Hakomaja.net

Tässä noin viikko sitten iltaisella kävelylenkilläni huomasin tiellä suurehkon, semmoisen pötkön mallisen etanan (ei mitään selässä), joka vakaan ja varman oloisena, sarvet sojottaen suunnisti hitaalla vauhdillaan asfaltilla keskemmälle tietä. Minusta se oli menossa suoraan liikenteen sekaan ja tulossa autojen ja mopojen yliajamaksi. Myönnän että reaktioni oli aivan hassu ja absurdi, mutta sain päähäni siirtää sen syrjään sinne tien pielukseen ja ruohon sekaan turvaan. Halusin siis pelastaa sen elämän. Oliko tämä palstalaisten mielestä empatiaa? Mitä sanotte? Miettikää asia ennenkuin luette eteenpäin.

Otin kuivuneen kasvin oksan ja rupesin siirtämään etanaa, mikä oli helpommin ajateltu kuin tehty. Siirto ei ollut helppoa kun se tuntui liimautuneen alustaan kiinni. Yritin nostaa sitä ja tönäistä sitä, ja onnistuinkin, ainakin melkein. En tosin ihan kasvien sekaan. Mutta etanaparalle koko homma taisi olla melkoinen kauhukokemus! Se kutisti itsensä paljon lyhyemmäksi! Ajattelin että siihen varmaan sattui kun sörkin sitä. Minut valtasi valtava syyllisyyden tunne joka ei anteeksiantoharjoituksistani huolimatta ole vieläkään kunnolla helliitänyt. Olen jopa rukoillut mokoman etanan puolesta. Nyt varmaan moni ajattelee, että mitä yhdestä etanasta itseään syyllistämään. Mutta kokemukseni on se mikä se on. Tiedän teoriassa mitä IOK sanoo kaikesta syyllisyydestä ja tämän maailman todellisuudesta. mutta koska asia häiritsee minua edelleenkin, niin ajattelen sillä on ehkä jokin laajempi ja symbolinen merkitys, enkä ole vielä valmis asian kanssa näin laajemmin katsottuna.

Tuon tapahtuman viesti voisi olla (en tiedä) esimerkiksi se, että luulen itse tietäväni, mitä kenenkin rauhaan sopi, kun on kysymys uskonasioista. IOK:nhan sanotaan olevan nopein tie (vaikkei ainoa) pelastumiseen, ja vaikka itse olen siitä innostunut ja kirjoitan siitä mielelläni, se ei tarkoita että se olisi muiden tie. Ehkä minun tulisi oppia olemaan maltillisempi sen suhteen mitä muut valitsevat. Vaikka se olisikin etanan hidas tie. Tai vaarallinen tie? Eihän minulla ollut mitään varmaa tietoa etanan kohtalosta. Ehkä se olisi onnistunut välttämään yliajetuksi tulemisen joka tapauksessa. Mikä oikeus minulla oli puuttua sen kulkuun?

Olen miettinyt ja lukenut ja ajatuksella miettinyt noita IOK:juttuja ja samoin joitain lehtien kolumneja.Ne tuntuvat vierailta.
Olen varmaankin jo kauas etääntynyt uskosta siinämielessä että tällainen ajattelu syntyy Pyhästä Hengestä.Totuudellisuuden sijaan näen siinä mieluummin petollisuutta ja valehtelua siis pahuutta.Kylläkai näiden harjottajilla uskonnollisuutta on jos he seurakuntaan kuuluvat ja heidän toimet siellä hyväksytään.Jos joku kokee tällaisen vääryydenvallan turvallisena,minulle se merkitsee myrskyvaroituksia,se hyvä puoli siinä on että ilman varoituksia ei osaisi varoa myrskyäkään.

