Hakomaja.net

Ennenkuin uudistunut Hakomaja-palsta on päässyt vauhtiinkaan, tein siitäkin röyhkeästi tautimääritelmän kyseenalaiseen blogiini. Käykää katsomassa jos huvittaa:

rauhanyhdistys.blogspot.com/2008/05/keskustelupalstojen-tila.html

Terv. Bono

Kiitoksia "tautimäärityksistä"

Bono kirjoitti:


Pieniä lastentauteja tässä podetaan, mutta ei mitään vakavempaa. Ihan hyvin tässä on mennyt kun huomioidaan että ylläpitäjän PHP-koodaustaito on noin suurinpiirtein samalla tasolla kuin ekaluokkalaisen suomenkieli; tavata suurinpiirtein osataan ja mallista virheitäkin korjata

Ulkona on hyvä ilma ja kesä tuloillaan - keskustelu on hieman hiljaista jokapuolella. Uskoakseni suurin osa entisessä ja uneliaassa Hakomajassa kirjoitelleista ei ole vielä edes herännyt tähän uuteen alustaan. Eikähön tässä kuitenkin pikkuhiljaa kasveta ja vartuta

Hauskoja arviointeja, joissa ketään ei ole säästetty. Niin sen pitää mennäkin.

Totta, ihmiset ovat ulkoilmassa, josta seuraa vanhojen palstojen "kevätväsymys" ja tämän uudistuneen rauhaisa alku. Läänineläinlääkärin neronleimaukset oli vain äkkiä saatava kansan tietoon...

Onnea uudistuneelle palstalle, toivottelen ratkaisukeskeistä keskustelua!

terv. Bono

Bonolle!

Mainitsin S24:lla viestissäni toivomuksesi ja sanoin, etten oikein tiedä, mitä tarkoitat sillä.

Kerro tarkemmin, niin kokeillaan sitä täällä! Ehkä luovuus ja kekseliäisyys nousevat esiin ja saamme jotain rakentavaa ja järkevää aikaiseksi? Meidän kaikkien parhaaksi!

Koska joku voi ihmetellä, että mitä ratkaisukeskeisyydellä tarkoitetaan, niin laitanpa tähän sen määritelmän:

Ratkaisukeskeisyydessä keskitytään ratkaisuihin ja tavoitteisiin ongelmien sijaan. Sen sijaan ja sen lisäksi että tuodaan esiin ongelma, keskitytään siihen, miten ongelman voisi ratkaista. Ellei ongelmaan ole varsinaista ratkaisua, niin keskitytään siihen miten voitaisiin muutoin saada tilannetta paremmaksi. Ratkaisukeskeisyys on mielestäni hyvä lähestymistapa kaikkiin asioihin.

Lisää ratkaisukeskeisyydestä:

www.ratkes.fi/jutut/artikkeli_10.shtml

Niin työelämässä kuin kotonakin, harrastusten piirissä tai missä vain elävässä elämässä on aina helppoa moittia asioiden tilaa. Vaikeampaa on keksiä ja ehdottaa miten mitä pitäisi nykytilanteessa tehdä jotta asiat olisivat tulevaisuudessa paremmin.

Admatan tarjoamaan määritelmään ei ole oikeastaan lisättävää.

Valtaosalle suomalaisia vanhoillislestadiolaiset eivät ole ongelma: Heitä ei ole suvussa, naapurustossa tai muuallakaan ainakaan hyvin näkyvästi. Päälle on toki muistettava se paradoksi, että lestadiolaisiakin vältellään, etteivät rupeaisi käännyttämään, lestadiolaisia, jotka yleensä pitävät suunsa visusti säpissä uskonasioista.

Ongelmallisin tilanne taitaa olla Oulun läänin "rintamailla" ja perheissä / suvuissa, joissa on vanhoillislestadiolaisia ja "ulkopuolisia". Suorat ja epäsuorat parannuskehotukset koetaan pistelynä ja ihmisarvon vähättelynä, sama toisinpäin, uskon kritisointi ("pilkka" ) tuntuu hyökkäykseltä henkilöä vastaan.

Paavaliko se kehottaa olemaan sovussa kaikkien kanssa, mikäli se itsestä riippuu. Aika ratkaisukeskeinen malli, mutta siihen pääsemiseen pitäisi jokaisen kai hieman liikahtaa.

Niin ainoa mikä minua tässä ratkaisukeskeisyydessä mättää on se että kuinka mitään fudamentalismia voisi lähteä murentamaan ratkaisukeskeisellä keskskustelulla.

Onpa kyse sitten millaisesta fundamentalistisesta uskonnosta tahansa fundamentalisti on oikeassa ja muut väärässä. Ja ainoa ratkaisu joka tuosta keskustelusta on löydettävissä on se että se joka ei ole fundamnetalisti taipuu fundamentalistin ajattelumalleihin.

Toisaalta en näe yhtään hyvää syytä ratkasita keskustelua tai mitään asiaa niin että sallin toiselle sen että hän tekee väärin. Toki väärin tekemistä voi vastustaa vaikka pasiivisella vastarinnalla tai hiljaisuudellakin. Silti itse ajatelen että huonoin vaihtoehto on se että on on hiljaa ja nielee vääryydet.

