Hakomaja.net

Tuli mieleeni, että voisiko vl-naispappeuden vastustamisen takana olla niinkin yksinkertainen mekanismi, kuin narsistinen ihailun/kunnioituksen tarve? Miehet siis puolustaisivat oikeuttaan olla naisten ja muiden lauman jäsenten ihailtavana. Tätä vahvemman oikeudella vallattua oikeutta voi olla hyvin vaikeaa jakaa varsinkaan naisten kesken, koska heidän suunnaltaan ihailun tarve saattaa olla suurin. Kyseessä olisi siis yritys korvata varhaislapsuudessa/lapsuudessa/nuoruudessa puuttumaan jäänyttä keskipisteenä olemista.

Kertoilkaahan, miltä tällainen teoria vaikuttaa?

Mitä muita selityksiä/teorioita/kysymyksiä sinulla tulee mieleen ko. aiheesta?

ps. naispappeuden vastustamista on monissa muissakin piireissä, ei siis pelkästään vl-piireissä. Mekanismi voinee olla sama piirin nimestä huolimatta.

Onko kyse ihailusta jos kyse onkin vain puhtaasti vallasta. Kyllähän se että papisto on ollut miesten ylläpitämä instituutio on pitänyt huolen siitä että naisnäkökulma ei ole päässyt johdossa ylenmäärin vallalle.

Ajatelisin että kyse on myös "perinteisistä roolimalleista". Me miehet vartioimme ja ymmärrämme ainoaa oikeaa totuuta ja tulkintaa te naiset synnytätte palvelette meitä jotta voimme olla hegellisiä.

Minusta tässä on kyse siitä että sysäämällä naisille naiste työt mihet ovat omineet itseleen tilan ajan paikan ja mahdollisuuden pohtia hegellisiä asioita.

Kun yksi lestadiolainen nainen totesi - en mä vaan jaksaisi pohtia noita uskon asioita - heräsin ajatelemaan että hetkinen onko tämän ihmisen tarpeet ja kiinostuksen kohteet sisäisen minän vai ulkoisen ohjauksen tuottamia tuloksia.

Naristisen ihailun kohteena oleminen on varmaan ositain totta. Mutta on kyse siitä että joudutaisiin tilanteeseen jossa mihen erityisasema joutisi vaakalaudalle. Sanotaan mitä sanotaan mihet ovat käytäneet pappisasemaansa väärin niin tässä liikeessä kuin sen ulkopuolella.

Johtaisiko naispapisto siihen että mihet saisivat maistaa omaa lääketään eli maistaa samaa vallankäyttöä.

Yksi teoria voisi olla myös se että jos ehkäisyn tulemista ja tätä verrataan toisiinsa eli tavallaan miehet ovat oleet vapaita tekemään mitä ne haluaa. Kun asia kääntyy niin että myös nainen on vapaa tekemään niin kuin haluaa mies ymmärtää sen että naien voi halutessaan tomia tasana samoin kuin he ovat toimineet.

Tietyllä tavalla e-asian vastustamisen taustalla on mustasukkaisuus. Nainen voi halutessaan tehdä samoin kuin mies.

Paljonkohan löytyy naispappeuden vastustajia? Kysymys on enemmänkin siitä, että kaikki eivät naispappeutta hyväksy. Hyvin harvat toimivat aktiivisesti vastaan.

Olen seurannut julkisuudessa kahden papin taistelua oikeudesta tehdä työtään perinteisen virkakäsityksen kanssa (Jari Rankinen, Sastamala ja Vesa Pöyhtäri,Oulul). Todella tylyä kohtelua ovat saaneet.

Jos miesten motiivi päästä papiksi on saada ihailua osakseen, onkohan naisilla sen puhtaammat motiivit. En lähtisi tekemään tässä jakoa. Siihen asemaan eri ihmiset kulkeutuvat hyvin eri syistä.

