Hakomaja.net

LAPSISSA ON TULEVAISUUS

”Lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää”

Viime päivien uutiset ovat kertoneet, että pääkaupungissa ja Oulun seudulla on syntynyt vauvoja ennätysmäärin. Lamauutisten joukossa se ilahduttaa. Myönteinen uutinen torjuu henkistä lamaa, jos kohta taloudellistakin. Yhtään niin hyvältä ei tunnu toinen uutinen, jonka mukaan isättömien lasten määrä on kasvanut noin 20 000.

”Lapsissa on tulevaisuus”, olemme tottuneet sanomaan. Vähemmän puhumme siitä, miten helposti lapsi jää syntymättä taloudellisten etujen, ura- ja muiden itsekkäidenkin tavoitteiden vuoksi. Abortoitujen arvoa ja oikeutusta elämään ei kukaan innostu tutkimaan.


Keskustelu vanhoillislestadiolaisuuden käsityksestä lapsesta on käynyt vilkkaana. Pohjolan kristillisyys on jatkanut vanhaa suomalaista käsitystä, että lapsi on Herran lahja.

Lapset halutaan ottaa vastaan, eikä ennakolta suunnitella lasten määrää. Lapsimyönteinen suhtautuminen on perusteltu Jumalan luomisjärjestyksellä.

Tässä mielessä vanhoillislestadiolaisuuden käsitys lapsesta on läheistä sukua Paavin kirkon ymmärrykselle. Sekin on saanut aika lailla sapiskaa. Käsitys ei tunnu sopivan nykyaikaan.

Vanhemmuus on vaativa ja kokonaisvaltainen tehtävä. Siksi asennemuutos ja kaikki myönteiset toimet lasten ja vanhemmuuden puolesta koituvat tulevaisuutemme hyväksi. Lasten hoitaminen ja heidän kasvunsa tukeminen vaatii vanhemmilta paljon, samalla kun se antaa usein vielä enemmän! Siinäkö vanhempien jaksamisen salaisuus?

Mutta vanhemmatkin väsyvät. Kaikki apu ja tuki on tarpeen.


Vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut ymmärrys, että lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää. Tähän liitty myös vanhempien psyykkinen tila, onhan se usein vielä haastavampi hoitaa ja vaikutuksiltaan arvaamaton. Erityistilanteissa joudutaan turvautumaan luterilaisen etiikan periaatteeseen, että syntynyt elämä on arvokkaampi kuin syntymätön.

Näiden periaatteiden selkeä ääneen lausuminen on yhä tärkeää. Siksi herätysliikkeen johdon julkinen toteamus, ettei ehkäisykieltoa ole, tuntuu oikealta.


Julkinen keskustelu tahtoo kapeutua ja kieroutua. Siksikin on tarpeen muistaa, että seksuaalisuus on Jumalan luomislahjaa ja –rikkautta. Raamattu rohkaisee aviopuolisoita kunnioittamaan ja kantamaan vastuuta toisistaan sekä iloitsemaan ja nauttimaan seksuaalisuudesta. Seksuaalisuudella on monia ulottuvuuksia. Se on aviopuolisoille myös osa kokonaisvaltaista yhteen kasvamista.

Ajassamme seksuaalisuudesta korostuu seksi. Se saa vielä usein teknisen ja ihmistä välineellistävän luonteen. Harvoin kuulee muiden kuin naisjärjestöjen paheksuvan esimerkiksi naista esinneellistävää mainontaa. Olisi aika jo herätä kysymään, mitä pitäisi tehdä, että lapset ja nuoret saisivat terveen ja vastuullisen mallin seksuaalisuudesta.

Pauli Niemelä
Kiimingin kirkkoherra

Ylen uutiset

Vanhoillislestadiolaiset eivät lievennä suhtautumistaan ehkäisyyn arkkipiispan vetoomuksesta huolimatta. Jukka Paarman mielestä ehkäisykielto saatetaan kokea ihmisoikeuksia loukkaavana painostuksena. Lestadiolaisten mielestä roomalaiskatolisen kirkon oppi syntyvyyden säännöstelystä on luterilaista kirkkoa oikeampi.

