Hakomaja.net

Tuli mieleeni se, että vl karttaa sellaista musiikkia, joka menee ns. jalanalle. Toiset vl:t ovat tosi tarkkoja siinä!

Marssimusiikki on poikkeus, vaikka siinä pitää oikeasti mennä rytmin mukaan. Se on suosittua vl-piireissä varmaan vieläkin?

Isänmaallisuusko pehmentää ja nollaa tuon rytmisynnin ja antaa luvan nauttia siitä täysin rinnoin?

Mutta tavallisen ihmisen lähimmäisenrakkaus ja kohteliaisuus ei riitä peittämään esim. maljannostosyntiä. Kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa ei ole niin tärkeää kuin totella vallassa olijoita?

Vai miten se meneekään?

Mihin väittesi perustuu että meikäläiset muka suosisi marssimusiikkia? Höh. Ihan huuhaata!

"Jalanalle" menevällä musiikilla tarkoitettaneen tanssimusiikkia. Tanssi puolestaan tulkitaan synniksi sillä perusteella että siinä "herätellään lihan himoja"...

Oikeasti tanssia on tietysti hyvin monenlaista, mutta jollain tavalla tuon vl-logiikan voi tässä tapauksessa ymmärtää.

Siis rytmitajua itsessään ei pidetä pahana. Vaaditaanhan ylipäänsä kaikessa musiikissa rytmitajua.

Tuskin marssimusiikki mikään suuri hitti vl-piireissä on. Arvelen että marssimusiikista pitäviä "isänmaallisia" vl:iä löytyy etupäässä eteläpohjanmaalta, jossa koti, uskonto, isänmaa ja armeijan ihannointi yhdistetään yhdeksi suureksi kannatettavaksi aatteeksi mitä sitten pidetään korkeassa kurssissa.

Meni aamulla asiat väärin päin kirjoittaessa.

Oikea aiheen nimi on nyt näkyvissä.
Vertasin mielessäni sitä, että isänmaallisuus on suurempi asia kuin lähimmäisenrakkaus silloin, kun kyseessä on vl-käytäntöjen yli meneminen.

Isänmaallisuus peittää vl-rytmisynnin, mutta rakkaus muihin ihmisiin ei anna periksi esim. maljannostosynnissä, vaikka kohteliaisuus sitä 'vaatisi'.

Mutta tuo tarkennus tanssiin selittää jotain. Eli marssi ei kuulukaan siihen aihepiiriin, jossa puhutaan rytmistä ja liikkumisesta musiikin tahtiin. Marssi ei mene ns. jalanalle! Kuten tanssi houkuttaa hyräilemään tai vaikka sormien napsutteluun, jos jalat pysyvätkin paikoillaan...

Noh, sitä sattuu
Täydellinen harhautus, sillä kuvittelin että joku haluaa jatkaa sinun kanssasi jotain aiemmin kesken jäänyttä keskustelua

Korjasin tuon nikin ja otsikon paikan.

Vl-kulttuurissa on toki ristiriitaisuuksia linjan vedon suhteen. Muistan kuinka kerran S24:llä joku Kempparissa myyjänä ollut ihmetteli sitä että asiakkaina olleet vl-tytöt halusivat välttämättä räikeästi värjäävää huulirasvaa, huomattavasti luonnollisemman huulipunan sijaan. Ulkoinen muotosääntö oli niin tärkeä - ja se että voitiin sanoa ettei kyseessä ole huulipuna...

Ei se aihe tullut vieläkään kunnolla näkyviin. Halusin jo otsikossa vertailla isänmaallisuutta ja KOHTELIAISUUTTA.

Isänmaallisuus viittaa kuuliaisuuteen esivallalle ja siksi kunnioittaminen esivallan toiveita ja käskyjä on kunniassa vl-piireissä. Jopa marssimusiikin suhteen! Vaikka se menee ns. jalanalle. Mutta ei ilmeisesti tuo synnillisiä tanssiajatuksia ryhminsä takia?