Samaan aikaan kun näitä mietin,pohdin myös paikkaani suhteessa lapsuudenperheeseeni.En koe sitä muottia puoleensavetävänä niikuin en ole koskaan enimmäkseen kokenut.Koska tuo muotti toimii kokemuksissani niinkuin magneetinhylkiväpuoli,siis minä suhteessa muottiin ja muotti suhteessa minuun.Muotti on jonkun mielestä kuitenkin niin merkittävä
että se pitää saada olla uhrauksista riippumatta,vaikkasitten taikakeinoilla,muotti ei voi jättää siihenkuulumatonta rauhaan.Näin tärkeä muotti kuitenkaan ei tule houkuttavammaksi,tilaa antavammaksi,on mystinen juttu,kunpa siihen löytyisi selitys ja sehän löytyykin.Muotti on näin ollen tehnyt valinnan uhrauksista riippumattoman,saa sen mitä toivoo lopultakin vastauksen millä tuo muotti toimisi.Tärkeintä kuitenkin on se,että vaik se tuntuu vastenmieliseltä,sitä on niin kovasti halunnut pitkän aikaa ja kaikilla mahdollisilla keinoilla.Näin ollen edessä päin on muotti,sellainen joka hymyilee sisällä polttavan tuskan laantuessa kun tuskaan ei ole enää syytä,kun syyt on selvitetty.

Kävin Gary Renardin luentotilaisuudessa Helsingissä. Salissa oli oikein hyvä tunnelma, ja monilla pieni hymynkare huulilla. Olivathan monet kuulijat jo entuudestaan perehtyneet tähän todellisen anteeksiannon teemaan. Gary oli rento, mutta ujon ja vaatimattoman tuntuinen kaveri.

Hän selvitti IOK:n näkemyksiä saman tapaan kuin kirjoissaankin. Uusiakin oivalluksia tuli minulle luentoa kuunnellessa, aivan samaan tapaan kuin kirjoja uudelleen lukiessakin. Tämän tapaisia kirjoja lukiessahan jokaisella uudella lukukerralla huomaa sellaista, jota ei tiedostanut lainkaan edellisellä kerralla, vaikka samat rivit onkin silmillään läpi käynyt. Tietoisuus hyppää helposti yli silmien lukeman tekstin, kun se vielä askartelee edellisen asian kanssa. Kannattaa siis lukea hitaasti sellaista tekstiä, jossa jokainen sana on merkityksellinen.(Tämä otsikon etana-aihe )

Tilaisuudessa opeteltiin myös tekemään pari mielikuvaharjoitusta, joista jälkimmäinen oli oikeanlaisen rukoilemisen meditaatioharjoitus. Nämä löytyvät kyllä kirjoistakin hiukan eri muodossa.

Itse en tehnyt muistiinpanoja, koska halusin keskittyä kuuntelemaan. Vieressä istunut tyttäreni kirjasi välillä asioita vihkoonsa. Salissa oli niin latautunut energia, että se sai hänen kruunuchakransa värähtelemään. Nämä kehon voimakeskusjutut ja energiat eivät kuitenkaan kuulu Ihmeiden Oppikurssin puitteisiin, koska ne kuuluvat vain tähän ilmenneeseen maailmaan. IOK ei puhu sellaisista. Kunhan vain mainitsin...

Tuli tilaisuuden lopulla mieleeni nousta seisomaan ja kysäistä salissa istujilta, onko Acimlainen täällä. En kuitenkaan tehnyt sitä, kun juolahti mieleeni, että tämä on taas Egon itsensäkorostamistemppuja...

Acimlainen ei ollut siellä, vaikka olisi varmasti ollut mielenkiintoista kokea tunnelma. Kiitos että tulit kertomaan.

Mitä tulee kirjojen lukemiseen niin olen huomannut saman ilmiön kuin sinä, että niistä saa jotain uutta joka kerta kun niitä lukee.

Cruisery: Samaa mieltä, hitaasti hyvä tulee.

No, ei Gary tainnut paljastaa mitään tulevasta kirjastaan? Milloin se tulee myyntiin? Vieläkö mestarit vierailevat Garyn luona? Odotan uutta kirjaa innolla enkä lainkaan etanan kärsivällisyydellä.

