Hakomaja.net

"Uusi" tämä aihe ei ole , mutta tänä ihmetyttää minua ja monia muita. Otan siksi sen tässä esiin.

Mielestäni tästä ns. kososlaisesta hengestä ei koskaan tehty täysin selväksi, että mitä piti sisällään. Täysin mielivaltainen juttu. Se vaan valtasi koko siionin.

Julkisiin synnintunnustuksiin vaadittiin lähes kaikkia, eikä suinkaan näiden 'kososlaisten' toimesta vaan SRK:n johdolla (SRK:n edustaja oli hoitokokouksissa mukana) yötä myöten kestäneissä hoitokokouksissa. Hoitokokouksissa oli erittäin painostava tunnelma, ja kososlaisuudesta syyttely täysin mielivaltaisen tuntuista. Ihmiset eivät tienneet mistä on kyse, kävivät vaan painostavan tilanteen takia edessä tekemässä parannusta.

Tilanne on ilmeisesti vaihdellut paikkakunnalta toiselle, mutta kyllä tämä sama käytäntö oli myös Etelä-Suomessa. 'Parannusta' nämä julkista ripittäytymistä vaatineet eivät ole koskaan julkisesti tehneet, tiedän vieläkin 'arvostettuja' puhujia, jotka olivat täysin tässä mukana, ja jatkavat tehtävässään edelleen. Asioita ei ole selvitetty, vaan painettu villaisella.Ilmeisesti ottaa liiaksi kunnian päälle myöntää, että tuli tehtyä väärin, ja pahasti.

Rehellisimmät nykyiset rauhanyhdistys-vl:t myöntävät että asioita ei ole korjattu, mutta mielivaltaa ei ole SRK itse koskaan tunnustanut.

YxLehtonen kirjoitti:


Ylipäänsä erilaisten "henkisyntien" selitykset menivät jopa ristiin. En usko että juuri kukaan ymmärsi henkisyntisyytösten sisältöä ja arvelen että se oli osittain tarkoituskin. Mitenkäs puolustaudut, jos et ymmärrä edes syytöstä?

Olen itse kuullut että Kososlainen henki olisi "seurakuntaa tai muita arvosteleva henki", "isäntähenki", tms.

Kososlainen henki oli yksi yleisimpiä henkisyntejä, josta seurakuntalaisia passitettiin seurakunnan eteen mikrofoniin syntinsä tunnustamaan. Tässä sattui välillä todella hupaisiakin tilanteita.

Sattuipa kerran tällainenkin tapaus:

- "Minäkin haluaisin tehdä parannuksen siitä kolossilaisuudesta", sano mummo mikrofoniin.
- Kososlaisuudesta, yritettiin etupenkistä oikaista.
- "No, en minä tiedä että mistä minä parannusta teen, mutta sen parannuksen minä nyt kumminkin teen!", vastasi mummo mikrofoniin niin että koko seurakunta kuuli. Seurakunta siunasi mommolle synnit anteeksi, mutta ehkäpä tavallista hymyilevimmin kasvoin

SRK:n johtokunnassa eli pelko että sen täälläkin Hakomajassa hiljattain julistetun nimettömän kirjeen (1974) rehellisyyden vaatimus alkaisi levitä ruohonjuuritasolla, tavallisten riviuskovaisten keskuudessa. Tämä piti juuria myöten saada pois, ja se tapahtui saattamalla kaikki uskovaiset kaikissa rauhanyhdistyksisä pelon valtaan. Kaikkien oli mukauduttava siihen että kysymyksiä SRK:n toimista ei saanut tehdä. Piti varmsitaa kansan ehdoton lojaalisuus sille, mitä SRK keksisikin tehdä.