Sitten tuo kohteliaisuus, joka näkyy tavallisessa lähipiirissä. Se ei ole niin nökönmuukaa. Kun on kiellettely myöntymästä viina- /juomakulttuuriin, niin maljannosto onnittelulutapana on syntiä. Näin sanoi Päivämies tänäkin keväänä. Siksi sitä paheksutaan, vaikka se loukkaa ja tekee vl:n olon vaikeaksi juhlissa.

Jos laitan mutkat suoriksi, niin vl-isänmaallisuus on tärkeämpää kuin vl-kohteliaisuus. Vaikka syntimäärite on molemmissa sama, ainakin näin ulkonaisesti ajateltuna. 'Uskon kautta' sitä tuskin ymmärtää umpivl:kään muutoinkin kuin tottelemisen ja pahentamisen kautta. Onhan sekin selitys!

Kumpi on Raamatussa oleellisempaa?
Kulkea lähimmäisen rinnalla, kuunnella, auttaa, antaa vähästään, käydä tervehtimässä jne.

Olla KOHTELIAS, toista huomioiva ja rakastava lähimmäinen!

x-vl kirjoitti:

Täsmälleen, hyvin ajateltu. Kyse on siitä, asettaako ensimmäiselle sijalle lähimmäisenrakkauden. Onnittelumalja-ele on meidän kulttuurisaamme osa lähimmäisen huomioimista, rakkauden osoitus. Yhteinen ateriointi ja keskinäinen hyvän jakaminen on ollut rakkauden ja toisesta välittämisen tunnusmerkki jo luolaihmisen ajoista saakka.

Asian voi ratkaista vain niin että kaikki muut paikalla olijat onniteltava mukaan lukien ajattelevat armollisesti ja rakkaudellisesti niitä paikalla olevia vl-uskovaisia, joille oma tapakulttuuri ei salli onnittelumaljaa. Rakastamme heitä ja hyväksymme heidän tapansa osana heidän identiteettiään.

Heille onnittelumaljan nostosta tulee haava sydämeen, sillä se asia on opetettu heille tiukemmin kuin Jeesuksen opetus lähimmäisen huomioimisesta. Siksi meidän muiden on pidettävä huolta että myös vl-uskovainen viihtyy juhlassa ja voi osallistua tilaisuuteen rauhassa omien tapojensa mukaisesti.

Olen samaa mieltä, että yksittäisen rivivl:n osoittelu ei ole oikein eikä kohtuullista. Minkä hän sille voi, jos 'viisaammat' ovat tuollaisia suosituksia antaneet ja ovat odottamassa, että koko vl-seurakunta on yksimielinen ja yhdenmukainen tuossa käytännössä. Vaikea on sooloilla, koska kukapa meistä haluaa tulla mainituksi sen vuoksi, että olemme tehneet jotain sopimatonta ja uskoon kuulumatonta. Ymmärrän hyvin.

Miksi seurakunta pitää yllä esim. tuollaista tapaan liittyvää rakkaudenneuvoa? Se pitäisi selvästi muuttaa, että arat vl-kristityt voisivat olla vapaita ja itsenäisiä uskovaisia arjessa ja meidän muiden seurassa.

Sitä en usko, että joukkovoimalla voitaisiin vaikuttaa mitenkään. Yksittäiset sooloilijat on helppo hoitaa ruotuun tai he itse ymmärtävät lähteä !

Avain muutokseen on virallinen SRK-linja ja sieltä tulevat selvät viestit, mitä saa tehdä. Mutta on vaikea uskoa siihenkään. Siispä kituutamme ja yritämme elää rauhanomaista rinnakkaiseloa. Otamme huomioon vl:n, niin pitkälle kuin se on mahdollista...

Totta on, että sellaista rytmikkyyttä kuin marssimusiikissa ei vanhoillislestadiolaisuuden parissa missään muussa musiikissa siedetä. En kuitenkaan pitäisi marssimusiikin suosiota keskuudessamme mitenkään erityisen huomattavana ilmiönä; mahdollisesti sen harrastaminen on jonkin verran yleisempää kuin valtaväestön keskuudessa.

