Hakomaja.net

Ylipäänsä kristinuskossa on ajatus syntiinlankeamuksesta ja ihmisen saastaisuudesta ja siten kelpaamattomuudesta Jumalan edessä sellaisenaan. Kuitenkin Raamatussa Jumalaa kuvataan myös rakastavaksi isäksi:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)

Kristinuskossa esiintyy kuitenkin myös kieroutunutta käsitystä Jumalasta, joka olisikin suurinta osaa ihmiskunnasta ikuisesti tulimeressä kärventävä pikkumainen paholaisjumala. Hämmästyttävän suuri osa kristityistä pitää tuota Jumalaa vielä mukamas oikeudenmukaisena koska ihminen on "Jumalan edessä saastainen" ja voi puhdistautua siitä ainoastaan vastaanottamalla Jeesuksen lunastama sovitus.

Edes tuo ei riitä kaikille, vaan esim. vanhoillislestadiolaiset kikkailevat vielä itsensäkin siihen väliin ja väittävät Jeesuksen työtä mitättömäksi, elleivät he itse pääse julistamaan tuota ilosanomaa. Ellei heitä usko, niin on "epäuskoinen" ja matkalla tulimereen. Valitettavasti vanhoillislestadiolaiset eivät ole ainoa itseään ylentävä kristillinen lahko, vaan vastaavanlaisia löytyy useita

Mutta mistä voi olla kyse kun Jumala on kuitenkin kuvattu Raamatun Uudessa testamentissa rakkaudeksi, joka rakastaa meitä ihmisiä lapsinaan?

Ajatellaanpa tavallista isän (tai äidin) rakkautta lapseensa. Jos lapsesi hyppii kurassa ja mudassa, sottaa ja sotkee itsensä, niin mitä teet? Peset ja puhdistat hänet, eikä niin?.
Sitten miljoonan euron kysymys:
Rakastatko lastasi koska olet puhdistanut hänet ja koska hän on puhdas, vai pesitkö lapsesi koska rakastat häntä ?

Ajatus on lähtöisin Universalisti Hosea Balloulta (30.4.1771-7.7.1852)

Mitä sitten tulee lukuisiin omia armonehtojaan opettaviin lahkoihin, niin voisitko ajatella ettei lapsesi kelpaisi sinulle, jos hänet olisi pesty vääränmerkkisellä saippualla?

Kuinka pikkumaiseen jumalaan monet ihmiset uskovatkaan suuren, rakastavan ja armahtavan kaikkivaltiaan sijaan

Admata kirjoitti:



Tässä taas tullaan siihen ikuisuuskysymykseen, että Raamattu ilmoittaa ihmisen tarvitsevan Vapahtajaa. Jos halutaan uskoa siihen. minkä Luoja on Sanassaan ilmoittanut, niin ei päästä yli ja ympäri siitä, että ihminen on langennut ja syntinen.

Kyseessä on keskeinen kristinuskon oppi - sovitusoppi-, ja jos se heitetään roskikseen, niin kyseessä ei enää ole kristinusko.
Olisihan se hirveän kiva ottaa Raamatusta ne kohdat, miktä sopovat ihmiselle ja tuntuvat mukavilta... mutta siinä jää unholaan se, että Jumala on, paitsi Isä ja rakkaus, myös Pyhä. Meidän on tultava Hänen eteensä Hänen ehdoillaan, sillä Pomona Hänellä on oikeus määrätä säännöt.

Itse asiassa, tuo ihmettelemäsi (ja monen ihmisen ihmettelemä) ikuisuuskysymys siitä, miksi Jumala voisi tuomita rakastamiaan ihmisiä kadotukseen, on oikeastaan vastaus sille, mitä moni kysyy täällä maan päällä: *Miksi Jumala sallii niin paljon pahaa tapahtuvan, eikä näytä tekevän mitään?'
Jumalan oikeudenmukainen luonne ja vanhurskaus takaavat sen, että Hän lopulta 'tekee jotain' pahuuden ongelmalle, eikä kukaan pääse kuin koira veräjästä. Ikuisuudessa jokainen joutuu vastaamaan teoistaan, ilman poikkeusta. Ja kaikki synti on aivan yhtä kadottavaa Jumalan edessä - oli kyse varkaudesta tai pedofiliasta. (en vähättele pedofilian tai murhien pahuutta ja merkitystä uhreille, vaan tarkoitan kaiken synnin juontavan juurensa samasta lähteestä.) Sehän se vasta olisi äärettömän epäoikeudenmukaista, ellei Jumala jossain vaiheessa puuttuisi peliin ja antaisi oikeuden tapahtua.