Acimlainen kohtaamasi etana saattoi olla ukkoetana joita meillä päin on yleisesti. Oma kokemukseni on liki samanlainen. Olin kävelyllä ja siitä oikealta puolelta tien reunasta tuli päättäväisesti komea ehkä noin 12 cm mittainen etana menossa vasemmalle tien yli. Otin sen kädellä ja heitin sinne oikeanpuoleiseen ojaan. Mielessäni juuri tuo pelastaminen? Muutaman kymmenen metriä kuljettuani oli toinen samanlainen miltei samoilla asennoilla oikealta tienreunasta suunnistamassa vasemmalle tien yli. Huvittuneena etanoiden liikekannalle panosta heitin myös tämän samoin oikealle puolelle ojaan.
Jonkun ajan kuluttua aloin miettimään samoin kuin sinä että olinkohan nyt ihan viisas puuttuessani toisen luontokappaleen touhuihin? Sitten se varsinainen älyn? väläys. Miksi en siirtänyt niitä sinne vasemmalle mihin suuntaan ne olivat menossa? Enhän mitenkään voinut tietää mikä sopimus heillä oli tavoitteena tai missä niiden treffit olisi olut.
Nyt niille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi uusi yritys ylittää vaarallinen avoin väylä????
Näin me egon ohjuksessa "tiedämme" kaiken parhaan ja varsinkin sen kaverin paras??? osataan sanoa ja osoittaa hyvinkin jyrkästi. Kun se kaveri on juuri siinä kohdassa ensinnäkin omasta halustaan ja toiseksi juuri sillä portaalla on toisia samanlaisia jotka näin tukevat toisiansa parhaalla mahdollisella tavalla. Ja opettavat toisiaan. Siis kaikki maailman eri uskonnot ja kaikki madolliset ja mahdottomat ateistit ovat vain sitä varten että Totuus pääsisi esille.
Jokainen tekee parhaansa, Acimlainen ja Harjoittelija siirtelevät etanoita liikenteen alta.
Kuinka usein kuulemmekaan kuinka varsinkin vanhemmat tietävät lapsensa "parhaan"
Kurssin osa Opettajan käsikirja luku 3 Mitä opetustasoja on olemassa kertoo juuri tästä. Eli on olemassa näennäisiä eroja oppimis tilanteessa. Jokainen kohtaaminen on erittäin tärkeä ja jokaisesta kohtaamisesta saan sen opin jonka pystyn siitä sillä hetkellä vastaanottamaan. Eli sinun mielesi otti vastaan tuosta kohtaamisesta jotain sinulle hyvin valaisevaa jota kuvailet kysymysten muodossa viestissäsi
Samoin tuo hyvän kirjan uudelleen lukeminen. Kun oma ajattelu on hiukan kehittynyt ja sitten luen sen kirjan uudelleen olen kykenevä oivaltamaan samasta tekstistä uuta. Lähes kuin en olisi sitä ennen lukenutkaan.

Renardin kolmas kirja tulee ensi keväänä, kunhan se on suomennettu. Joten ilmeisesti se on joko jo valmis tai valmistumassa.
Gary itse ei siitä puhunut mitään, joten kirjastapa sitten varmaan näkee, vieläkö vierailijoita on käynyt.

Julkaisemisesta kertoi kirjan suomentaja Juha Pitkänen, jolta keväällä kyselin sähköpostilla Ken Wapnikin kirjojen suomentamisesta. Oli mukava saada kasvot Taivaankaaren porukalle, Juhalle ja Päiville, joiden kanssa on tähän asti ollut vain sähköpostikontakteja.