Termiiin "rytmisynti" jo tuossa otettiinkin kantaa.. Kyllähän vanhoillislestadiolaisessa opillisessa keskustelussa nousee esiin jos minkäkinlaisia argumentteja, ja niiden pohjalta on halutessaan helppo rakennella opillisia ristiriitoja vanhoillislestadiolaisuuteen. Itse näen kuitenkin vanhoillislestadiolaisten musiikkiasenteiden taustalla ja todellisena perusteena suhtautumisemme tanssiin ja nuorisokulttuuriin (tai ainakin sen useimpiin piirteisiin).

Tanssi on ymmärtääkseni ihan tiedepiirienkin mukaan ihmisen parinvalintarituaali. Primitiivisyydessään se edustaa uskovaiselle vieraita arvoja - haluamme parinvalinnan perustuvan joihinkin hieman kristillisempiin perusteisiin kuin kumppanin lisääntymiskyky.

Koko moderni nuorisokultuuri sen sijaan kyseenalaistaessaan ja kapinoidessaan on aina ollut kristillisyydelle vieras, ja sen keskeisin ilmenemismuoto on rockista lähtien ollut musiikki.

Marssimusiikki puolestaan on oma kategoriansa tanssi- ja nuorisomusiikin lisäksi. Se edustaa nationalismia, jota luterilaisuudessa on aina siedetty mielestäni aivan liian hyvin.

Maljannoston paheksuminen perustuu ehkä hitusen hysteeriseenkin pelkoon siitä, että vanhoillislestadiolaisten vaikuttajien, esimerkiksi poliitikkojen ja liikemiesten, nähtäisiin julkisesti kilistelevän laseja. Kuka uskoo ja ketä kiinnostaa että niiden mukana kilistelevien vanhoillislestadiolaisten laseissa on jotain alkoholitonta? Riemuhan siitä repeäisi, Suomi24:ssa ja muualla meille vihamielisillä foorumeilla; "vl:t" rappiolla. Maljannosto on osa alkoholikulttuuria jota vastustamme kaikilta osiltaan.

Kaikki tietävät, että toisten kulttuurien tuntemus ja ymmärtämys helpottaa ihmisten kanssakäymistä. Ei muslimejakaan paheksuta, vaikkeivät he paljasta päätään kunnioituksen osoituksena. (Tai no, voidaan paheksua, mikäli katsotaan että he ovat ahdaskatseisia ja epäkohteliaita koska eivät noudata meidän tapojamme.) Mitään yhtä kristillistä kulttuuria ei tietenkään ole olemassa, mutta kristitty ei voi varauksettomasti hyväksyä kaikkia tapoja siinä kulttuuriympäristössä, jossa hän elää. Esimerkiksi jokin primitiivinen kulttuuri kunnioitti kuolleitaan syömällä heidät. Suomalaisilla taas on ollut tapana kilistellä laseja.

Tartun vain tuohon tanssiasiaan. Se on sinun mukaasi yksi pariutumiseen liittyvä rituaali. Miten se viittaa hyvään lisääntymiskykyyn tai miten se näkyy tanssissa? Liikekö vai mikä?

Vl-piireissä taas avioidutaan parempien syiden tähden? (Vaikka lisääntyminenkin onnistuu usein aika hyvin!) Onko se muu syy ehkä sitä taivastiellä tukemista eli vl-uskossa pysymisen auttamiskykyä? Että vielä taivaassakin voitaisiin tavata ja kumpikin sinne pääsisi?

Minusta tuli lukioaikana vl. Siellä oli myös omat pariutumisrituaalit, joista minä en ymmärtänyt mitään. Mokasin monta kertaa kun en helposti oppinut elämään vl-tavalla. Siellä oli niin monta kirjoittamatonta seurustelu- ja kohtaamissääntöä nuorten kesken, että en ehkä oppinut niitä koskaan?

Ihastuin tosissani vl-poikaan. Minun tietojen mukaan aika moni muukin tyttö haaveili ja unelmoi hänestä. Eräs rohkea sitten, ilmeisesti hänen katseidensa lupauksiin luottaen meni kysymään hänen tunteistaan. Vastaus tuli minunkin tietooni: "Ethän sinä minkään näköinen ole, mutta kyllä sinusta varmaan tulisi hyvä äiti."

Tuo oli minulle sellainen tieto, että siinä turha rohkeus karisi ja turhat luulot itsestä! Ehkä et ymmärrä, jos olet vl-mies?