Hakomaja.net

aika pitkäksi viesti venähti, itse artikkeli on netissäkin, lopun kysymysosio kiinnostanee muitakin?

SRK:n johto ei hätkähdä keskustelua, Kaleva 22.3.2009, (sivu 3, uutisen insertti)

Pekka Mikkola
Kaleva

Kuvateksti: Olavi Voittosen mukaan ehkäisykielto on ulkopuolisten käyttämä termi

OULU Vanhoillislestadiolainen liike ei ole vavissut, vaikka liikkeen ympärillä on viime viikkoina vellonut, vakuuttaa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen eli SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen. Keskustelun ytimessä on ollut sana ehkäisykielto.

”Meidän käsityksemme mukaan elämä on Jumalan kädessä. Me otamme lapset Herran lahjana vastaan. Myös elämän päättyminen on Jumalan kädessä”, Voittonen kiteyttää.

Voittonen huomauttaa, että julkisuudessa ei ole mennyt läpi se, että liike ei halua uhmata kuolemaa ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. ”Ratkaisevaa silloin on kuitenkin elämän suojeleminen ja syntyminen, ei ehkäisyn näkökulma”, hän toteaa.

Kuohunnan keskellä elämä liikkeen parissa soljuu entisellään. ”Seurat, lapsi- ja nuorisotyö ja muu toiminta jatkuvat normaaliin myönteiseen tapaan. Liikkeen ydinväen keskuudessa todetaan jotenkin niin, että näyttävät käyvän keskustelua.”

Jos keskustelua käydään liikkeen piirissä, niin Voittosen mukaan se tapahtuu ”liikkeen laiteilla”.

Puheenjohtaja kiistää ajatuksen, että vanhoillislestadiolaisuuden johto olisi irtaantunut arkitodellisuudesta. ”Kyllä tässä pappina säilyy kosketuspinta elämän rosoisuuteen.”


itse juttu: VIIKKO-KALEVA s31:

Otsikkoteksti: Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen puheenjohtajan Olavi Voittosen mukaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielteinen oppi ei merkitse terveyden vaarantamista ja kuoleman uhmaamista.
Hän hymähtää ajatukselle, jonka mukaan liikkeen johdossa olisi irtauduttu todellisuudesta. ”Kyllä tässä pappina säilyy kosketuspinta raaimpaan arkeen.”

Kuvateksti (kuvassa OV ”liperit kaulassa”!): SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen muistuttaa, että hengellisiä liikkeitä johtavat ihmiset, jotka joskus tekevät virheitä.

Kuka?
Olavi Voittonen
• Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) eli vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskusjärjestön puheenjohtaja vuodesta 2007. Kuulunut SRK:n johtokuntaan ja sen työvaliokuntaan vuodesta 1982.
• 67-vuotias. Syntynyt Pirkkalassa, kävi koulunsa Tampereella ja aloitti papin tönsä Hämeessä.
• Puoliso Raili. Yksi aikuinen lapsi.
• Toimi kolme vuosikymmentä Oulujoen seurakunnan kappalaisena. Eläkkeelle 2005. Teki seurakuntatyön ohessa pitkään sotilaspapin töitä.
• Toimii edelleen liikkeen puhujana Suomessa ja ulkomailla.
• Lukee paljon, kaunokirjallisuuden ohella erityisesti historiaa käsitteleviä kirjoja.
• Harrastaa liikuntaa, kuen hiihtoa.

viite seuraavaan: http://www.kaleva.fi/plus/juttu787689_page0.htm

Kun haastattelusta keskustellaan puhelimessa ensimmäisen kerran, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Voittonen on hieman huonolla tuulella. Syyksi selviää tuore Kanava-lehti. Siinä Ylen Voimala-ohjelman toimittaja Marketta Mattila ruotii tiukkasanaisesti vanhoillislestadiolaisuutta, etenkin naisten asemaa siinä, sekä liikkeen ehkäisykielteistä oppia.

Mattilan mukaan liikkeessä naiset joutuvat vastaamaan usein lasten syntymistä ja synnytystiheyttä koskeviin uteluihin, vääristä mielipiteistä joutuu puhutteluryhmän kuultavaksi, ja normeihin alistumatonta uhataan erottamisella.

Muutamaa päivää myöhemmin, tämän haastattelun alussa, Oulun-kodissaan Voittonen selittää, mikä asiassa eniten suututti. Tai ihmetytti, kuten hän mieluummin sanoo.

"Lehden päätoimittaja puhuu rotusortoa vastaan, mutta samassa lehdessä on maan suurimpaan uskonnolliseen liikkeeseen kohdistuva hyökkäys, joka lähentelee kiihotusta kansanryhmää vastaan. Tällainen kaksijakoisuus hämmästyttää."


