Hakomaja.net

Raamatussa, saarnoissa ja virsissä kehotetaan alati ylistämään Jumalaa ja Hänen hyviä tekojaan. Olen silloin tällöin miettinyt sitä, miksi Jumalaa pitää kiittää. Mistä syystä se tuntuu olevan Hänelle tärkeää että ihminen osoittaa Hänelle kiitollisuutta ja kehuu Jumalaa?

Onko Jumalalla heikko itsetunto kun Hän kaipaa kiitosta? Kristinopin esittelemän jumalakäsityksen mukaan Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkihyvä. Jos siis Jumala on näin kaikkivoipa, miten hän voi olla samalla ihmistä tarvitseva? Mihin Jumala tarvitsee ihmisen kiitollisuutta?

Onko Jumalalla heikko itsetunto kun Hän kaipaa kiitosta?

Kyse on mielestäni Jumalan inhimillistämisessä.

Kun lukee Vanhaa testamenttia ja peilaa 2000 vuotta vanhaa lähi-idän kulttuuria, niin huomaa että Jumalassa nähdään samoja piirteitä joita pidettiin hyvinä hallitsijan ominaisuuksina.

• Reagoi nopeasti niin hyvässä kuin pahassa
• Vaatii kunnioitusta ja kiitosta
• Rankaisee ankarasti tottelemattomuudesta
• Palkitsee uskollisuuden ruhtinaallisesti
• On oikeudenmukainen ja päättää itsenäisesti kenet armahtaa

Sanotaanhan Raamatussa suoraan myös se, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Vaikka emme ole Jumalia, niin olemme kuitenkin jollain tapaa Jumalan näköisiä, mistä voi vetää sen johtopäätöksen että Jumala olisi Raamatun mukaan ainakin jollain tavalla meidän näköisemme.

Itse ajattelen kuitenkin siten, että Jumala ei varsinaisesti tarvitse kiitostamme, mutta meillä on syytä olla kiitollisia Jumalalle. Ainakin itse olen joutunut kääntymään usein Jumalan puoleen erinäisissä vaikeuksissa elämäni varrella. Sitten kun asiat on hyvin, niin kiitollisuus avusta tahtoo helposti unohtua. Itse siis koen, että minulla on aihetta olla kiitollinen Jumalalle.

Tietysti ikuisuuskusymys on, miksi Jumala sallii niin monien viattomien suuren kärsimyksen täällä maailmassa...

Pohdiskelin itsekin noita kristinuskon kummallisuuksia aikoinaan (ja niitähän riittää!), ja päädyin tulokseen, että kristinuskon opeista ei yksinkertaisesti löydy mitään logiikkaa: "älä epäile, vaan usko ainoastaan".

Tätä nykyä olenkin kiinnostunut enemmän siitä, mikä saa ihmiset uskomaan irrationaalisiin asioihin.

Jonas Gardellin kirja 'Jumalasta' on mielenkiintoista luettavaa.

Ihmettelijä kirjoitti:

Sitä samaa olen itse samoin ihmetellyt... Tutkimusten mukaan yliluonnolliset uskomukset ovat suomalaisten keskuudessa yhä yllättävän yleisiä. Vaikka koulutustaso on noussut jatkuvasti. Kyselytutkimuksen mukaan horoskooppeihin ja ufoihin uskoo joka kuudes ja ajatusten siirtoon eli telepatiaan joka kolmas suomalainen. Eniten yliluonnollisia uskomuksia on vähiten koulutetuilla ja alemmissa ammattiasemissa työskentelevillä.
http://yle.fi/teema/tiede/tutkittu_juttu/id9196.html

Kyselytutkimuksissa on ilmennyt myös se, että mitä korkeampi tieteellinen koulutus ja asiantuntemus ihmisellä on, sitä harvemmin hän on uskovainen, ja sitä useammin hän on sen sijaan uskonnoton.
www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Brittiprofe...at+muita+harvemmin+uskossa/1135237125805

En ole tuohon mainitsemaasi kirjaan törmännyt. Olisipa kiva tietää, mikä sen pointti on.

Itse uskon, että myyttisillä taruilla, uskonnoilla ja jumala-hahmoilla on ollut tärkeä tehtävä evoluutiossa viimeisen parinsadan tuhannen vuoden kuluessa. Ne ovat kaikesta väkivaltaisuudestaan huolimatta - alun alkaen - edistäneet lajinsäilymistä. Luin tästä mielenkiintoisen opuksen viime talvena, mutta auta armias, olen unohtanut kirjan nimen ja tekijän!

Yksi kirjavinkki lisää tämän aiheen pohtijoille:

Juha Pihkala ja Esko Valtaoja: Nurkkaan ajettu Jumala. Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Usko+tiede+rakkaus/HS20041120SI1KU02h9s

Todella mainiota tekstiä molemmilta. Syvällistä herrasmiesmäistä pohdintaa ja väittelyä huumoriakaan unohtamatta. Suosittelen

Admata kirjoitti:
Mielenkiintoinen ja osuva havainto. Olen itse ajatellut samaa. Hallitsija, olipa heimon tahi kaupungin tai koko valtion johtaja, oli yksinvaltias. Siihen aikaan ei tunnettu tasa-arvoa eikä demokratiaa.

