaan. Siunatut puolestaan ihmettelivät että milloin he muka olivat niitä tekoja tehneet, joista heidät nyt palkitaan? (Matt. 25:36-40)

Näistä Raamatunkohdista, jotka annoit viestissäsi

Gal. 3:11
Ef. 2:8,9
Luuk. 6:46-48
Matt. 7:21

kaksi ensimmäistä on Paavalin opetusta ja kaksi viimeistä on Jeesuksen juttuja evankeliumeista. Niiden sisällössä on semmoinen ero että Paavali korostaa pelkkää uskoa ja varoittaa yrittämästä pelastua teoilla, kun taas Jeesus näyttää olevan päin vastaista mieltä. Jeesuksen sanojen noudattaminen on Jeesuksen mielestä tärkeää. Tämän arvelen johtuvan siitä että Paavali raahasi mukanaan juutalaisuuden kautta pakanauskonnoista perimäänsä uhriuskoa ja ajatteli että nyt kun itse Jumalan poika on uhrattu ja siihen kun uskoo niin eipä tässä hätiä mitiä.

Admata:

On sillä sellainen merkitys että ajatuksemme ihan kirjaimellisesti saavat aikaan näkemämme maailman. Jos salaa, alitajuisesti, ajattelemme olevamme syntisiä niin ulkoinen maailma näyttäytyy meille pahana. Jos uskomme että olemme armahdettuja ja viattomia niin ulkoinen maailma näyttäytyy meille ystävällisenä riippumatta siitä teimmekö konkreettisesti mitään vai emme. Muuten, Admata uskotko henkilökohtaisesti tähän "peiliteoriaan"? IOK:han selvittää sitä perusteellisesti ja sen lisäksi myös Tuomaan evankeliumi tukee sitä. Edelleen sitä tukee Raamattu, mutta sieltä sitä on vaikeampi hahmottaa.

Jos ei ole mitään rajoituksia sille, miten paljon samasta asiasta saa jauhaa (onko?), niin otan vielä tuon anteeksiantamisen välttämättömänä pelastukselle. Se on "tekninen" välttämättömyys joka johtuu juuri tuosta että ajatuksemme luovat meille joko taivaan tai helvetin. Mutta kun anteeksiantamisen välttämättömyyttä käsitellään näissä uskontokeskusteluissa niin se saattaa näyttää ylivoimaiselta suoritusvaatimukselta. Kristinuskossa on niin paljon toistettu sitä että ihminen ei kykene mihinkään hyvään itse vaan ainoastaan Jumala, mikä on oikein. Mutta tässä on minusta ego siepannut ajatuksen omaan käyttöönsä ja passivoi sen avulla ihmiset ja estää heiltä oikeamielisen ajattelun.

Ulkoinen maailma on meille mahdollisuus saada tietää mitä meillä on alitajunnassamme. Tietokoneesi kuvaruutu näyttää sinulle mitä sinun koneessasi on ja mitä siellä tapahtuu.
On tärkeää ymmärtää ettei se ole kuvaruudun vika, että se näyttää jotain mistä et pidä. Kuvaruudulle täytyy antaa anteeksi. Ja sen rehellisyydestä voi olla vain kiitollinen.

Ainut asia mikä saa kuvaruudun näyttämään kauniimpaa kuvaa on muuttaa asioita siellä missä ne ovat eli koneessa.

Ja tämä pätee kaikkeen elämässämme ja maailmassamme. Maailma on kasassa vain meidän ajatustemme varassa. Hirvittääkö sinua tämän kaikenkattavuus?

Acimlainen kirjoitti:

Ei voi väittää vastaan. Voisi jopa esittää rohkean väitöksen, että perinteiseen kristinuskoon on vaikuttanut enemmän Paavalin kirjoitukset kuin evankeliumit.


Lyhyesti vastattuna: kyllä. Mielestäni mielentilan vaikutukset ympärillä näyttäytyvään maailmaan ei ole edes uskon asia. Jokainen voi havaita, että kun on masentunut niin maailma näyttää mustalta ja silloin kun menee hyvin, näyttäytyy ympäristökin valoistalta.

Mutta olipa mielentila sitten mikä tahansa, niin tietyt faktat ja perusrakenteet säilyvät; ihmisiä kuolee ja monet kärsivät hyvin konkreettisista asioista. En esim. voisi mennä lohduttamaan lapsensa menettäneiden vanhempia sanomalla, ettei heidän jos vain uskoisitte kaikkien olevan viattomia, niin maailmanne ei näyttäisi noin mustalta

Aiheiden käsittely ja laajuus on pääsääntöisesti vapaata eri osioiden rajoitukset huomioiden kunhan ei ihan samaa levynkohtaa toista. Mielestäni yrität valottaa asiaa aina edes hitusen eri kulmalta, joten jatka toki


Periaatteessa olen pitkälti samaa mieltä, mutta haluan olla äärimmäisen varovainen etten (vl-tapaan) tekisi omia autuuden ehtoja.

Tätä samaa asiaahan käsiteltiin mm. tässä reilut 3 kk. vanhassa avauksessa; Ärsyyntymisestä syyllistämisen vaara (IOK)


Ei hirvitä. Käsittelen tuota ajatusta vain mielenkiintoisena teoriana pääni sisällä samalla kun pidän jalat tukevasti maassa arkipäivän elämässä

Admata: Et tietenkään, enkä minä sen enempää. Olen ymmärtänyt että IOK:n mukaan mitään tällaista ei sanota verbaalisesti kärsivälle. Minulle, joka ymmärrän tämän, voisit ihan mielellään näin sanoa. Kuitenkin IOK- oppilas voi lohduttaa kärsivää lähimmäistään vain Jumalan Totuudella eikä koskaan egon valheilla. Tämän hän voi tehdä ihan hiljaisesti ajatuksissaan, koska uskomme että mielet ovat liittyneet yhteen ja viesti menee joka tapauksessa perille. IOK- oppilas tukee näin hiljaisesti lähimmäisessään olevaa totuutta ja vapauttaa häntä kärsimyksestä.
Itse yritän soveltaa tätä esimerkiksi niin, että aina kun väittelen esim. Meiliaikun kanssa s24:llä, niin yritän koko ajan pitää mielessäni, että Meiliaikkukin on oikeasti Pyhä Jumalan Poika aivan kuin jokainen muukin on. Vain harhaunessani hän on minulle Meiliaikku.

