Hakomaja.net

Vanhoillislestadiolaisuudessa yksi huomion arvoinen seikka on mielestäni puheet kuolinvuoteella tehdyistä parannuksista. Olen kuullut olevan lähes yleinen käytäntö että kun ex-vl kuolee, niin laitetaan huhu liikkeelle että sillekin on viimein kelvannut parannuksen armo kun kuolema lähestyi. Omasta äiti-vainaastanikin laitettiin tällainen varmasti perätön huhu liikkeelle

Julkisestikin vanhoillislestadiolaisuutta kritisoinut vanha isäni on välillä surrut, että niinkai ne hänestäkin tulevat valehtelemaan kun aika jättää. Miksi vl:ien täytyy tällä tavoin valehdella?!?

Itse näen tällaiseen kaksi likaista syytä:
1.) Se on mielenhallintamekanismi. Sillä yritetään välittää psykologista vaikutelmaa, että ex-vl:t tietäisivät sydämessään vl-opin olevan oikea ja kuinka viimeistään lopun lähestyessä parannus kelpaa.
2.) Tällä vääristelyllä ja virheargumentaatiolla pyritään tekemään tyhjäksi henkilön todellinen vakaumus ja asiaperusteinen kritiikki, jota hän on kenties aiemmin esittänyt.

Kun eräs S24:lle vl:ien avioero- ja alkoholiopetusta vastaan kirjoitellut vl-nimimerkki kuoli, niin juuri tätä "teki parannuksen ennen kuolemaansa" -taktiikkaa jälleen viljeltiin. Samaan hengenvetoon sitten korostettiin sitäkin harha-oppia että seurakunnalle pitäisi mukamas jäädä "todistus sielun kelpaamisesta jumalalle"? Mitä tähän sanoo Raamattu?

"Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta." - 1. Kor. 4:4-5

Olen itse miettinyt, että miten tuota vl-seurakunnan väärää todistusta vastaan voisi suojautua? Pitäisiköhän kirjoittaa henkinen testamentti, jonka luotettavat tahot voisivat kuoleman jälkeen todistaa?

Esimerkiksi:
- se ja se kuoli rauhassa kieltäytyen vakaasti ihmisen julistamasta synninpäästöstä luottaen yksin Jumalan armoon -

Kirjoittelenpa tännekin, kun kerran pitkästä aikaa eksyin tänne

Tämä nyt menee ehkä vähän hyvän maun rajalla, mutta luotan huumorintajuusi: Tee itsemurha. Hienostuneempi versio siitä voisi olla esim. matka eräälle sveitsiläiselle eutanasiaklinikalle. Myy vielä koko juttu, vaikka YLE:n jollekin dokkariryhmälle niin ei pitäisi jäädä kellekään epäselvyyksiä

Mutta vakavasti ottaen: Onhan tuo kyllä inhottavaa. En ole itse törmännyt vastaavanlaiseen ilmiöön, ehkä kenties johtuen nuoresta iästäni ja siitä että en lopulta ole juurikaan tekemisissä vl-liikkeen kanssa millään lailla. Ihan sama kuin vainajanpilkka (enkä puhu nyt mistään hazard-kolumneista).

Samaan asiaan liittyen seuraavaa.

Vl-ihminen, vieläpä melko iäkäs, kirjoittelee täysin perättömiä juttuja kuolleesta äidistäni ja elossa olevasta isästäni. Eikä ole yksi kerta.

Herää kysymys, mitä hän tästä hyötyy?

Tksi selitys on, että tää sukulaispiiriin kuuluva henkilö oli ennen hyvä ystävä, mutta hoitokokouksissa vanhempani erotettiin ja hänetkin, mutta hän sai "parannuksen armon" vääristä hengistä ja jäi vl-joukkoon. Ehkä omatunto puhuttelee ja siksi pitää mennä perättämiä kirjoittelemaan.

"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" vai miten se menikään. Tämä taitaa olla osalle vl-ihmisiä tuntematon opetus.

wanhawaimo kirjoitti:


Ehkäpä niinkin, kun vl,t muutenkin Raamatun köykäisesti tuntevat. Kuitenkin käskyt on ainakin vanhemman sukupolven selkäytimeen iskostettu jo koulussa ja rippikoulussa niin syvälle, että tuskinpa lienee yhtään vl,ääkään joka ei sisimmässään tietäisi sitä. En tiedä miten vl-riparilla menetellään.

Vl-ajattelun kulmakivenä, tosin ääneen lausumattomana sellaisena, on jesuiittasääntö: Tarkoitus pyhittää keinot. Keinona väärä todistus on äärimmäisen tehokas.

Itse omassa elämässäni olen lukemattomia kertoja kokenut vl,väärän todistuksen vaikutukset. Ihmeellistä? että se vaikuttaa myös ulkopuolisten arvioon minusta.

Tällainen tarinaperinne on tyypillistä mille tahansa vahvistusta kaipaavalle ja siitä hyötyvälle aatteelle. Kyseessä on myös läheisten defenssimekanismi poismenon edessä - tuska helpottaa kun edesmennyt matkaa helvetin sijaan taivaaseen - siksi vastausta vaille jääneetkin parannuskyselyt tulkitaan vastaanotetuiksi vaikka hengityksen nopeudesta päätellen. Ja kuten tässä on jo mainittukin, propagandistinen (=uskoa vahvistava) arvo tällaisella tapahtumalla on valtava.

