Hakomaja.net

Pistänpä tämän aiheen tänne hakomajankin puolelle, Mopin palsta taitaa nimittäin olla harmillisen passiivisessa tilassa tällä hetkellä!

Eli kuten kaikki Raamattua lukeneet tietävät, varsinkin Vanhan Testamentin Jumala näyttäytyy sivuilta varsin äkkipikaisena ja "liipasinherkkänä". Ihmisiä tapetaan milloin mihinkin syyhyn vedoten, osittain Israelin kansan sotajoukkoja apuna käyttäen. Erään laskelman mukaan Jumalan Raamatussa tappamien ihmisten määrä kipuaa jopa yli 33 miljoonaan! (dwindlinginunbelief.blogspot.com/2007/01/how-many-has-god-killed-complete-list.html)

Itse katsoisin "syyksi" ainakin se, että Jahve oli alunperin (todennäköisesti) polyteistisen juutalaisuskonnon sodanjumala(?), mikä näkyy myös teoissa. Onkin hyvä huomioida, että uskonnolla - oman jumalan käskyillä - on ollut ja on edelleenkin helppo perustella tiettyjä väkivallantekoja. Onneksi länsimainen kristinusko on tapahtuneiden yhteiskunnallisten muutosten seurauksena koittanut profiloitua lähinnä rauhanuskonnoksi.

Kuriositeettina muuten; paholaisen uhriluku Raamatussa on... Aivan, tasan 10 ihmistä

Mitenkäs on, päätyvätkö nuo Jumalan tappamat ihmiset kaikki helvettiin? Mitäs virkaa saatanalla sitten enää on, sehän näyttää olevan pikkutekijä rakkaaseen taivaan isään verrattuna.

Kyllä päätyvät, kysehän on vääräuskoisista uhreista. "Helvetti" käsitteenä tosin on varmasti uudempi kuin Jumalan suorittamat teurastukset, eli ehkäpä...

sidottu kirjoitti:

Vanha testamentti on todella verinen. Yleensä "uskovaiset" puolustelevat tappamisia sillä, että kyseessä oli pahat ihmiset (Sodoma ja Gomorra) ja että kyseessä oli Jumalan kansan viholliset. Nykyisin kuitenkin tunnustetaan varsin yleisesti että kaikki pienet lapset ovat luonnostaan Jumalan omia, kuten toki oikein onkin. Kuitenkin monin paikoin lapsiakaan ei säästetty

"Menkää ja surmatkaa miekan terällä Gileadin Jaabeksen asukkaat vaimoineen ja lapsineen." (Tuom. 21:10)

"tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot..." (Hes. 9:6)

Vanha Testamentti on pitkälti hebrealaisen heimon historiaa. Minään "Jumalan sanana" sitä on hyvin vaikea pitää tai sitten pitää uskoa varsin verenhimoiseen demoniin jumalanaan...

Vanhoja uskonnollisia tekstejä arvioitaessa kannattaa ottaa huomioon useista eri näkökulmista tapahtuva tarkastelu. Uskonnollisia tekstejä kirjoitti ja "käytti" harvalukuinen valtaeliitti ja kun tämän pitää mielessään, voi esim. Raamatun teksteille löytää hyvin mielenkiintoisia - joskin inhimillisiä - selityksiä. Esimerkiksi Jumalan julmuus ja arvaamattomuus palveli varmasti silloista poliittista eliittiä ja helpotti kansan "pitämistä ruodussa". Venkoilu Jumalan antamien määräyksien kanssa nyt ei vain käynyt päinsä, pikemminkin saattoi menettää päänsä jos asialle uhrasi ajatuksiaan.

Ulkopoliittiset aggressiotkin oli varmasti helpompi selittää. Jos Jumala tappaa ja rankaisee ankarasti vääräuskoisia, niin eittämättä samanlainen toiminta on tuettua myös ihmisten kesken. Ainakin kun -tähän joku muu painava ajankohtainen sotimisen syy- ...