Sen verran olen läheltä seurannut hengellisen työntekijän vastuun kantoa, että eipä käy katteeks. Melkoisella kivulla kypsyminen opetuksessa ja julistuksessa syntyy. No, minun kokemukseni ei ole VL-piiristä, vaikka yhteyksiä siihenkin ryhmään on ja monen vl-papin kanssa olen samassa tilaisuudessa istunut.

Olen aika yllättynyt hyshysin rivakasta kielenkäytöstä tässä asiassa. Yleensä sinulta on irronnut hieman avarakatseisempaa ja lähtökohdat laajemmin ymmärtävää otetta. Tässä heität synkän varjon...

Kuulun siihen pieneen vähemmistöön jolle miesten yksinoikeus pappisvirkaan ei ole ogelma mutta vain yhdellä ehdolla. Tuo virka ei saa tuoda mukanaan vallankättöä. Niin kuitenkin on ollut katsotaanpa sitten kirkkoa tai vl liikettä.

Yhteiskuntarakenten muutos ja nasen saeman olennainen muutuminen 60 luvulta alkaen on tosia-asia jota ei voida kiistää. Myös se että nainen voi olla se paras mies siihen homaan on toisinaan kiistatonta.

Viimeaikojen keskustelu lapsiin kohdituvasta sekusaaliväkivallasta on tehnyt minusta jossain määrin kyynisen siinä mielessä että näen tämän naispappeus ja hyvä veli verkoston yhteyden.

Ihan käytännön tasolla naispappeuden halveksunnan vl liikeessä kohdaneena jään miettimään sitä missä kohtaa pitää silittää myötä karvaan? Naispappeus liipaa läheltä myös vl puhuainstituutiota joka on muodostanut keskeisen osan vl vallan käytön elimistä.

Ehkä olen suvaitsematon siinä että en näe missä naise ääni kuuluu kun hän ei missään tilanteessa saa ääntään kuuluviin koko seurakunnan yli. Pappeus ei sulje pois Pyhän Hengen pappeutta enkä täysin hyväksy tapaa jolla naista hegelisenä auktoriteetina mitätöidään liikeessä.

Seurakunnan ja papiston tulisi kuulla sitä vähintäkin onpa hän kumpaa sukupuolta tahansa. Omaan suvaistemattomaan suhtautumiseeni vaikutanee myös se että olen nainen ja kohdannut sen miten naisia kohdelaan ihan käytännössä tässä liikeessä. Muutuisiko se jos naiset pääsisivät papeiksi ja puhujiksi?

Naispappeudesta ja miten siihen päädytiin kirkossa löytynee paljonkin materiaalia. Aihe sikäli ei ole kiinostava siksi ettei pelkkä naispappeus kysymys muuta liikeen menneisyyttä ja sitä kautta nykysyyttä mitenkään. Vaan ensin pitäisi tehdä pesä ero ja selvitää liikeen menneisyys kokonaisuudessaan.

Oilisiko sillä merkitystä jos vl - naispapi tekis töitä mies papin kanssa jos hän kuitenkin pitäisi mies pappia epäuskoisena?

Ps: sinulla on mahdollisuus kritisoida ja pohtia heittämiäni väiteitä ja heitää pöydälleä lisää tavaraa jota voimme yhdessä pohtia. Pysyn kannassani siinä että yhteiskunnan suurin murros teollistuvassa yhteikunnassa tapahtui e-pillerien ja naisen sekauaalisen vapautumisen myötä. Siis en kehityksen myötä että naisen ruumis sekauaalisuus ja en kauttta naisen elämä (ja moraali) eivät olleet mihen hallintoitavissa ja kontrolloitavissa. Ja tuo muutos on ollut pohjana myös naispappeudelle halutaan sitä myöntää tai ei.

Mulla on ollut periaate, että vältän keskustelua kasteesta, homoudesta ja naispappeudesta. Mutta ajattelin tehdä poikkeuksen ja tuoda oman kulmani luottaen, että en tule lynkatuksi, koska olette itse joutuneet maistaman sitä.