Yksinvaltias päätti suvereenisti alamaistensa elämästä ja kuolemasta. Varsinkaan kaikkein köyhimmillä ei ollut mahdollisuuksia parantaa omaansa tai jälkeläistensä elämää. Kuolemanrangaistukset ja mielivaltaiset murhat olivat tavallisia. Vanhan Testamentin Jahve-jumala itse näyttää karmeaa esimerkkiä julmuuksillaan, aina harkittuihin, silmittömiin kansanmurhiin saakka.

Hallitsija oli mallina kun jumalaa rakennettiin. Itse Jumala oli muka antanut oikeuden vallan käyttöön kulloisellekin hallitsijalle. Näin hallitsijan ylivalta selitettiin (legitimoitiin). Näin Raamattukin opettaa.

Köyhä kansa saatiin tällä uskottelulla pysymään uskollisena hallitsijalle ja tekemään työpanoksensa hallitsijan ja tämän vasallien puolesta ja hyväksi (useimmiten vastoin omaa todellista etuaan). Lisäksi hallitsija sai käyttöönsä lojaaleja sotilaita, jotka suostuivat uhraamaan ainoan elämänsä hallitsijan sodissa. Toki heille piti luvata iankaikkinen elämä taivaan iloissa kun fakta oli että moni heistä oli kuoleva sotatantereelle tai vieraan orjuudessa. Mutta se lupaus ei paljoa maksa.

Toinen malli jumalien muodostamisessa ovat olleet omat vanhemmat ja esivanhemmat. Vainajien ajateltiin elävän ja vaikuttavan nykyhetkessä. Ajateltiin myös, että elävillä on mahdollisuus saada käyttöönsä vainajien viisautta ja yliluonollista voimaa, jos heitä kohdellaan kunnioittavasti. Tästä on paljon esimerkkejä suomalaistenkin muinaisuskossa, ja sitä painotusta on sekoittunut eräisiin kristinuskon suuntauksiin yhä tänä päivänä.

Jumala-hahmo on näin ihmisten itsensä kehittämä. Monenlaisista erilaisista aineksista. Tämä tosiseikka ei tietenkään estä ihmistä olemasta kiitollinen saamistaan elämän lahjoista. Kiitollisuus on hyvä, hyödyllinen tunne, varsinkin jos se saa ihmisen jakamaan omastaan eteenpäin vuorostaan toisille ihmisille. Sillä tavoin kiitollisuuden tunne itse keksitylle jumalalle suojeleekin elämää ja ihmissuvun säilymistä!

Muuten, papin poika Mika Waltari osasi kuvata inhimillistä jumalauskoa erinomaisesti romaanissaan Sinuhe.

Niinpä, koulutuksella saa ajatteluunsa eväitä siten, että erottaa mikä on tiedettä ja mikä pseudotiedettä.

Eniten ihmetyttää ne korkeasti koulutetut jotka kuitenkin uskovat yliluonnolliseen. Eli kykyä järkiperäiseen ajatteluun pitäisi olla, mutta esim. uskonnon ollessa kyseessä aivot laitetaan naulaan. Mitä sellaisten ihmisten päässä liikkuu? Hmmm.... mielenkiintoista.

Gardellin kirjan pointti on käydä läpi vanhaa testamenttia rehellisesti, sellaisena kuin se on kirjoitettu mitään kaunistelematta ja sortumatta kristillisiin "jumala aina rakastaa kaikkia lapsiaan" -liturgioihin. Ainakin itselleni tuo oli mielenkiintoista luettavaa. Sinulle tuo voi tietenkin olla jo tuttua asiaa.

Taidan pistää lusikani tähän soppan. Ei se minusta näin mene. Ei vaikka meille kuitenkin uskonnoissa maalataan tälläistä kuvaa. Miksi?

Humanistilikka sinä heität monta hyvää näkökulmaa jota kuitenkin on mahdotonta allekirjoitaa.



Tämä ei ole totta. Jos ajatelee raamattua niin tasa-arvon perusteet ovat koko kritinuskon perusta. Se että kiristinuskoa on aina käytetty vallan välineenä on toinen asia.

Ei vallan alla ole paha olla jos se ei ole mielivaltaa.



Oikeuden valtaa mutta ei mielivaltaan. Ymmärrän se että ihmisille jotka eivät pohjimiltaan usko (en osoita ketään sormella) on mahdotonta ymmärtää sitä että Jumala ei säästä väärin tekijää. Se joka ei tee Jumalan tahtoa on Jumalan vihasta osallinen.

Tähän on osuva komenti - rajat ovat rakkautta.

Raamatun aikoihinkin kuten tänä päivänä sotia käydään ihmisen itsekyydestä. Ihmisellä on kova tarve ja halu nousta jumalaksi Jumalan paikalle.