Ei se ihme ollut, että johtokuntaa pelotti. Heikki Saaren sekä eräiden työvaliokunnan muiden jäsenten menettely vaalirahoituksen yhteydessä oli herättänyt runsaasti kysymyksiä. Oli toimittu epäeettisesti, ja kaiken lisäksi lainvastaisesti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hoitokokous_%28lestadiolaisuus%29

Wikipedia sanoo aiheesta näin

Kuiva henki, hempeä henki ja kososlaisuus
Kuivalla hengellä tarkoitettiin lainomaisen tiukkaa normikristillisyyttä ja hempeällä hengellä suvaitsevaa suhtautumista nimeltä mainittuihin synteihin.[38] Kososlaisuus oli Voitto Savelan mukaan henkivalta. Siitä oli keskusteltu joillakin paikkakunnilla jo pian 1960-luvun taitteen hajaannuksen jälkeen. 1977-luvun lopulla ja erityisesti 1978 mainitaan hoitokokousten pöytäkirjoissa "kososlaisuus". Kososlaisuuteen liittyvät hoitokokoukset levisivät laajalle koko Suomeen mutta myös ulkomaille Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. "Kososlaisuuden henkivallan" tuntomerkeistä pidettiin monia alustuksia ja käytiin keskusteluja. "Kososlaisuuden henki" orjuutti ja vaivasi Savelan mukaan monissa siioneissa pitkään. Hänen mukaansa kososlaisuus näkyi seurakunnan sisälle muodostuneina sisärenkaina, jotka vaikeuttivat toiminnan "raittiutta".[39]

Mielenkiintoista. "Kososlaisuus" oli siis käytännöllinen sana, jolla saatettiin tarkoittaa mitä milloinkin. Sen sisällön määritteli aina SRK:n joku johtohenkilö tai joku puhujista. Mutta sanalla ei ole yleispätevää kaikkien tuntemaa määritelmää. Se on vain sattumanvaraisesti valittu sana, jota siionia paimentavat saattoivat käyttää lyömäaseena ketä hyvänsä vastaan ja missä asiassa hyvänsä.

Ei aivan satumaa ehkä taida olla tuo nimi. Kun jotenkin minulla on sellainen tuntuma että sillä viitataan jonkun puhujan nimeen joka tunnettiin erityisen kuivaksi ja lakihenkiseksi ihmiseksi. Mielikuvani voi olla väärä. Mutta muistan kuitenkin jonkun näin kirjoittaneen. Ja muistelen että hän olisi vaikutanut jossain itä-suomen suunnalla.

Mitään kirjallista dogumenttia kuitenkaan en ole tuolle jutulle lukenut.

Suomi 24: ssä on moni hoitokokoukset kokenut kirjoittanut autenttisia kuvauksia niistä. Mitä usko oli ennen hoitokokouksia? Nimimerkki Sirkka kirjoitti siitä:
keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...00000490&posting=22000000012993267

Eli olikohan tämä kososlaisuus nyt juuri se mikä meidän kaikkien mielestä oli vialla niissä hoitokokouksissa vanhoillislestadiolaisuuden villeinä vuosikymmeninä?

Tuon henkiopin virheellisyys on tietääkseni yleisesti vanhoillislestadiolaisuudessa virheelliseksi tunnustettu oppi. Kertokaa jos tiedätte muuta.. Jos olen väärässä, käsitykseni on syntynyt useista kuulemistani yksittäisistä vanhoillislestadiolaisten - myös puhujien - lausunnoista.

Hulluinhuonelainen kirjoitti:


Ainakaan henkiopin suhteen ei ole virallisesti tunnustettu että metsään olisi menty. Henkiopin perusteellahan niitä hoitokokouksia on pidetty ja SRK:n johto puolustelee edelleen hoitokokouksia:
"Toiset olivat silloin yksinkertaisesti vain huolissaan toisista, Hautamäki toteaa."
www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=...t&task=view&id=443&Itemid=38

Ainoa, jonka tiedän tuominneen henkiopin vääräksi opiksi on Seppo Lohi. Hänkin on ollut viimeaikoina hiljaa 70-luvusta ja keskittynyt tutkimaan kaukaisempaa historiaa.

Keskusyhdistyksen linja on sitten taas hitusen omavanhurskaampi kuin yksittäisten rauhanyhdistysten Kyllä 70-luvusta on tehty tiliä minun kotiseurakunnassani... En sitten tiedä muista rauhanyhdistyksistä. Mahtaakohan ilmapiiri SRK:ssa erota paljonkin yksittäisillä rauhanyhdistyksillä puhaltavista tuulista? Kotisiionini kuitenkin sijaitsee pohjoisessa, Pohjois-Pohjanmaalla... Eli siellä mistä kaikki paha vanhoillislestadiolaisuuteen tiettävästi tulee... vai kuinka?