Itselläni on pohjana se, miten pitkälle myös naispappeudenpuolustajatkin voivat mennä. Esimerkkinä kakka kirjeet ja mielenosoitus Jumalan palveluksessa. Kyseisillä esimerkeillä ei ole yhteyttä toisiinsa henkilötasolla. Olen kerran ihan oikeasti katsonut ainoaksi vaihtoehdoksi poistumisen, kun naispappeutta puolustavalta papilta fanaattisesti on tullut, että tässä asiassa on valittava puolensa, kun olen halunnut kunnioittaa molempia kantoja pitäen tietysti omani omana tietonani.

Mutta nyt teille

Mietin pappeutta siitä kulmasta, että miehillekin pitäisi jättää jotain, jossa he olisivat saaneet olla ainutlaatuisia ”luomakunnan kruunuja”. Pitkään on ollut selvillä etteivät miehet ole oikein innostuneita kirkon juttuihin ja toiminta on naisvaltaista. Mietin, että ymmärtämäni miesvaltaisuus vahoillislesdatiolaisuudessa tulee juuri tuosta ”luomakunnan kruunu” asenteesta ja ei välttämättä ole aina paha asia. Itse ajattelen, että kunnioituksen puutteessa mies reagoi kahdella tavalla väistymällä tai yrittämällä alistaa. En voi hyväksyä sitä, että miespapeilla ei ole enää edes väistämisoikeutta.

Eija Moilanen kirjoitti:

Mielenkiintoinen näkökulma. Tätä aihetta voidaan todellakin lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta.

Elämme kulttuurissa, joka on pitkään ollut hyvin patriarkaalinen. Varsinkin pohjoismaissa tuota on pala palalta murrettu. Enää ei tarvitse edes keskustella siitä, että olisiko myös naisella sielu ja pitäisikö naisenkin saada äänestää, ehkäpä jopa asettua ehdolle vaaleissa?

Myös perinteiset miesten työt ovat käytännössä loppuneet kun raskaimmat työt tehdään koneilla, joita voi ohjata yhtä hyvin nainen kuin mieskin. Yhteiskuntamme korkeimmassa virassa istuu tällä hetkellä nainen. Moinen kulttuurimuutos on voinut syödä joidenkin miesten miehistä itsetuntoa, mutta onko tuo itsetunto tällöin ollut koskaan aidosti kohdallaan?

Usein naiset ovat verbaalisesti lahjakkaampia kuin miehet ja voin hyvin kuvitella tukalan tilanteen alkuseurakunnan aikana jossa on riidelty jostain ja mies ei ole enää keksinyt mitään sanottavaa häntä kritisoineen naisen argumentteihin. "Nainen vaijetkoon seurakunnassa" - on väkivaltaan perustuvaa vallankäyttöä ja sinällänsä osoitus siitä että miehillä on jossain tilanteessa loppuneet eväät kun tuollaiseen on pitänyt turvautua

Itse miehenä kieltäydyn tunnustautumasta noin heikoksi, ettenkö kestäisi myös naisia tekemässä kaikkea samaa kuin minäkin. Samoin kiistän että sukupuoleni olisi niin heikko, että moista erikoiskohtelua tarvitsisi!


Mutta mitä tuo "väistämisoikeus" käytännössä sitten on? Missä muussa työpaikassa voit jättää tulematta töihin, jos siellä on mielestäsi vääränlaiset sukupuolielimet omaava työkaverina? En itse ymmärrä, että tällaisia työpaikkoja pitäisi voida olla olemassa

En voi tietenkään hyväksyä myös Eijan mainitsemia asiattomia kampanjoita naispappeuden vastustajia vastaan

Ymmärrän sen, että uskonvapauden kautta näistä asioista saa olla mitä mieltä haluaa, mutta uskonnolliset yhteisöt tekevät enemmistöpäätöksiä. Jos Suomen EvLut kirkko tekee sellaisen päätöksen mitä ei voi hyväksyä, niin sitten pitää mielestäni etsiä uusi työpaikka. Luther-säätiölle on varmaan sosiaalista tilausta ja se tullenee säilymään "vain mies"-pappien viimeisenä linnakkeena.