Huomaa, että Hän ei tee sitä iloiten tai kostonhalusta - Hänelle ei tuota iloa lähettää ihmisiä kadotukseen. Kuten tiedät, taivaassa iloitaan jokaisesta, joka valitsee Jumalan puoleen kääntymisen ja parannuksen.
Sen takia taistelua täällä maan päällä käydäänkin ihmisten sydämistä, koska Jumalan vastustaja, henkilökohtainen paha, ei halua kenenkään valitsevan Jumalan puolta ja pelastuvan.


Universalismi (tai eksklusivismi, eräs nykyajan suuntaus) julistaa 'kaikki pääsevät taivaaseen', mutta voidaan kysyä, minkä takia Jumala olisi antanut Jeesuksen kuolemaan, mikäli uhria ei tarvittaisi? Kaikki synti olisi vain mahdollista pyyhkäistä pois käden heilautuksella? Mutta koska uhri on välttämätön Jumalan pyhyyden täyttämiseksi, Jeesuksen täytyi tulla ja kärsiä - ja tie on auki jokaiselle Hänen lahjansa vastaanottavalle.


Jatkan huomenna naputtelua selkeämmin ajatuksin, nyt alkaa jo näppistä painaa unentarve. Olen itsekin nuorena pohtinut näitä kysymyksiä paljon, enkä voi antaa muuta vastausta kuin sen vakion, että vasta kun Jumalan Pyhä Henki avasi hengellisen näkökykyni, tajusin, mistä oli kyse, ja että Raamattu on totta. Vl-opetukset olivat pitäneet hengelliset asiat ja kristinuskon peruskohdat osaltani pimennossa, mutta... kun Hän itse avasi silmäni, niin tajusin, että Jeesus on minunkin puolestani kuollut ja nouusut kuolleista. Se oli niin simppeliä. Ei ihme, että Raamattu puhuu 'uudestisyntymästä' - sitä se todella on, Jumalan työ alusta loppuun.

SpiritKid kirjoitti:


Olen miettinyt myös tuota ja ehkäpä ei sitten ole oikein, että kutsuisin itseäni kristityksi? Sana on huomattavasti Jeesuksen jälkeen keksitty ja määritelty, enkä koe lainkaan ongelmalliseksi jos huomaan että en voi kuulua johonkin karsinaan

Jos kunnioitamme Jumalaa pelosta tai siksi että Hänellä on valta ja/tai hän voi heittää ja heittääkin väärin uskovat ihmisen helvettiin ikuisiksi ajoiksi, niin mikä erottaa Jumalan paholaisesta?

Vaikka joku olisi suunnattoman voimakas, vaikka "kaikkivoipa" meidän ihmisten silmissä, niin yksin voima ei tee teoista moraalisesti oikeudenmukaisia tai hyviä. Ikuinen helvetti on ylipäänsä moraaliton vaihtoehto rangaistukseksi yhtään kenellekään.

Mikä muuten on rangaistuksen ja koston ero?
Eikö rangaistuksessa ole oppimisen mahdollisuus. Raamatussa Jumalan sanotaan rankaisevan ihmisiä koska hän rakastaa meitä ja haluaa rangaistuksella kasvattaa meitä.

Jatketaan avauksessani esittämääni ajatusleikkiä. Jos sinulla on lapsi, joka sotkee itsensä aina uudestaan ja uudestaan, niin missä vaiheessa laitat hänet loppuiäkseen kidutuskammioon?



Erittäin hyvä kysymys. Mielestäni Jeesus tekee hyvin selväksi ettei Jumala todellakaan tarvitse uhria.
"jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (Matt. 12:7)

Oleellisinta Jeesuksen työssä ei todellakaan ollut "kärsimys puolestamme" vaan se että Hän ilmoitti Jumalan tahdon armahduksesta ja ylösnousemuksella voitti kuoleman. Uhri ei todellakaan ole välttämätön. Jumala on aikoinaan säätänyt uhrin, jotta ihmiset eivät tekisi syntiä. Kun siitä tuli "tapa kuitata synnt", niin Jeesus tuli pistämään kyseiselle tavalle pisteen ilmoittaen Jumalan uudesta liitosta Jeesuksessa. Meidän ei tule palvoa Jeesusta tai pitää häntä uhrina - Meidän tulee seurata Jeesusta, pyrkiä siihen mitä Hän opetti