Toki taustalla vaikuttaa varmasti myös "oikeita" kuolinvuodeparannuksia, lähdön ollessa lähellä ihminen löytää rauhan yleensä lapsuudentutusta jutusta, kyseessä on eräänlainen primitiivireaktio. Se lienee äärimmäisen harvinaista ja myös mystifioitua, että täysin liikkeen ulkopuoliset pyytäisivät lestadiolaissaarnaajia viimeisille hetkilleen...

sidottu kirjoitti:


Primitiivireaktiopa hyvinkin vrt"hukkuva tarttuu oljenkorteen".
On erittäin tuomittavaa- ja epäeettistä, mennä pelottelemaan jo valmiiksi kuolemankauhussa olevaa. Sanotaan jopa Darwinin peruneen kuolinvuotuoteellaan evoluutiteoriansa. Onko tuokin em juttu vastaavia sepitelmiä? En ole vielä kuullut väitettä että Darwin olisi vl-parannuksen kuolinvuoteellaan tehnyt

Toki on itsestään selvää, että myös aitoja "kuolinvuodeparannuksia" on, niin vl-piireissä kuin muuallakin. Katolilaisuudessa tunnetaan jopa viimeinen voitelu kuolemansairaalle. Voin lisäksi hyvinkin kuvitella, että jos kuolevalla ei-vl uskovaisella on vl-tuttavia ja nämä vierailevat kuolinvuoteen vierellä, niin "vl-parannus" saattaa lipsahtaa jopa huomaamatta kun molemmat puhuvat Jumalaan turvaamisesta.

Väitetyt kuolinvuodeparannukset eivät ole myöskään vl:ien yksinoikeus. Vastaavia valheita on muuallakin ja niitä viljellään niinikään ahkerasti.

Devoit kirjoitti:
Erittäin hyvä esimerkki tämän aiheen tiimoilta. Kyseessä on puhdas sepitelmä, johon vieläkin törmää aika-ajoin. Lady Hope on henkilö, jonka väitetään vierailleen Charles Darwinin kuolinvuoteella ja ottaneen vastaan Darwinin katumisen sekä parannuksen luomisteorian kannattajaksi. Ongelma on vain siinä, että Darwinin kuolinvuoteella oikeasti ollut perhe kiistää tapauksen ja kertoo ettei Lady Hope, tai kukaan vastaava edes vieraillut heillä.

Did Darwin recant? - Katuiko Darwin?


Tarkoitus pyhittää keinot vaikuttaa olevan monen uskonnollisen liikkeen toiminnan perusta - valitettavasti. Eri uskonnolliset liikkeet kaipaisivat ennenkaikkea omaa sisäistä uskonpuhdistusta, missä sisältä päin noustaisiin valehtelua vastaan. Tästä hyvänä esimerkkinä tuo lainaamani Darwinin tapaus. Tuo oikaisu kun löytyy creation.com sivustolta, joka kannattaa luomisoppia, mutta listaa myös valheellisia väittämiä ja toivoo etteivät luomisopin kannattajat näitä käyttäisi.

Jos tällaisia tarinoita tulee vastaan ja haluaa tietää onko todella käynyt näin, kannattaa ehkä kysyä faktatietoja. Juttu voi todella muuttua ihan toisenlaiseksi lopulta ja näin jutun kertoja pääsee ehkä omasta ahdingostaan tai luulostaan, että kaikki uskoo kaiken mitä minä kerron

Samaan sarjaan kuuluvat ilmeisesti myös ne kertomukset ja totena kerrotut jutut siitä, kuinka suvun pitkään sairastanut ja kommunikointikykynsä menettänyt jäsen olisi viimeisinä aikoinaan pyytänyt ja saanut parannuksen. Kerrotaan, että "hän puristi kättäni ja selvästi pyysi" tai "kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan" tai "hän selvästi rauhoittui" tai "hän vaikutti niin rauhalliselta ja onnelliselta". Sitten hautajaisista kerrotaan tästä täysin maallistuneesti tai jopa ateistina eläneestä sukulaisesta pelastustarinaa häikäilemättömästi.

Onhan se mahdollista, että niin kävikin. Mutta pitäisivät nyt edes omana tietonaan, kun tätä tietoa ei ole mahdollista mitenkään todentaa, koska vastausta ei ollut silloinkaan mahdollista saada. Törkeää haudan häpäisemistä!

Elina kirjoitti:


Ei tämäkään välttämättä auta. Tiedän 2 ex-vl:ää, jotka kuolivat oman käden kautta, jättäen vielä viestin, että ei jää kuolinsyy epäselväksi, niin molemmista hautajaisissa pappi sanoi suunnillen näin: "Kun mielenterveys pettää, se ei ole synti. Sairaus sai hänet riistämään itseltään hengen, vaan me kaikki tiedämme hänen olleen hyvä uskovainen..."

Ei sanastasanaan, vaan ideana.