Admata kirjoitti:


Tällainen vihollisen demonisointi (pakanat, irstaat tai vaikka vain idiootit) on osa sodankäynnin psykologista puolta. Ihmiset eivät ole luonnostaan lajitoveriensa tappajia vaan heidät pitää saada sellaiseen toimintaan psyykattua. "Ryssät" ja suomalaiset olisivat normaalielämässä 40-luvulla vaihtaneet keskenään kuulumisia ja vodkaa, eivät luoteja.

sidottu kirjoitti:


Sinänsä minun mielestäni tarinat raamatun Jumalan väkivaltaisuudesta eivät ole kovin huolestuttavia, koska kyseessä on fiktio, ei fakta. Se mikä tässä on huolestuttavaa että uskovaiset ovat silmää räpäyttämättä valmiita hyväksymään uskonnon nimeen tehdyn väkivallan, eli esimerkiksi hyväksyvät ajatuksena vääräuskoisten ja uskonnottomien ikuisen kiduttamisen helvetissä. Kristinusko helvettikäsityksineen on tietenkin fiktiota, mutta valitettavasti näillä käsityksillä on seuraamuksia myös tähän maalliseen elämään, sillä vielä nykypäivänäkin kristillisissä piireissä syrjitään poikkeavia. Toisin sanoen kristittyjen ihmiskäsitykseen kuuluu, että "me" olemme arvokkaita ja "muilla" ei ole ihmisarvoa elleivät he muutu ja ole kuten "me".



Karmeimmillaan tuo "meidän" ylentäminen ja "muiden" alentaminen näkyi tietenkin natsismissa. Hitler oli katolinen, ja siksi myös tuo kristinuskion ajatuskuvio toisuskoisten arvottomuudesta on täytynyt olla hänelle tuttu. Onko natsismi ja stalinismi (Stalin oli ortodoksipappi) kristinuskon ihmiskäsityksen äärimmäisiä ilmiöitä, vaikka siinä ei suoranaisesti kristinuskosta ollutkaan kyse? Natsismi ja kommunismihan ovat tavallaan uskontoja nekin.



Oliko kristinusko varsinainen moottori esim antisemitismin taustalla? Mitä mieltä olet?

Ihmettelijä kirjoitti:


Kristinuskon tinkimätön historia vääräoppisuuden suhteen kyllä heijastuu myös meidän päiviimme. Kristinuskoa pidetään yleisesti keskeisimpänä arvovaikuttajana ja näin ei-kristittyihin kohdistuu turhaa kritiikkiä ja moralisointia. Eniten esimerkkejä löytyisi varmasti Yhdysvalloista, mutta ihan kotimaisen lestadiolaisuudenkin "me ja maailma"-ajattelu sopii kuvioon. Lestadiolaisillahan on toinen toistaan kummallisempia käsityksiä heitä ympäröivästä yhteiskunnasta, sen arvoista, tavoista ja käytännön elämästä.



Sekä kommunismi että kiihkonationalismi omaavat reippaanlaisesti uskonnollisia piirteitä. Uskonnon tuntomerkit täyttää jopa periamerikkalainen patriotismikin, asia, jota harvemmin tulee ajatelleeksi. Stalinilla ja Hitlerillä oli kummallakin kristitty tausta, mutta uskonnon "syyttäminen" on heidän tapauksessaan kuitenkin kaukaa haettua. Korkeammat rodut ja ihmisten eriarvoisuus olivat kyllä kristillistäkin käsitteistöä, mutta varsinkin kommunismi pyrki tekemään pesäeroa perinteisiin uskontoihin - ja tuli samalla luoneeksi uuden.



Antisemitismin taustat ovat varsin monisyiset. Juutalaisuus ilmiönä on sisäänpäinlämpiävänä helppo kohde ksenofoobikoille, heitähän on vainottu lähes kaikissa kulttuureissa. Toki Euroopan antisemitismillä on vahvat juurensa kristinuskossa ja suurin osa vainoista jäljittyy nimenomaan uskonnollisiin motiiveihin. Kristinuskohan on moderneja aikoja lukuunottamatta "teorialtaan" eli teologialtaan ollut aina äärimmäisen aggressiivinen ja erilaisuutta pelkäävä, reaalitodellisuuden ollessa toki vähemmän jyrkkä. Esimerkiksi nykyarvostelun kohde islam on historialtaan suvaitsevaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin kristinusko.