Tuo on mielestäni harhaoppia, sillä Raamattu ei kerro kaikille yhtä kuumasta helvetistä, vaan tuomiosta "tekojen mukaan". Myös lieventävät asianhaarat tunnetaan:

"sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä." (Luukas 12:47,48)

Raamattu ei siis opeta ikuista taivasta tai ikuista kärsimystä helvetissä. Ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan ja jopa helvetin lieskoista voi pelastua, vaikkakin kärsimyksen kautta:

"Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon;
--> mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi." (1. Kor 3:14,15)

Tässäpä laajemmin vanha avaukseni Helvetistä:
hakomaja.net/vanha/post.php?cat=10&fid=2&pid=6&page=1

Tarkoitukseni ei ole vähätellä Jumalan rangaistusta ja tuomioita. Tarkoitukseni on oikaista kristillisyydessä yleinen harhakäsitys ikuisesta helvetistä ja valaista moisen mielettömyydestä. Oikeudenmukainen rangaistus on opetus, jonka on tarkoitus toimia rangaistun parhaaksi - ei kostoksi. Jos lapsi ei usko isän varoitusta tulella leikkimisestä hän saattaa polttaa itsensä tai isä saattaa läimäistä lasta kädelle että tämä oppisi varomaan, mutta mikään isä (saati sitten pyhä) ei polta lasta elävältä tottelemattomuuden takia

Tiesin, että mainintani pienten ja suurten syntien yhtälaisesta kadottavuudesta saattoi tulla väärin ymmärretyksi. Itse asiassa, muotoilin asian huonosti - ihminen on syntinen yhtälailla, oli hänen syntimääränsä ulkoisissa teoissa minkälainen tahansa. (totta kai jokaisen yksittäiset teotkin tulevat esille ja niistä tulee oikeudenmukainen tuomio, tämä on hieman eri asia. Myös uskovan ihmisen elämästä on tehtävä tili, vaikka siitä ei mitään akdotustuomiota tule)

"Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon;
--> mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi." (1. Kor 3:14,15)
Niin, tämähän on kirjoitettu USKOVILLE, ja viittaa Sanan julistajan sekä jokaisen kristityn vastuuseen elämästään ja julistuksestaan.

Ratkaisevaa on se, että ihminen on kadotettu ILMAN JUMALAA, ja sellaisenaan Hänen pelastusoperaationsa tarpeessa.
Ajattelehan sitä, että Jumala katsoo sydämeen, ja arvioitavina ovat myös kaikki ihmisen ajatukset, motiivit, jne. JUmalan silmissä ne pienet asenteet - uhma, kayeus, himo, kauna, viha ym. ovat saastaa ja syntiä yhtälailla kuin ulkoiset rikoksetkin! Sydämestä kaikki lähtee, kuten Jeesus sanoi.

Loppujen lopuksi, kyse on siitä, uskonko Raamatun sanan, vai pitäydynkö mieluummin ihmisten filosfioissa Olen huomannut viehtymyksesi teosofiaan, ja muihin Kauko-Idän opetuksiin, ja ne ovat suoraan vastakohdassa Jeesuksen ilmoituksen kanssa . Kaikki idästä tuleva ei ole valkeutta, vaikka siellä mielenkiintoisia pohdintoja onkin.
Jos Jumala tuntuu pelottavalta ja rankaisevalta hirviöltä, vaikka Hän on järjestänyt ihmiselle mahdollisuuden pelastua ja saada ikuinen elämä Hänen kanssaan,(tässä on Taivaan ydin- elää yhdessä Jumalan kanssa koko ikuisuus! Se hienoin ja upein asia, minkä rinnalla kaiiki muu kauneus kalpenne.) niin silloin ihmiseltä puuttuu vielä henkilökohtainen suhde Jumalaan. Kuten tiedät, kyseessä on loppujen lopuksi uskosta . Vaikka asioita saa ja pitää pohtia, vastaus ei löydy aukottoman teoreettisen rakenteen kautta. Lopussa jokainen jputuu ottamaan sen uskon askeleen.
Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jonka Hän antaa. Suosittelen etsimään Häntä, teorioiden ja filosofian sijaan, sillä kaikki maailman viisaus ei pysty ilmaisemaan totuutta hengellisistä asioista ja Jumalan olemuksesta.

