Hakomaja.net

Wikipedia: Normit ryhmässä

Ryhmän yhteisiä sääntöjä ja vakiintuneita toimintatapoja kutsutaan normeiksi. Ne ovat tärkeitä sekä ryhmän tehokkuuden että sen koheesion eli kiinteyden kannalta. Niiden avulla ryhmä myös pyrkii yhdenmukaistamaan jäsentensä toimintaa ja arvioimaan sen hyväksyttävyyttä.

Normit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, julkilausuttuihin ja piilonormeihin. Virallisemmat eli julkilausutut normit ovat ryhmän yhteisesti sopimia, ääneen lausuttuja tai ylöskirjattuja sääntöjä. Piilonormit taas ovat epävirallisempia ja niihin kuuluvat esimerkiksi kulttuurin ja kasvatuksen pohjalta periytyvät tavat, perinteet ja uskomukset. Yleensä piilonormit ohjaavat ryhmän toimintaa vähintään yhtä vahvasti kuin julkilausututkin normit.

Normien noudattamista valvotaan rangaistusten eli sanktioiden ja palkkioiden avulla. Sanktiona voidaan käyttää esimerkiksi aseman laskemista ryhmässä. Usein julkilausuttujen normien noudattamista on valvomassa virallisessa asemassa oleva henkilö tai instituutio. Piilonormien noudattamista valvovat itse ryhmän jäsenet. Piilonormin rikkojaa rangaistaan yleisellä paheksunnalla tai arvostelulla.

"Jumalan valtakunnassa" ei ole sääntöjä eli normeja?

Pekka Sulkunen: Johdatus sosiologiaan

Tämä ei välttämättä ole kovin helposti aukeava näkökulma, mutta yritän silti. Kaksoisviestintää, sanoilla kikkailua ja mitä lie voi yrittää aina avata uusista näkökulmista.

Lestadiolaisuuden normit ovat yleensä kieltoja: älä juo, älä meikkaa, älä ehkäise. Kielletään asioita, jotka yhteiskunnassa muuten ovat pääosin hyväksyttäviä. Näitähän ei välttämättä sanota suoraan, vaan kierrellen:
- Älä juo: "Alkoholi ei turmele vain nuorten elämää, vaan on todellinen uhka kotien eheydelle ja turvallisuudelle."
- Älä meikkaa: "Kuule sä Eevan lapsi, kun itsees koristat, se painoi raskahasti, viatonta Karitsaa."
- Älä ehkäise: "Lapsi on Herran lahja, kohdun hedelmä on anti. Rukoilkaamme sitä mieltä, että otamme kaikki lapset vastaan Jumalan lahjoina."

Kun sanotaan, että "ei meillä ole sääntöjä", ajatus oikeastaan taitaa perustua siihen, että asiat vl:n näkökulmasta esitetään ihannenormien kautta: hyvä/oikea/kuuliainen vl-uskovainen toimii tällä ja tuolla tavalla. Esimerkiksi uskovaisen aviopuolison saamisen rukoileminen on toivottavaa käyttäytymistä, ja eräänlainen ihannenormi. Tuohon asiaankin tosiasiassa sisältyy varsin ehdoton kielto: Ei-lestadiolaisen kanssa ei saa mennä naimisiin.

Jos ei sääntöjä , niin mites sitten järjestyssääntöjä.

Päivämies 24/2011: Leo pakinoi:



www.srk.fi/index.php?p=leo_pakinoi_jarjestyksen_juma

Reflektio kirjoitti:


Voi verrata vanhaan kaskuun, jossa emäntä kehoittaa vierastaan ottamaan lisää pullaa sanoen: "ottaa vaan kolmannenkin palan, ei meillä lasketa"

Avaaja on viisaasti kirjoittanut otsikon sitaatteihin.

Totuus on, että SRK:lla on aikanaan voimassa olleen yhdistyslain mukaisesti juosten kusemalla tehdyt säännöt, samoin kaikilla SRK:n jäsenyhdistyksillä. Mutta näitä sääntöjä ei ole tarkastettu yhdistyslakiin tehtyjen muutosten mukaisiksi. Voimassa olevissa säännöissä on ristiriitaa yhdistyslain kanssa.

Lue kirjoitukseni SRK:n sääntöjen puutteista: isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172387302
ja kirjoitukseni rauhanyhdistysten sääntöjen puutteista: isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172388441

Molempia varten olen myös laatinut uudet säännöt, joissa nuo edellä mainitut puutteet on korjattu ja säännöt ovat valmiit sääntömuutosta edellyttävää muuttamista varten. Olen viestittänyt asiasta niin SRK:lle kuin rauhanyhdistyksillekin - tuloksetta. Mitään ei ole muutettu eikä tarkistettu.

Sinänsähän ristiriita yhdistyslain kanssa ei ole juridinen ongelma, YhdL kanssa ristiriitaisia sääntökohtia ei voine soveltaa. Täytyy siis osata lukea RY sääntöjä ja YhdL yhdessä. Harva varmaankin tähän pystyy. Tietysti selkeämpää olisi jos ristiriita saataisiini sääntömuutoksilla poistettua.

Olet oikeassa, että se ei ole periaatteessa juridinen ongelma, mutta

Teoria ja käytäntö eivät kohtaa.

Tuomioistuimessa asioita pitäisi aina tarkastella 1. ihmisoikeuksien, 2. perustuslain, 3. lain, 4. asetuksen, 5. sääntöjen valossa. Eli säännöt eivät saa olla ristiriidassa yhdistyslain kanssa. Jos ovat, asia ratkaistaan yhdistyslain mukaisesti. Käytännössä asia on totaalisesti toisin. Yhdistyksissä ei toiminnassa noudateta edes omia sääntöjä. Tuomioistuimissa ei tunneta yhdistyslakia eikä edes edellä mainittua tärkeysjärjestystä. Tuomioistuinten tuomarit ovat täydellisiä leipäpappeja, jotka ratkaisevat asian häikäilemättömimmän osapuolen tahdon mukaisesti. Suomen tuomioistuinlaitos on täysin läpimätä. Jutut ratkaistaan todistamattomien juoruämmien juttujen perusteella! Oikeutta sieltä saa lottovoittoakin pienemmällä todennäköisyydellä.

Tuomari ei saa olla tuomarina omassa asiassaan

Kantelu- ja valitusviranomaisetkin suojelevat viranomaisia. Heidän käsittelyssään kantelu ja valitus ratkaistaan viranomaisen selvityksen perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että kohteena oleva viranomainen on tuomarina omassa aasiassaan. Kunniallisen kansalaisen on mahdotonta sitäkään kautta saada oikeutta.

Käytännön kokemuksia

Kaikki edellä kirjoittamani perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Niitä minulla on yli tarpeen. Olen itse tehnyt 16 rikosilmoitusta, 60 kantelua/valitusta ja ollut n 15 oikeudenkäynnissä.