Hakomaja.net

Vanhoillislestadiolaiset usein korostavat, että heidän opetuksensa on Raamatun mukaista (ja että esim. kirkko on hylännyt Raamatun.) Sitä se jossain määrin onkin, mutta rehellisyyden nimissä olisi heidänkin hyvä samassa yhteydessä tunnustaa, että ei mitään täsmälleen raamatunmukaista oppia voi ollakaan, vaan että sitä pitää joka tapauksessa tulkita jotenkin.

Eräs seikka, joka saattaa tehdä vl-opetuksesta näennäisesti raamatunmukaista on vanha tapa, että saarnojen aluksi luetaan Raamatusta teksti, jota sitten jollakin tavalla siinä saarnassa selitetään. Kuulijat eivät seuroissa yleensä kovin hyvin tunne Raamattua, joten raamatunmukaisuuden tunteen säilymiseen riittää se, että luettu teksti ja sanan selitys eivät ole pahasti ristiriidassa. Mutta kuka kiinnittää huomiota siihen, että seurapuheiden tekstit ovat varsin valikoituja osia Raamatusta? Hyvähän se on selittää omaa oppia "parhain päin", kun valitsee opinmukaisen tekstin.

Tutkin mielenkiinnosta vuosien 2003-2009 suviseurasaarnojen tekstejä. Keräsin tekstikohdat kaikista suviseurasaarnoista (ei jumalanpalveluksen saarnaa eikä rippisanoja) noilta vuosilta. Yhteensä saarnoja oli 210 kpl, joista 57 saarnassa teksti oli Vanhasta ja 153 saarnassa Uudesta Testamentista. Jatkan näiden tarkastelua myöhemminkin, mutta aluksi pientä tilastoa:

Eniten käytetyt Raamatun kirjat saarnateksteinä

kpl kirja, josta teksti
27 Johanneksen evankeliumi
23 Luukkaan evankeliumi
22 Matteuksen evankeliumi
17 Psalmit
11 Apostolien teot
11 Jesaja
9 1. Pietarin kirje
9 Heprealaiskirje
8 Roomalaiskirje
6 Efesolaiskirje
6 Ilmestyskirja
5 2. Korinttilaiskirje
5 2. Kuningasten kirja
5 Markuksen evankeliumi
4 1. Korinttilaiskirje
4 1. Mooseksen kirja

Minä kiinnitin itse tuossa listassa huomiota etenkin kahteen kirjaan: miksi 1. Pietarin kirje on niin suosittu ja mitä niin ihmeellistä löytyy 2. Kuningasten kirjasta, että se nousee tuollaiselle listalle.

Suviseuroissa raamatunkohdat voivat valikoitua osin senkin mukaan, missä olosuhteissa, vuodenajassa ja mille kuulijakunnalle saarnat pidetään. Toki päivänselvää on, että valtaosa isosta kirjasta sivuutetaan juuri siitä syystä, että sieltä on vaikea perustella nykyistä opetusta.

Kuitenkin...jos tehtäisiin vastaava selvitys raamatunkohdista, joita on käytetty esim Oulun ry:llä vuoden aikana, saataisiin todellisempi kuva. Luulen, että siellä jonkin verran kuitenkin seurataan kirkkovuoden tekstejä. Siitä huolimatta odotan mielenkiinnolla selvitystäsi, gep, koska tuo hypoteesi opin rakentamisesta vain tietyistä kohdista (muut vastaanpuhuvat kohdat sivuuttaen) on ilmeistä.

tap kirjoitti:
Varmasti tapahtuukin tuota valikoitumista kuulijakunnan mukaan noissa suviseurasaarnoissa. Mutta siinä mielessä suviseurasaarnat ovat aivan hyvä tutkimuskohde, sillä koska ne eivät seuraa kirkkovuotta, saarnaajilla on käsittääkseni varsin suuri valinnanvapaus siinä, mistä saarnaavat. Lisäksi suviseuroihin ei pääse kuka tahansa "uskossaan horjuva, epäluotettava veli" vahingossakaan saarnaamaan, joten nämä ovat "luotettavaksi todettujen veljien" saarnatekstejä. Toki olisi mielenkiintoista tutkia sitäkin, mitkä kirkkovuoden tekstit jollain rauhanyhdistyksellä jätetään käsittelemättä kokonaan.

