Hakomaja.net

Uusimmassa Päivämiehessä on Niilo Rauhalan kirjoittama juttu yo otsikolla. Siinä taas hyvin muistutetaan, ettei SRK:n neuvot ole miksikään muuttuneet. Entinen pakkosynnytysoppi on voimissaan.

Kyllä tuo loppuosakin tuosta lainauksesta on niin kieli keskellä suuta kirjoitettu, ettei vain kenellekkään tulisi sitä kuvaa, että ehkäisy olisi jossain tilanteessa mahdollista, mutta kumminkin voitaisiin sanoa, että kyllä meille myös äidin elämän suojeleminen on tärkeä asia.
Voitko tuota enää ympäripyöreämmin sanoa.

Tämä ei nyt tainnu tulla oikealle keskustelualueelle, mutta Admata voi varmaan siirtää oikeaan paikkaan!

Päivämiehen lukemisen olen jo lopettanut, mutta tuota lainausta lukiessa tuli yksi juttu mieleen. Missä ihmeessä ne perustelut on? Raamattua ei näy missään, kaikki selitellään vain Jumalalla. Tuntuu että tämä(kin) asia perustellaan vain ja ainoastaan ylempien tahojen auktoriteetilla, eikä millään muulla.

Päivämies on kyllä mielenkiintoinen lehti....minä selailen sitä joskus kirjastossa. Viime lehdessä minkä luin, jäi yksi asia mieleen. Siinä oli lyhyitä lainauksia muista lehdistä, liittyen lapsiin. Jostain syystä siihen oli poimittu uutisia siitä, miten huonosti lapset voivat avioeroperheissä, jotain telkkarin huonosta vaikutuksesta yms. Siis sellaisia asioita, mitkä ei kosketa vl-perheitä.

Eikö olisi tärkeämpää Päivämiehen kaltaisessa lehdessä kantaa huolta suurperheistä, niissä mahdollisesti esiintyvistä ongelmista?!

Tässä on varmaan kyse taas siitä, että halutaan nähdä se oma joukko täydellisenä, sehän onnistuu peilaamalla "maailmassa elävien" perheiden huonoihin puoliin. Tässä kiillotetaan sitä omaa kruunua. Vaikka vl-perheiden ongelmat eivät ole sen vähäisempiä, kuin muidenkaan. Erilaisia ehkä, siksi niistä olisi hyvä kirjoittaa Päivämiehessä. Vaikka "maailmasta" löytyisi kuinka paljon pahaa, ei sillä pienene vl omat ongelmat! Jostain syystä niistä vaietaan.

Olispa virkistävää joskus lukea Päivämiehestä realistinen juttu perhe-elämästä. Nämä Niilo Rauhalan kaltaisten vanhempien miesten ajatukset siitä, miten "Jumala antaa uskon kautta ymmärryksen" eivät kohtaa arkea.

Carlolle!

Avauksesi ei ainakaan mikään kevennys ollut! Vaan sitä raskainta aihepiiriä, mihin vl:ssa törmää. Lauri Taskilan kirjan mukaan tämän asian ympärillä nuoret vl-avioparit kipuilevat ja käyvät kuumaa taistelua sielunvihollista vastaan!

Mutta ehkä haluaisimme yrittää antaa noille saarnamiehille anteeksi sen, että he julistuksellaan tahtovat viedä ilon ja aidon rakkauden pariskunnan väliltä.
'Lisääntymään meidät on pantu eikä ilottelemaan' - Kun on tuo ohje mielessä, niin maksimaaliselle lisääntymiselle on otollinen maaperä.
Mitä siitä jos lähimmäisenrakkautta ei ole tai se kuolee tuossa tehtävässä!
Kuuliaisuus vl-seurakunnalle vie perille eikä siitä saa luopua!

Ei tosiaankaan enkä sitä tähän kategoriaan tarkoittanutkaan, mutta kömpelyyttäni lipsautin väärään paikkaan.

Tämähän on se elämänalue, missä vl-yhteisön säännöt ja määräykset kaikkein raskaimmin ahdistaa noita, jotka koittavat tämän opin mukaan elää. Onneksi yhä suurempi osa yhteisön jäsenistäkin alkaa kyseenalaistaa näitä ihmisten tekemiä sääntöjä ja käsittävät vapauden käyttää omaa järkeä oman elämänsä suunnittelussa.