Keskustelua "laiteilla"

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ympärillä nyt vellova keskustelu lähti käytiin, kun tuli tieto, että Ihmisoikeusliitto on ryhtynyt tutkimaan liikkeen oppia ehkäisystä. Lisäkierroksia tämän hetken kohinaan on antanut Dome Karukosken lestadiolaisnuoria käsittelevä elokuva Kielletty hedelmä.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros esitti arvion, jonka mukaan ehkäisykielto yhteisöllisenä normina, jonka rikkomisesta seuraa sosiaalinen ja hengellinen rangaistus, on ongelma ainakin osalle lestadiolaisista - ja siten ihmisoikeuksille.

Teeman näkyvä käsittely televisiossa, radiossa ja lehdissä ei ole Voittosen mukaan liikettä vavisuttanut.

"Liikun laajasti vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Seurat, lapsi- ja nuorisotyö ja muu toiminta jatkuvat normaaliin myönteiseen tapaan. Liikkeen ydinväen keskuudessa todetaan jotenkin niin, että "näyttävät käyvän keskustelua"."

Jos keskustelua käydään liikkeessä, niin Voittosen mukaan se tapahtuu "liikkeen laiteilla".


Ehkäisy on synti

Keskustelun ytimessä on ollut sana ehkäisykielto. Voittonen huomauttaa heti, ettei se ole liikkeen käyttämä vaan ulkopuolisten käyttöön ottama termi.

Voittonen itse selittää opinkohdan ja sen perusteet näin:

"Meidän käsityksemme mukaan elämä on Jumalan kädessä. Me otamme lapset Herran lahjana vastaan. Myös elämän päättyminen on Jumalan kädessä. Perimmäinen käsitys ihmiselämän luonteesta lahjana nousee uskosta Jumalaan Luojana ja Isänä."

Vanhoissa dokumenteissa asia on muotoiltu useaan kertaan.

Vanhoillislestadiolaisten puhujien kokous totesi vuonna 1967, että "lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan".

Liikkeen Päivämies-lehti tarkensi vuonna 1979, että "ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään - vaikka niinkin kävisi, että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen".

Ja Päivämies vuonna 2005: "Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on aina nähty synniksi Jumalan valtakunnassa".

Voittosen mukaan syntyvyyden säännöstelystä ei ole vuosi- tai puhujainkokousten tasolla keskusteltu vuoden 1967 jälkeen. Hän myös korostaa, että kun tästä päivästä käsin luetaan menneisyyden asiakirjoja, niin käsitteistö on toinen.

"Esimerkiksi aviorikoksen sijasta puhuttiin 1960-luvulla raa´asti huoruudesta. Sellaista termiä ei juuri kukaan enää käytä."


Kuolemaa ei uhmata

Voittonen haluaa myös sanoa painokkaasti sen, mikä hänen mielestään ei ole mennyt julkisuudessa läpi:

"Me emme halua uhmata kuolemaa, ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. Ratkaisevaa silloin on kuitenkin elämän suojeleminen ja syntyminen, ei ehkäisyn näkökulma."

Voittosen mukaan kyse on pitkälle samasta ajatuksesta, joka löytyy paavi Paavali VI:n Humanae Vitae -kiertokirjeestä vuodelta 1968.

Päivämiehestä teksteistä SRK:n puheenjohtaja sanoo: "Niitä ei ole viimeisen päälle muotoiltu. Periaatteessa ne nousevat samasta ajattelusta, eli ehkäisy on syntiä ja terveydelliset seikat otetaan huomioon. Ratkaisevaa on juuri se, mistä vaikuttumista päätökset tehdään."

Kalevan Kirkonmäellä-kirjoituksessaan kirkkoherra Pauli Niemelä, liikkeeseen kuuluva pappi hänkin, muotoili asian seuraavasti: "Vanhoillislestadiolaisuudessa on viime vuosikymmeninä ollut ymmärrys, että lääketieteellisistä ja terveydellisistä syistä raskaaksi tuleminen voidaan estää. Tähän liittyy myös vanhemman psyykkinen tila."

Onko tämä vallitseva tulkinta?

Voittosen hyväksyy Niemelän tulkinnan muuten, mutta "estää"-sana pitää hänen mukaansa ymmärtää niin kuin paavin kirjeessäkin todetaan. Eli että sairauksia pitää hoitaa, vaikka siitä seuraisi este raskaaksi tulolle. "Mutta tätä ei pidä ymmärtää niin, että raskaaksi tulo voidaan aina estää."


Voi kun tietäisivät...

Viime aikojenkin keskustelussa on puhuttu liikkeessä olevien suurten perheiden äitien jaksamisesta. On äitejä, joilla voimat riittävät, on niitä, jotka ovat äärirajoilla, ja niitäkin, joilta voimat ovat loppuneet.