'Jolla on Poika, sillä on iankaikkinen elämä'. (1 Joh ) Tämä on selkeä Raamatun ilmoitus. Se myös merkitsee, että Pojan ulkopuolella ei ole Elämää.

En usko,että kenenkään sanat muuttavat toisen ihmisen kantaa. Paras on 'kokeilla itse', ja etsiä Jumalaa koko sydämestä! Voimme puhua Jumalasta koko päivän, ja siitä, mikä se pelastus onkaan, mutta valinta on ihmisen. Ja sen taas tiedät, että 'kukaan ei voi tulla Isän tykö paitsi Minun kauttani'.

Sanot, että ihminen on kadotettu ilman Jumalaa.

Olen ateisti, uskonnoton, mutta aika hyvä ihmiseksi (vaikka itse sanonkin)

Olenko ansainnut rangaistuksen? Mistä Jumala haluaa minua rangaista, siitäkö että en usko? Mitä se kertoo Jumalasta jos Hän rankaisee ihmisiä jotka eivät usko häneen? Onko se täydellistä rakkautta? Onko se armollisuutta?

Armollinen ihminen ei lähettäisi ihmisiä kadotukseen. Onko Jumalan armo pienempi kuin ihmisen armo?

Ja sitten vielä loppukaneettina: minusta on aina huvittavaa kun uskovaiset uskovat tietävänsä mitä jumala ajattelee. Eiköhän se ole ihminen itse joka näin vain kertoo omasta moraalistaan???

Ensiksi täytyy sanoa, että kiitoksia rakentavista eriävistä kommenteistasi Spiritkid



Samaa mieltä. Uskon kuitenkin että Jumala toimii aktiivisesti pelastaakseen kaikki ihmiset.



Tärkeintä on mielestäni totuuden ja Jumalan tuntemuksen etsintä. Jos olet janoinen, niin vesi on lähdettä tärkeämpi. Kaikissa lähteissä on puutteita ja toki osa on myös myrkyllisiä.

Mitä enemmän olen tutkinut ja lukenut, niin sitä enemmän olen löytänyt eri paikoista yhteistä. Ristiriitaa on lähinnä tulkintojen ja dogmien suhteen. Toki "idästä tuleva" on niin laaja käsite että se pitää sisällään myös paljon itsensä kanssa ristiriitaista. Kaikki ei todellakaan ole valkeutta.



Olen samaa mieltä Minulle Jumala ei todellakaan tunnu pelottavalta ja rankaisevalta hirviöltä. Kritisoin vain paljoa "kristillisyyttä", jotka kuvaavat Jumalaa sellaiseksi.

Henkilökohtainen suhde Jumalaan on minustakin tärkein juttu. Eri asia on, että filosofinen pohdinta Jumalan (ja ihmisen sekä maailmankaikkeuden) olemuksesta on mielestäni vain tosi mielenkiintoista, siitäkin huolimatta (ja ehkä juuri sen takia) ettei Jumalaa kykene peilaamaan muutoin kuin todella vajavaisesti

>> En usko,että kenenkään sanat muuttavat toisen ihmisen kantaa.
Näin on. Ihminen voi muttaa vain itseään. Toisen kanssa voi havainnoida yhdessä ja tarjota toiselle eväitä muutokseen. Valinta ja muutos on kuitenkin aina ihmisen oma päätös. Kalvinisteja emme taida kumpikaan olla


Niin on Raamattuun kiistämättä kirjoitettu. Palaan tuohon mielenkiintoiseen kohtaan myöhemmin.

Ihmettelijä kirjoitti:


Kristinuskon mukaan homma menee näin.
On olemassa Jumalan laki, joka kertoo:
"Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi"
ja
"kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."
(Matt. 7:12)

Me ihmiset emme tuohon kuitenkaan kykene. Minäkin ajattelen olevani hyvä ihminen. Silti aina välillä suutun pojalleni tai vaimolleni, loukkaan toista, ym. Emme ole täydellisiä, emmekä edes enkeleitä. Emme, vaikka siihen pyrkisimmekin. Välillä ainakin minun on täytynyt pyytää lähimmäisiltäni anteeksi...