Minusta vl suurin ongelma ihmisuhteissa ei ole vl vaan rasismi. Usko ei minusta ole syy ristiriitoihin vaan avoin suvaitsemattomuus ja silkka halutomuus ymmärtää erillaisuutta. Ajatelevatko ihmset todella etta rasismia on vain se mikä kohdistuu johonkin yleisesti hyäksytyyn.

Toisaalta vl heittäytyvät uhrin asemaan. Muut ovat rasisteja kun eivät hyväksy.... Ja mikseivät hyväksy. He eivät ehkä hyväksy värää oikeksi ja oikeaa vääräksi.

Ja ajatelen itse että ainoa ratkaisu jonka keskusteluista voi saada on se että opii ymmärtämään toisen ihmisen ajatusmailmaa silloinkin kun ei voi sitä hyväksyä. Opii ymmärtämään miksi ihminen käytätyy niin kuin käytätyy. Silti vaikka ei hyväksy sitä.

Muutos lähtee ihmisestä itsestään. Ja muutos lähtee ajauksita joita kylvämme. Niin kauvan kuin ihmien kieltäytyy ajatelemasa nuo simenet ovat routaisessa maassa. Kuitenkin voi tulla se kevät joka saa nuokin simenet itämään. Se kuitenkaan ei ole meidän kädessämme.

hyshys kirjoitti:


Yksi hyväksi havaittu ratkaisu on maltillinen ja perusteltu asioista tiedottaminen. Fundamentalismia käsitteenä ja suuntauksena ei voi murtaa, mutta yksittäisiä ihmisiä ja sen kautta liikkeitä voi saada pikkuhiljaa huomaamaan ettei kannata olla fundamentalisti

Toisaalta täytyy muistaa että näissä keskusteluissa on monta erilaista lähestymistapaa. Joku täällä voi kirjoittaa sen perusteella mitä on tuntenut ja kokenut joko positiivista tai negatiivista, toinen taasen yleisestä mielenkiinnosta ja kolmas tekee vaikkapa kouluesseetä aiheesta. Tavoitteet ja lähtökohdat kaikilla eri.

Ratkaisukeskeisyys on ihan hyvä sillon kun kirjoittajalla on jokin ongelma, minkä hän haluaa ratkaista. Läheskään aina niin ei ole ja useammat erilaiset lähestymistavat on rikkaus. Keskustelu ylipäänsä on vuorovaikutteista jatkumoa - ei prosessi, jolla on selkeä alku ja loppu.

Pääasia että keskustellaan asiallisesti aiheesta ja asioista - ei ihmisistä. Muutoin vallitkoon vapaus

Ei vl vie välttämättä fundamentalismiin!
Siihen tarvitaan ihmisen oma mieltymys ja jotain perustaa, mihin sen ääriajattelunsa voi pultata. Siihen vl-opetus antaa tarpeellisen pohjan. Opetuksessa ja painotuksissa on nimenomaan sellaisia kohtia, joita voi käyttää suvaitsemattomuuden ja tuomitsemisen kannustimena.

Mutta jos ei halua, niin siihen ei ole pakko? Ainakaan nykyisin. Hoitovuosina oli, jos meinasi vl-uskovaisen tunnuksen itsellään pitää. Muuten joutui ulos.

Olen hyshysin kanssa samoilla linjoilla, että fundamentalistin tai uskonnollista termiä käyttäen, farisealaisen kanssa ratkaisukeskeinen keskustelu ei kannata eikä tuota minkäänlaista tulosta.

Rauha ei pysy tahtomalla eikä pitämällä! Sen tuo toinen estää omalla ehdottomuudellaan. Jos se kohdistuu vain omaan itseen, niin se ei ole kovin 'paha', mutta yleensä sillä sivalletaan toista ja halutaan määräillä, miten toisenkin pitää ajatella, elää ja olla. Jos siihen laittaa esteitä, niin onkin itse sitten samanlainen fundamentalisti, kun ei anna itseään pomottaa ja estää toisen toimia. Toinen luulee sen kuuluvan omiin oikeuksiinsa!

Se on niin mahdoton yhtälö, että ainoa oikea ratkaisu on väistyä ja mennä kauemmas. Tietysti paras on ensin ilmoittaa, mistä on kysymys ja sitten poistua takavasemmalle. Ehkä pyyhkiä pölytkin jaloista?

Keskustelu uhkaa tyrehtyä vanhoihin teeseihin: Ainut tapa tulla toimeen vanhoillislestadiolaisten kanssa on taipua heidän vaatimustensa alle. Näinkö se menee? Perusteluksi itse kukin ottaa lähipiirinsä, sen ainoan oikean näkemyksen. Eikö seuraavilla sanoilla sittenkään olisi käyttöä:



Vanhoillislestadiolaisuuden "tuomitseminen" fundamentalistiseksi liikkeeksi on hedelmätön lähtökohta yhteisymmärrykseen pyrittäessä, olkoonkin siinä nähtävissä fundispiirteitä siellä ja täällä.