Voittonen aloittaa huomauttamalla, että on kastanut pappisuransa aikana yli 3 000 lasta. Hän sanoo tavanneensa muuallakin kuin lestadiolaiskodeissa äitejä, joille jo yhden lapsen synnyttäminen on liian raskasta.

"Toisaalta olen tavannut 18 lasta synnyttäneen äidin, joka oli niin reipas, että sitä hämmästelee."

Voittonen painottaa, että liike pyrkii aktiivisesti tukemaan lapsiperheitään ja pitämään huolta äideistä. Rauhanyhdistyksissä on tätä varten erityisiä tukihenkilöitä ja -ryhmiä. Ne voivat tulla vaikkapa synnytyssairaalasta palanneen äidin avuksi leipomaan ja siivoamaan.

Voittonen on kuullut sen liikkeen sisältä esitetyn väitteen, jonka mukaan SRK:n johto ei tunne elämän todellisuutta. Sen ajatuksen hän torjuu ykskantaan.

"Voi kun tietäisivät! Kohtaan toistuvasti esimerkiksi avioliitto- ja alkoholiongelmia, muiden surukysymysten ohella."

"Kyllä tässä pappina säilyy kosketuspinta raaimpaan arkeen ja elämän rosoisuuteen."


Perinteinen usko uhattuna

Vanhoillislestadiolaisuutta koskeva julkinen kohina ei ole uutta. Voittosen mukaan se näyttää olevan aika ajoin väistämätöntä. Taustalla ovat yhteiskunnan maallistumismurrokset.

Tämänhetkisen tilanteen selittäjinä voivat hänen mukaansa olla taloudellisen tilanteen aiheuttama arvojen törmäys, mutta myös muu. "Meille on tulossa ulkoa päin ideologiaa, jossa ei vain me, vaan myös kirkon muut vanhoilliset suuntaukset, ovat kritiikin kohteena, ja laajemminkin ihan perinteinen kristillisen uskon tulkinta."

Hän viittaa joihinkin luomisuskoa murentaviin kirjoihin, joita Charles Darwinin juhlavuosi on tuonut markkinoille, sekä vapaa-ajattelijoiden ja humanistiliiton ateismia propagoivaan mainoskampanjaan.


”kysymysosio”:

Saako Raamattua tutkia omin päin?

Kerrotaan, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei suosita ihmisten yksityistä Raamatun tutkimusta. Pitääkö väite paikkansa, Olavi Voittonen?
”Se on niin suuri valhe, etten voi ymmärtää, mistä se on tullut. Olen miettinyt, johtuuko se opetuksestamme, jonka mukaan ihminen ei pääse epäuskosta uskoon Raamattua lukemalla.”
”Olen itse kymmenien vuosien ajan jatkuvasti tähdentänyt Raamatun lukemisen tärkeyttä. Kristinopinkin mukaan ’kristityn tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa’. Sekä kuunnella että itse tutkia.”

Jos voisitte muutta liikkeen menneisyyttä ja linjata vanhoja päätöksiä uudelleen, mihin tarttuisitte?
”Aina jotain sellaista on. Mutta asia pitää nähdä niin, että minun täytyy antaa anteeksi menneisyydelle, jotta tulevaisuus antaisi anteeksi minun virheeni. Me olemme vain ihmisiä, ja joskus arvioimme väärin.”
”Ja jos ajatellaan 1970-luvun tapahtumia, on täysin unohdettu, että sen ajan kokouksissa myös niin sanotut hoitomiehet saattoivat korjata päätöksiään, jos toiset veljet siihen neuvoivat.”

Mikä on viestinne niille, jotka ovat liikkeen 1970-luvun tapahtumien takia yhä haavoilla ja loukkaantuneita?
”Etsikää sellainen luotettava keskustelukumppani, jonka kanssa voitte avoimesti kipeistä asioista keskustella.”

Nähdäänkö vielä päivä, jolloin SRK:n johtokunnassa on naisia?
”Minä en siihen ota kantaa, mutta lähtökohtana on ollut se, että johtokunnan koostumus nousee Uuden testamentin vanhin-ajatuksen pohjalta. Uuden testamentin mukaan seurakuntien päättäjät olivat miehiä kuten nyt meidän piirissämme. Paikallisissa rauhanyhdistyksissä naisia on myös johtokunnissa.”
”Siitä, voisiko nainen olla liikkeessämme puhujana, ei minun korviini ole tullut edes keskustelua.”

Milloin liikkeen Päivämies-lehteen tulee yleisön osasto?”Olin 22 vuotta SRK:n julkaisujen toimitusneuvoston puheenjohtajana. Nyt olen ollut siitä kaksi vuotta poissa. Koko aikana sellaisesta ei tullut ehdotusta.”