On siis rikos, josta seuraa rangaistus, mutta tarjolla on myös armahdus. Jumala on lähettänyt valitun poikansa tuomaan meille tämän armahduksen Häneltä. Ihmiseltä vaaditaan vain vastaanottamista. Sitä että hän hyväksyy tuon armahduksen kohdalleen.

Toki tuon armahduksen voimassa pitäminen tarkoittaa sitten myöskin sitä, että ei tietoisesti riko lähimmäisiämme tai Jumalaa vastaan sekä sitä että olemme myös omalta puoleltamme valmiita armahtamaan meitä vastaan rikkoneet lähimmäisemme.

Jotkin uskovaiset pitävät toki myös epäuskoa syntinä. Itse en usko, että Jumala välittää siitä uskommekö Hänen olemassaoloonsa tai millä nimellä me Häntä kutsumme. Jumala punnitsee sydämemme, joka ohjaa tekojemme motiiveja.

Jumala siis rankaisee inhimillisyydestä? Ja vaatii vastapalveluksia armostaan?

Ja on silti hyvä Jumala?

* 2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."
* 2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
* Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."

Ihmettelijä kirjoitti:


Jumala ei rankaise inhimillisyydestä, vaan vääristä teoista joita kaikki teemme. Jos annat kerjäläiselle lantin ja pyydät kerjäläistä ojentamaan kätensä lahjoituksellesi, niin onko pyytämäsi käden ojennus "vastapalvelus"? Mielestäni muusta ei Jumalan armon vastaanottamisessa ole kysymys.

Toki aihetta voidaan lähestyä hyvin monenlaisesta näkökulmasta. Voidaan ihan oikeutetusti kysyä että eiköihmisen puutteissa ole myöskin Jumalan vikaa koska Raamatun mukaan Jumala on luonut ihmisen. Luomushan osoittautui puutteelliseksi tai luojansa tahtoa vastaan toimivaksi.

Aihetta voidaan lähestyä myös siten, että me ihmisetkään emme koe vääräksi tappaa hyttystä joka on tullut pistämään meitä. Emme ajattele että ei se ole hyttysen oma vika

Mitä tulee laittamiisi lainauksiin Vanhasta Testamentista, niin vastaavanlaisia paikkoja vastaan olen itsekin usein protestoinut. Vanha testamentti kertoo hyvin ailahtelevasta ja pikkumaisesta, huonosti tempperamenttiaan hallitsevasta jumalasta. UT:n kaikkia ihmisiä rakastava isä on puolestaan erilainen.

Pitää ottaa huomioon, että Vanha Testamentti kertoo pitkälti juutalaisten historiasta ja tuona aikana oli yleistä että kaikki lait, käskyt armeijalle, ym. annettiin Jumalan nimissä tai Jumalalta tulleina.

Vanhan Testamentin Jumala on hyvin inhimillinen. Jopa niin, että sillä on nenä jolla se haistaa mikä on miellyttävä tuoksu

"polta ne alttarilla yhdessä polttouhrin kanssa. Se on Herralle mieluisa tuoksu" (2. Moos. 29:25)

Inhimillinen = mm. ihmiselle ominainen (tarkistin sanakirjasta ).

Jos jokainen ihminen tekee vääriä tekoja, väärien tekojen tekeminen on inhimillistä, ihmiselle ominaista.

=> Jumala rankaisee väärien tekojen tekemisestä, eli Jumala rankaisee inhimillisyydestä

Tuo kerjäläis -juttu minkä mainitsit ei mielestäni ole täydellinen analogia, koska kerjäläiselle lantin antanut ei käristä kerjäläistä ikuisesti, jos tämä kieltäytyy ottamasta lanttia vastaan.

Se on kristinuskon mukaan vähän niin kuin pakkorako tämä armon vastaanottaminen: jos et ota armoa vastaan niin kidutan sinua ikuisesti...

Sitten yksi asia vielä, joka minua on ihmetyttänyt: jos vanha testamentti on vanhentunut ja kertoo vain juutalaisten historiasta niin miksi ihmeessä uskikset eivät luovu sen käytöstä? Mistä muuten tietää, kumpi jumala on se oikea, VT:n psykopaatti vai UT:n (toisen käden tietona oleva) rakkaudellinen jumala?

...ja eikös Karitsa ole Jeesuksesta käytetty nimi?

"Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa." (Ilmestyskirja 14:10–11).