Joku viisas on joskus todennut sivistyksen olevan itsensä toteuttamista tavoilla, jotka eivät estä muita tekemästä samoin. Pappiskutsumuksen kieltäminen naisilta ei mielestäni täytä tätä sivistyksen määritelmää. Siitä huolimatta toivotan Luther säätiölle onnea ja menestystä. Minua ei häiritse se että siellä katsotaan uskon kautta vain miehillä olevan oikeuden toimia pappina, mutta yhtä vähän minua häiritsee että kirkossa saarnaa naisteologi, joka on päässyt kutsumuksensa mukaiseen ammattiin.

Kristinuskossa Jeesuksen syntymää pidetään yhtenä historian suurimmista tapahtumista, ellei sitten suurimpana. Jumala valitsi juuri naisprofeetan julistamaan tästä ensimmäisenä kaikelle kansalle. Tämän rinnalla alkukirkon myöhemmin tekemät lisäykset Paavalin kirjoituksiin tämän kuoleman jälkeen tuntuvat minusta paljon vähäpätöisimmiltä ja kyseenalaisilta...

Admada jostain pitäisi nyt saada niitä vahva itsetuntoisia miehiä lisää.
Itselleni ei ole ollut aikaisemminkaan näissä piireissä tavatonta nähdä mies pappi ympärillään iso lauma naisia.

Tulevaisuudessa hahmotan naispapin ympärillään ison lauma naisia.

Tosin kirkon muodolliset oppikäsitteet ovat minulle ihan yhtä vierastettavia olleet ennen ja ovat nyt. Enkä usko Luthersäätiön oppien olevan sen tutumpia.

"Alan opiskelijoista voi päätellä, että naisten enemmistö muuttuu kirkossa trendiksi ja suuntaus jatkuu", Pappisliiton puheenjohtaja, rovasti Jukka Huttunen sanoo. "

Lisään vielä, että siihen aikaan kun vielä kirkolla usein kävin oli minulla tavatessa erittäin hyvä suhde naispapin kanssa. Olin jopa se puhelimessa piristävä ihminen, joka sai unohtamaan tämän pappisodan edes muutamaksi tunniksi ja siitä olen kiitollinen. En kirjoita tätä pullistellakseni, vaan tiedostan, että minusta vähän tiedetään, joten kirjoitan tämän väärinkäsityksen välttämmiseksi.

Korjaan naispappinen kanssa oli hyvät välit Meillä niitä oli silloin kaksi.

Aikoja sitten kirjoitin Luther säätiölle että onko heillä samat hormoni vaatimukset kuin urheilussa jossa mies ja nais henkilöt on määrätty eroteltavaksi. Vastausta en ole kuulut, liekkö kuuloni valikoiva?

Suomen kokoisessa väestössä todistettavasti syntyy joka vuosi useita lapsia jossa kätilö tai lääkäri joutuu määrittelemän sukupuolen melko hatarien ulkoisien merkkien perustella. Tarvittaessa lapselle autetaan haluttu tai eniten todennäköinen sukupuoli kirurgin avulla?

Kaikki tämä tiedetään ja silti ollaan valmiita "tuomitsemaan" yksilö.

Helppoa niille jotka hallitsevat "totuuden"

Henkilökohtaisesti tietämäni mukaan en tunne kuin yhden Luther säätiön papin. Hänen kanssaan on helppo keskutella mistä vain. Hän seisoo omien mielipiteitensä takana ja antaa saman tilan toiselle, mutta en huomannut hänessä mitään yksilöä tuomisevaa.