Tämä keskustelupalstahan on myös keskustelupalsta eikä ainoastaan lohdutuspalsta? Jos näitä asioita ei saisi sanoa suoraan ja vääristelemättä avoimeen keskusteluun tarkoitetulla palstalla, niin missä sitten? Sehän tarkoittaisi että hankalana koettua totuutta ei voisi koskaan tuoda julki! Tällä en ole silti laisinkaan tarkoittamassa, että kokisin sinun palstanpitäjänä kieltävän minulta mitään. Otat vain monipuolisesti asioiden eri näkökulmia esiin, ja niin teen tässä minäkin.
Admata:Mutta anteeksiantohan ei ole mikään "oma" autuuden ehto! Autuuden ehtona se perustuu sulaan käytännön välttämättömyyteen. Joko olemme täysin armahdettuja tai sitten emme. Ja jos kerran olemme kokonaan armahdettuja niin mikään osa meitä ei näytä peilikuvassamme syntiseltä.

Acimlainen kirjoitti:

Eikö lisäksi voisi olettaa, että jos meissä ei ole hitustakaan enää syntiä, niin emme tekisi mitään täällä materialistisessa maailmassa vaan voismme *piuuhh* kadota jäljettömiin ja olla vain Jumalan luona?

Mahatma Gandhi totesi aikoinaan; "jos näkisimme totuuden täydellisenä, emme olisi enää pelkästään etsijöitä, vaan yhtä Jumalan kanssa, sillä Jumala on totuus. Mutta koska olemme vain etsijöitä, niin jatkamme etsimistä tietoisena omasta vajavaisuudestamme."

Tuli myös mieleen, että Ihmeiden oppikurssiakin harjoitellaan vuosikausia tai jopa useita elämiä. Jos ajatellaan että ihminen on joko-tai (siis oivaltanut tai ei), niin entäpä sitten pari vuotta IOK-harjoituksia harjoitellut, joka on harjoituksissaan edistynyt mutta kykenee soveltamaan sitä "ainoastaan" 99%

Tiedän, että IOK-harjoitukset jatkuvat 100% tehoon saakka, mutta halusin tuoda vähän perspektiiviä ja "joko-tain" vastapainoa.

Mutta palatakseni Jumalan hyväksymään autuuteen, niin Jumalahan on omalta puoleltaan jo armahtanut meidät kaikki. Kysymyksen voisi siis ajatella siten, että pysyykö tuo Jumalan armahdus voimassa jos sen haluaa vastaanottaa mutta ei kykene omalta puoleltaan näkemään ihan kaikkia pahimpia roistoja armahdettuina? Jos vastaus on yksiselitteisesti ei, niin korkealle on asetettu kynnys

Admata: Juu! Juuri noinhan siinä sitten viimein käykin! Ja tuo Mahatma Gandhi jota lainasit, näyttää olleen tosi viisas ukko.

Admata:

No meitä 'vain osittain' soveltajia IOK kuvaa Tekstin sivulla 42 näin:

Viattomuus ei ole osittainen ominaisuus. Se ei ole todellista ennen kuin se on täydellinen. Osittain viattomat ovat taipuvaisia olemaan aika ajoin melko tyhmiä. Vasta kun heidän viattomuudestaan tulee käytäntö, jota sovelletaan yleisesti, siitä voi tulla viisautta.

Admata:

Kysymys ei olekaan Jumalan hyväksymisestä. On muistettava että ihmisen anteeksianto ei muuta Jumalan armoa miksikään. Vuoret väistykööt ja hippulat vinkukoot! Mutta Jumalan Armo ei väisty. Vaan kysymys on - mistä?

Siitä, millaisena oman olotilamme koemme. Anteeksianto vaikuttaa vain siihen.

IOK Teksti Johdanto:
Kurssin päämääränä on kuitenkin poistaa esteet rakkauden läsnäolon tietoisuuden tieltä.

IOK Teksti sivu 141:
Aina kun kiellät siunauksen veljeltäsi, sinusta tulee tuntumaan kuin sinulta on riistetty jotain….

IOK Teksti sivu 328: Sovitus ei tee pyhäksi. Sinut luotiin pyhäksi.

Mitä tulee kynnyksiin, niin niiden korkeutta mittailee egomme, ei Jumala. Jo heti alussa Tekstin sivulla 3 IOK valaisee että:

Ihmeissä ei ole vaikeusasteita.

Ja kaikki tulevat onnistumaan kynnysten ylittämisessä IOK:n mukaan.

Kukaan ei voi epäonnistua tekemään sitä, mitä Jumala hänelle määräsi tehtäväksi. (Opettajan käsikirja sivu 97)

Toisessa kohdassa, (Teksti sivu 85) Jeesus sanoo että: Minä olen sinun päätöksentekomallisi. Kun päätin valita Jumalan, osoitin sinulle, että tällainen päätös voidaan tehdä ja että sinä pystyt sen tekemään.

IOK Teksti sivu 578: Erityisyyden orjat tulevat vielä olemaan vapaita.
Veeällätkin!
(IOK-lainauksissa alleviivaukset Acimlaisen)