sidottu kirjoitti:


Onko sinusta kaukaa haettua? En tarkoittanutkaan, että Hitler ja Stalin olisivat tietoisesti olleet käymässä mitään uskonsotaa, vaan sitä että kristinuskon ajattelumalli ihmisten eriarvoisuudesta oli heille tuttu kristityn taustan vuoksi. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta ajattelen niin, että luultavasti omassakin ajattelussani on vieläkin joitakin tiedostamattomia kristinuskosta peräisin olevia jäänteitä - vaikka ateisti olenkin - koska olen saanut kristillisen kasvatuksen ja elän kulttuurissa, jossa kristinusko on voimakkaasti läsnä. Että jos en ota tietoisesti tarkastelun kohteeksi sitä minkä olen kristillisessä kasvatuksessa oppinut niin helposti toistan kristinuskon ajattelumalleja tiedostamatta ja ajattelematta asiaa sen kummemmin. Samalla tapaa Hitler ja Stalin saattoivat minun mielestäni hyvinkin toteuttaa kristinuskosta saatua ajattelumallia. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?



Niinpä, Lutherkin oli antisemitisti.



Kaikki raamattuun pohjautuvat yksijumalaiset uskonnot kristinusko, islam ja juutalaisuus ovat aggressiivisia uskontoja. Millaistahan olisi elää Euroopassa, jossa olisi / olisi ollut vallalla kristiuskon sijaan vaikkapa buddhalaisuuden kaltainen elämänfilosofia.

Eikös tämä ole suoraan vl:n opetusta. Tietenkin sitä nykyään vähän silotellaan, mutta ajatushan on juuri tämä, ellette tee parannusta ja tule meidän porukkaan, ette ole mitään.

Ihmettelijä kirjoitti:


Ihminen on totta kai aina jossain määrin kulttuuriympäristönsä kasvattama ja sen "vanki", esimerkiksi juuri uskonnollisuus on määriteltävissä lähes 100% varmuudella sen mukaan, missä paikassa olet syntynyt. Hitlerillä ja Stalinilla oli taustavaikuttajinaan kuitenkin kaikista vahvimmin eräät tuolloin jopa muodikkaat kulttuuriset virtaukset, kuten sosiaalidarwinismi ja marxismi-leninismi(--> stalinismi). Hitler käytti kyllä jonkin verran hyväkseen uskonnollista ja okkultistista retoriikkaa.

Edesauttoiko judeokristillinen kulttuuri näiden tausta-aatteiden nousua suosituksi? Ei se ainakaan niitä estänyt, mutta toisaalta samanlaisia kulttuurisia suuntauksia on esiintynyt mm. Japanissa ja islamilaisissa maissa - puhumattakaan tätä varhaisemmista kulttuureista. Eriarvoisuus ja kyky äärimmäiseen väkivaltaisuuteen näyttää olevan asia, johon meidät on helppo johdatella eliitin taholta, kertovathan siitä myös ne useat sodat, joissa kansat on laitettu toisiaan lahtaamaan. Kristinuskon väkivaltaiset piirteet ovatkin todennäköisesti oman ihmisyytemme heijastumaa - Jumala on ihmisen kuva, kuten itse asian näen. On tietysti surullista, jos kulttuurievoluutio rauhanomaisempaan suuntaan estyy sen vuoksi, että nuo ikivanhat arvot kivetetään jonkinlaiseksi kosmiseksi, muuttumattomaksi totuudeksi.



Kyllä, pitää paikkansa.



Sanoisin näiden uskontojen pohjautuvan pääasiassa mesopotamialaiseen kulttuuriin (Gilgamesh), mutta toki vaikutteita oli Veda-kirjallisuudesta ja UT:n kohdalla varsinkin ihan kreikkalaisesta sekulaarista filosofiastakin. On vaikea sanoa, miten kehitys olisi kehittynyt jonkinlaisen toisen uskonnon vaikutuspiirissä. Itse leikittelen ajatuksella mm. mithralaisuudesta, joka siis olisi ihan hyvin voinut toteutuakkin täällä - toisin kuin hindulaisuus tai buddhalaisuus.