Odottelinkin milloin tämä kortti vedetään esiin. Joka edes mietttii tai kyseenalaistaa keskeistä oppia, on epäuskoinen tai vähintäänkin asiat eivät ole kunnossa.

Se on vain nyt niin hyvä SRK,,,että sitä keskustelua käydään nyt myös liikkeen ytimessä!!!

On ihan turha sanoa että ne laitapuolen reppanat siellä vain jorisee.

Ja se kaksoisviestintä on kyllä näytetty toteen dokumenteista,että kannattaisi lopettaa moinen.

Emme elä enää pimeää keskiaikaa...vaan ihmiset vaatii rehellistä,suoraa keskustelua myös liikkeen sisällä.

Ja perusteluita moneen kertaan muutetulle opille.

Sen VL-liikkeen historian O V haluaa painaa unholaan,ja ei pysty sitä kommentoimaan rehellisesti ja ymmärrettävästi.

Eli liike joka häpeää historiaansa...Onko siellä jotakin salattavaa???

Minun korvissa alkaa soida tuon luettua seuraava raamatun kohta;

1 Tim 2:8.-15 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. 1 Tim3:1, Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, [/quote]

Suorastaan surkuhupaisaa on etä vl-liikkeen oppi on ollut jyrkästi naispappeutta vastustava...

Alussa kanta oli,että kieltäydytään yhteistyösta naispappien kanssa.

Mutta,kun KIRKKO ärähti,että sellaisella papilla,joka ei ole valmis yhteistyöhön naispapin kanssa,ei ole ylenemis-ja toimintaedellytyksiä kirkossa.

Siinä ei painanut vuosikymmeniä julistettu ehdoton.kielteinen oppi naispappeutta vastaan...

Se hyväksyttiin hiljaisesti; ikäänkuin häpeillen,,,MUTTA siinähän olikin kyse VL-pappien eduista???

Kiitos tiedosta!
Voittonen sanoo tänään, ettei kuolemaa uhmata lisääntymisasiassa.
Sellaisen ihanteen SRK pakkosyötti meille 70-luvulla. Mutta nytkö ihanne ei ole enää sama?

Se oli hyvä lukea julkisesti sanomalehdestä, sillä tähän saakka tuota viestiä ei ole vl-laitapuolen kulkijoille kerrottu. Saati meille 'hoidetuille', joille jäi tuo kammottava ihannekuva vl-avioelämästä ja sen mahdollisesta päättymisestä synnytyskuolemaan. Kukaan ei ole korjannut tuota opetusta aikaisemmin. Ehkä Päivämiehessä oli rivien välissä kerran viittaus siihen? Minä pystyn lukemaan helposti SRK-lehtiä ja olen niitä tarkasti lukenutkin. Siellä ei ole ollut korjausta 70-luvun huonosti muotoilluihin teksteihin!

Miksi vain SRK-ytimessä ollaan selvillä siitä, että 70-luvun karmeat ihanteet eivät ole voimassa enää? Eivät ole olleet enää pitkään aikaan?
Miksi sitä ei ole haluttu kertoa kaikille?

Nytkö tuo tieto ei aiheuta hämmennystä vl-seurakunnassa?

Entä hoitokokoukset ja niiden tuomiot?
Olivatko nekin huonosti muotoiltu?
Ehkä ne kuuluisat ylilyönnit olivat niitä, vaikka tarkoitus hoitamisessa oli yhtä kaunis kuin se tänään on?

x-vl kirjoitti:

Tästä tuli kaksi asiaa mieleen.

1. Nämä aikaisemmin totena opetetut määräykset eivät siis enää olekaan ihan täysin tällaisina voimassa.

Olisi tosiaan korrektia, että tästä tulisi Voittosen ilmoitus myös Päivämieheen, sillä kaikki vl:t eivät ehkä lue Kalevaa. Tätä laajaa ja yksiselitteistä tiedottamista muutetusta asiasta on toivonut myös ylikiiminkiläinen terveydenhoitaja Terttu Holmi Kotimaassa julkaistussa haastattelussaan tammikuussa.

2. Miten ehkäisyn synnillistämien ja lisääntymisen maksimointivelvoite voidaan perustella Raamatulla? Kristinopin mukaan tällaista velvoitetta ei kristityllä ole. Ne julkisuudessa esitetyt perustelut, joita itse olen kerännyt saarnoista ja hartauskirjoittajien teksteistä, ovat olleet kestämättömiä: Raamattuun perustumattomia.

Voittosen puheenvuoron jälkeen nämä perustelut alkavat näyttää entistä haperommilta. Jotkut vl-puhujatkin ovat epävirallisissa yhteyksissä uumoilleet, että lapsikysymys ja ehkäisy eivät olekaan lainkaan hengellinen asia, vaan enemmän vl-liikkeen elämäntapaan ja eettisyyteen liittyvä kysymys.