Mitä pitäisi ajatella siitä, että saarnatekstiksi riittää myös yksi Raamatun jae? Listaan tähän nyt sellaisia jakeita, jotka sellaisenaan ovat riittäneet saarnan perustaksi.

Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, kansa, jonka Herra on omakseen valinnut. Ps. 33:12
Kuningas, olet kaunein ihmisten joukossa, sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja. Siunatkoon Jumala sinua iäti! Ps. 45:2
Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. Jes 51:11
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Matt. 6:33
Jeesus käski ankarin sanoin pahan hengen poistua, ja se lähti pojasta. Siitä hetkestä poika oli terve. Matt. 17:18
Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan." Luuk. 11:1
Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Joh. 1:17
Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33
Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room. 14:17 (ollut kahdesti 7 v:n aikana pelkästään tämä jae)
Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä. 1. Joh 3:3
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Ilm. 7:17

Kun uskoo, että oma "Jumalan valtakunta" on se ainoa oikea, niin kyllähän noista moni sopii sellaisen puheen johdannoksi. Eri asia sitten on, onko se oppi Raamatun mukainen vai kaivetaanko vain Raamatusta opin mukainen kohta esille.

Mielenkiintoista analyysia.

Suviseurat ovat valtakunnan laajuinen (jopa enemmänkin) tapahtuma, jonka puheiden aiheet on yleisestä muusta käytännöstä poiketen tiedossa jo kauan ennen varsinaista tapahtumaa. (Korjatkaa, jos teillä jollakin on toisenlaista tietoa ja käsitystä.) Suviseurat käsitetään pitkälti myös lähetystyönä, jolloin tärkeää on tehdä selväksi kaikille, mistä ihminen löytää "elävän uskon ja Jumalan valtakunnan maan päältä."
Jumalan valtakuntaa tukevia teksejä tai ainakin yksittäisiä jakeita löytyy lähes jokaisesta Raamatun kirjasta.

Toisekseen vl-liike nimenomaan suviseuroissa pyrkii korostamaan olevansa nimenomaan luterilaisen kirkon herätysliike, ei mikä tahansa lahko.
Luther on laittanut Raamatun tekstejä mielessään jonkinlaiseen arvojärjestykseen ja tässä järjestyksessä korkealle sijalle nousevat evankeliumit, Jesajan kirja, psalmit ja 1. Pietarin kirje. Auktoriteettiuskollisuuden ja toisaalta myös julkisuuskuvan kannalta voi olla merkitystä, että tällaiset Lutherin arvostamat tekstit nousevat esille.

Kuningasten kirjan suosion salaisuus voisi piillä siinä, että vl-liike etenkin Vanhan Testamentin puolella mielellään käyttää allegorioita eli vertauksia.
Yksi suosituimmista vertauksista on verrata ajallista Israelia ja hengellistä Israelia toisiinsa. Vl-liikehän selittää olevansa hengellinen Israel ja Kuningasten kirja on lähes kokonaan Israelin historian kuvaamista.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että hyvin useasti puhuja mainitsee jossakin kohtaa puheessaan, että "Jumalan valtakunta ei ole demokratia vaan kuningaskunta". Tästä onkin sitten helppo siirtyä kätevästi Pyhän Hengen rakkauden neuvoihin ja Saara-äiti-liturgiaan.

Ilmestyskirjan suosion yksi keskeinen syy lienee siinä, että siellä niin usein toistuu sanonta: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." Toisaalta Ilmestyskirjassa kuvataan aika pelottavalla tavalla sitä, kuinka käy ihmisen, joka "ei ole kylmä eikä palava, mutta on penseä". Tätä puolta myöskin puheissa viljellään hanakasti.

Kuka sanoi, että henkioppi on hylätty

Reflektio kirjoitti:
Ainoa tekstikohta, jota on käytetty neljä kertaa, on Luukkaan kertomus tuhlaajapojasta. Kolmeen kertaan pääsevät mm. tekstikohdat taivaan valtakunnan avaimista sekä Jeesuksen ja samarialaisen naisen tapaamisesta Sykarin kaivolla. Nämä tukevat Reflektion esittämää luonnehdintaa suviseuroista lähetystapahtumana. Kaksi muuta kolmen kerran tekstiä ovatkin lyhyempiä osia Paavalin ja Pietarin kirjeistä.