Minulle Jumala on aina ollut. Ja vaikka toiselta puolen ymmärrän että ihminen tulee päätelmään:



Moni asia voidaan sanoa ihmisen kehitelemäksi. Ja paljon valtaa käytetään Jumalan nimissä. Ja siitä kuinka paljon hyvää tai pahaa se saa aikaan ihisen elämässä voidaan olla montaa mieltä. Ja varmaankin tälläinen ajatelu johtaa siihen että jumala on itse keksitty.

Jumala on asettanut lain joka on hyvä. Ihminen joko seuraa tai ei seuraa sitä. Jumalan tahota kuva ennen kaikkea se että - tekee sen mikä on oikein. Jokaine ymmärtää kuinka mahdotonta se on. Silti oikein tekemiseen sisältyy niin paljon ulottuvuuksia että sitä kautta ymmärrän oman rajallisuuteni.



Paradoksista sinänsä, jos ihminen laitetaan seuraamaan ihmistä olemme aina ulkona Jumalan sanasta. On vain yksi jolle tulee olla kuuliainen Jumala. Ja jos me nyt asetamme hallitisijan Jumalan paikalle olemme keskellä sitä harhaoppien viidakkoa jossa yksi ja toinen kaupitelee ihmistä Jumalan kuvaksi.

Ajatelen että Jumala ei säästä sitä joka vääryydellä on ottanut vallan omiin käsiinsä joka ei ihmiselle kuulu.

Toidelta puolen tätyy myös todeta että me emme valineet Jumalaa vaan Jumala valitsi meidät. Ei ihmine voi asettua Jumalan lupausten tielle. Jos voisi olisimme yksitään ihmsten armoilla. (Mihin ehkä ateistit todella uskovat?)

Ihmettelijä kirjoitti:


Tuossa täytyy tarkastella sanaa yliluonnollinen. Mitä se on?

Onko yliluonnollinen luonnonlakien vastaista?

Vai onko yliluonnollinen jotain sellaista, jota tieteemme ei kykene selittämään? Tässä mielessä tiedekin tunnustaa että on olemassa paljon sellaista mitä ei kyetä selittämään. Kun jokin uusi asia saadaan selvitettyä, niin yleensä siitä seuraa vielä enemmän selittämättömiä kysymyksiä. Näin uskon jatkuvan aina.

En itse usko yliluonnolliseen, mutta selittämättömiin ja tieteeltä vielä vastausta vaille oleviin asioihin kylläkin. Aistimme ovat varsin rajalliset, emmekä ole vielä keksineet mittareita, jolla mitata esimerkiksi henkimaailmaa. Kuitenkin henkimaailmasta on kokemuksia kaikissa kulttuureissamme.

Gandhi sanoi aikoinaan että "jos näkisimme totuuden täydellisenä, emme olisi enää pelkästään etsijöitä, vaan yhtä Jumalan kanssa, sillä Jumala on totuus. Mutta koska olemme vain etsijöitä, niin jatkamme etsimistä tietoisena omasta vajavaisuudestamme."

"miljoonat hindut, kristityt ja muslimit saavat ehkäpä elämäsä ainoan toivon rukouksesta. Ehkäpä torjut heidän näkökulmansa ja väität heidän valehtelevan itselleen. Tässä tapauksessa voin vain todeta että tämä valhe miellyttää minua, totuuden etsijää." (Gandhi)

Järjettömyyttä Gandhi ei kuitenkaan ylistänyt, vaan päinvastoin:
"Usko on sydämen asia, mutta sen on saatava vahvistus järjeltä. Usko ja järki eivät ole niin vastakkaisia kuin jotkut luulevat. Mitä vahvempi ihmisen usko on, sen enemmän se kiihottaa hänen ajatteluaan. Kun uskosta tulee sokea, se kuolee"

Kaivan aina sanakirjan esiin kun on kyse käsitteistä, jotta voimme olla varmoja että puhumme samasta asiasta.

Eli:

yliluonnollinen = luonnonlakeja noudattamaton, luonnontieteellistä selitystä vailla oleva, normaalin tai luonnollisen rajat ylittävä, selittämätön, outo, paranormaali.

Sitten voimmekin puhua 'aukkojen jumalasta': uskovaiset selittävät jumalan olevan tieteen 'aukoissa' eli tieteen avulla (vielä) selittämättömissä olevissa asioissa. Sitten kun tuo 'aukkopaikka' saadaan tieteen avulla selvitettyä niin jumala meneekin luuraamaa johonkin toiseen aukkoon jne. Esim. olen kuullut erään uskovaisen väittävän, että 'henkimaailma' piilisi ns. pimeässä aineessa.

Entäpä jos luonto ei taivukaan raamatun tai uskovaisten toiveiden mukaiseksi? Että on vähän arroganttia edes olettaa tuollaista? Että luonnolla onkin ihan omanlaisensa kiertokulku?

Tosiasia lienee, että minkäänlaista varmaa todistusta henkimaailman tai jumalan olemassaolosta ei ole saatu.

Skepsiksen sivuilla on varmaan lisätietoa asiasta.