- Me koemme olevamme luterilaisen kirkon ydintä, Voittonen sanoo.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut ymmärrys, että lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää. Tähän liitty myös vanhempien psyykkinen tila, onhan se usein vielä haastavampi hoitaa ja vaikutuksiltaan arvaamaton. Erityistilanteissa joudutaan turvautumaan luterilaisen etiikan periaatteeseen, että syntynyt elämä on arvokkaampi kuin syntymätön.

Itse täälläkin aiheesta paljonkin kirjoitelleena en ymmärrä sitä että hedelmöittymättön elämä on arvokkaampaa kuin äidin elämä. Enkä ymmärrä missä kohtaa tässä täydellisessä ehäisykiellossa ei rikota Jeesuksenkin painottamaa käskyä rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Ihan yhtä irrallisia raamatun heittoja joilla vl liike perustelee kantaansa toiselta pulelta voidaan heittää käsky varjella Pyhän Hengen temppeliä

Äkiseltään pidän tuota ajatusta vauva varastosta pötynä. Ajattelisin että tässä kohtaa pitäisi erotaa Jumalan tahto ja Jumalan sallimus.

Jos ajatellaan että Jumala on kaikki voipa hän voisi estää kaikki kärsimyksen maan päällä. Hän voisi tuhota täältä kaiken pahuuden jne...Ja kuitenkin Jumala sallii yhtä ja toista.

Mikä on Jumalan sallimusta?

Tässä yhteydessä aina nostetaan esille Jumalan lupaus - minä tunsin sinut jo ennen syntymääsi..

Tätä taustaa vasten ajattelin kyllä niin että Ihmisen elämä ja Jumala suhde alkaa siitä mistä ihmsen elämä alkaa eli hedelmöityksetä. Ei ajallisesta syntymästä.

Jokainen syntyvä lapsi on siinä suhteessa Jumalan ihme että moni asia olsi voinut mennä vikaan ja se olisi voinut päätyä enne kuin se sai alkunsakaan ajallisessa mielessä.

Suurimmat eetiset ongelmat tulevat siitä että vauvavarasto ajattelun pitäisi kulkea käsi kädessä sen ajattelun kanssa että - ei milloinkaan eikä missään tilanteessa minkäänlainen ehkäisy ei edes selibaatti tule kysymykseen.

Jos näin on joudumme kysymään kenen elämä on arvokasta. Kenellä on oikeus elää. Kenellä on oikeus tuotaa kärsimystä toidelle imiselle. Kenen hengellä ja terveydellä saa leikkiä. Miksi jonkun toisen elämä on arvokaampaa kuin jonkun toisen.

Mielestäni kristinusko ei tunne ajattelua että jonkun elämä olisi toisen elämää arvokaampaa tai että alkamatton elämä olisi olemassa olevaa arvokaampaa. Tai että alkamattomalla elämällä voisimme tuhota olemassa olevaa elämää.

Yhtä lailla kuin tuo vauvavarasto ajttelu pitäisi liitää ei vain ehkäisykysymykseen vaan koko lääketiteeseen. Jos meillä ei ole tämän hetkisen titämysken valossa lupa vaikutaa elämään ja kuolemaan tässä kohdassa ei meillä voi olla lupaa vaikutaa siihen missään muussakaan kohdassa.

Tälläistä ajattelua vl ei kuitenkaan tunneta varsinkaan jos lääketitellistä apua tarvitseva henkilö on mies.

Heidän mielestään Raamatun tulkinta piti sitoa tunnustuskirjoihin ja tunnustuskirjojakin sai tulkita vain niin kuin niitä kirkossa yleisesti tulkittiin ja tulkitaan.Maallikkot taas olivat sitä mieltä, että tunnustusta ja kirkon oppiakin saa arvioida Raamatun valossa.