Tuo etanahan tuntuu olevan globaali opetuseläin. Carlos Castanedan eräässä kirjassa hän kertoo melko samanlaisen tapauksen, jossa hän oli poiminut jalkakäytävää ylittäneen etanan ja siirtänyt sen takaisin pensasaidan alle, mistä se ilmeisesti oli lähtenyt seikkailulleen.
Hänen opettajansa, intiaanitietäjä Don Juan, oli toruskellut häntä etanan kulkuun puuttumisesta ja sanonut Castanedan tehneen tyhjäksi etanan suuren vaivannäön matkallaan ja arveli sillä olleen jonkin syyn siirtymiseensä. Ehkä pensaan alunen oli myrkytetty, tai jotain. Castaneda olisi heti halunnut siirtää etanan takaisin jalkakäytävälle, mutta opettaja esti sen ja sanoi, että ehkä etanan kohtaloon kuului, että sen tielle tulee Castanedan kaltainen henkilö...

Harjoittelijalle: Etsin ukkoetanan kuvan netistä ja kyllä se on samannäköinen kuin "minun" etanani.
Cruisery:
Näköjään on. On mielenkiintoista että muutkin kuin minä siirtelevät etanoita.
Kysymys, joka tässä jo esitinkin on, onko etanan siirtely osoituksena oikeasta empatiasta? Mielestäni reagoin pelosta käsin. Pelkäsin, että autot ajavat sen päälle, tai että se kuivuu asfaltilla ja sille sopisi kosteampi ympäristö. Jokatapauksessa säikytin etanan enkä tiedä sen enempää sen lopusta kohtalosta. Oliko etana loppuelämänsä onnellisempi vai onnettomampi sen johdosta mitä tein?

Minulle tulee mieleen jo parinkymmenen vuoden takainen uni jota olen myös tässä yhteydessä miettinyt. Näen usein unta siitä että olen vaeltamassa jonkin maa-alueen yli, tavallisesti seurassani joitain sukulaisia. Tällä kertaa olin yksin ja minusta tuntui että olin yksin tässä maailmassa ja jäänyt aivan jälkeen toisista. Hommani nimi oli vain vaeltaa eteenpäin jonnekin päämäärään.

Maisema oli seuraavanlainen.
Jos olisin kääntynyt oikealle, tarjolla olisi ollut kiertotie, joka oli hämärä, vihreä ja tasainen, sekä helppokulkuinen. Sellainen varjoinen puisto, varma ja yksinkertainen. Suoraan eteenpäin meneminen antaisi kuljettavaksi kuivaa, ruskeaa ja ehkä ohdakkeistakin vaivalloista maastoa. Oli paljon sellaisia korkeita kuivuneita ruohonkorsia ym kuivaa kasvillisuutta Ja siihen kuului myös auringon paistetta. Tämä suora matka seuraavaan välietappiin oli kuitenkjin lyhyt, verrattuna siihen varjoisaan kiertotiehen. Suoraan tämän alueen toisella puolella, edessäni seisoi, kukas muu kuin Jeesus! Froteinen valkoinen kylpytakki tai jotain vastaavaa päällään Olin vaeltanut ilman toisten ihmisten seuraa ja nyt ajattelin että OHO! Tuossahan se on ihan itse! Mietin, että eiväthän nämä ohdakkeet minua haittaa mutta onko luvallista kulkea tästä kun tässä ei ole tietä. Saako tällä tavalla oikaista? Oikealle kääntyessäni minulla olisi ollut selvä polku kuljettavanani. Ei mitään kyselyitä tai ongelmia siis siinä tapauksessa
Lähdin kuitenkin kulkemaan Jeesusta kohti. Toivoin että hän olisi kommentoinut valintaani ja sanonut teinkö oikein vai väärin. Mutta hän ei sanonut mitään. Tarkkaili vain valppasti taapertamistani, ja oli sellainen funtsivan ja pohtivan oloinen. Muttei sanonut mitään. Ei lähtenyt karkuun, ei tullut vastaan, ei kieltänyt, ei käskenyt, ei yrittänyt mitenkään auttaa, vaan ainoastaan odotti ja seurasi toimintaani. Olin hänelle tosi ärsyyntynyt siitä ettei hän sanonut mitään. Ja siihen loppuu tämä uni.