Carlo kirjoitti:
Siirretty OffTopicista ja kevennyksistä Vanhoillislestadiolaisuus osioon.

Eniten tuossa Niilo Rauhalan tekstissä hämmästyttää, kummastuttaa ja jopa huvittaa ajatus kuinka kaikkivaltiaan Luojan luomistyön jatkuminen olisi riippuvainen meidän ihmisten tekemistä tai tekemättä jättämisistä. Jos avioliiton tarkoitus on niinkin fundamentaalinen kuin "Luojan luomistyön jatkuminen", niin miksi ihmeessä Paavali kehoittaa pysymään sinkkuna?

"Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin." (1. Kor. 7:8)

Viikolehtikatsaukseta lainaan

keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category...0000000490&posting=22000000043468853

S 11 Lapset ovat Herran lahja

Mielenkiitoista - "Ilman Herran siunausta kaikki työ ja vaivanäkö on turhaa"

Voidaanko siis vetää johtopätös että kun joutuu umpikujaan tässä kohdassa elämää Herra on ottanut pois ihmiseltä elämän siunauksen. Koska ihminen ei ole oikein uskomassa. Väitämättä tälläiseen johtopäätökseen tulee. JOs ihmisen elämä joutuu umpikujaan syy on aina siinä ettei ihminsen usko ja luota jumalaan?

Kirjoitajan mielestä lapsella on oikeus syntyä?

Ja oikeus omaan elämäänsä ja vanehmpiinsa? Entä kun nämä oikeudet ovat ristiriidassa keskenään? Tähänhän ei tietenkään oteta kantaa. Sehän on selvää.

"Jokaisella on oikeus kehtiää käytää ja toteutaa niitä lahjoja joita Luoja on hänelle uskonut"

Koskeeko tämä oikeus myös naista. Vai onko naisella oikeus toteutaa vain lisääntymisen ja hoivaamisen "lahjaa".

Ja onko naisen mitta aina äitys. Vai voiko vaisella olla joku muukin mitta ja tarkoitus kuin vain toimia synnytäjänä ja hoivaajana.

Tuoko lapsi automaatisesti iloa perheeseen. Milestäni se ei ole itsestään selvää. Eikä yksipuolisesti näin. Varsinkaan kun ei ole itsestään selvää että lapsi saa osakseen vastikeetonta rakkautta ja hyväksyntää. Voimavarojen ehtyessä moni lapsi jää vaille niitä perusoikeusksia joita kirjoitaja mainitsee lapsen oikeudeksi.

Vaikka ne kuinka olisivat oikeuskisa ei ole itsestään sevää että ne toteutuvat oikeuskina. Ne voivat toteutua velvollisuuksina - jolloin niiden lunne muutuu. Aidosta haluasta - pakoksi. Ja sen lisäksi noista oikeuksista joudutaan monessa perheessä tinkimään. Ja tällä ihan varmasti on seurauksensa.

Ei avioliiton ainut tarkoitus ole luomistyön jatkaminen. Varmasti yhtä tärkeä jos ei tärkeämpi asia on se että kuulutamme sanomaa Kristuksesta kaikkialle mailmaan. Jo luomistyön lain omainen täyttäminen johtaa meidät lakiuskoon ja ehdolliseen armoon ollaan väärällä tiellä.

Eivätkä lapset automaatisesti synnyt yhteisen rakkauden hedelmänä. Raamattukin toteaa että lapset syntyvät miehen tahdosta. Naisen osalta tuon hedelmän syntymiseen ei rakkautta tarvita. Eikä kyllä mihenkään osalata. Pelkkä lihan himo riittää.

Toivon todella että ihmiset ymmärtävät toimia eivätkä alsitu tahdotomaan ajelehtimiseen. Että ihmiset aidosti valitsevat ja miettivät ne valintojensa seurakuset.

Harvon saan päivämiehestä lukea seuraavaa komentia - nostan hattua kaikesta kritiikistä huolimatta:

" Elämän suojeleminen niin äidin kuin lapsenkin on sekä Luojan että elämän kuinnioittamista"

Toivon että tarkoitamme kirjoitan kanssa tässä kohdassa samaa. Vaikka epäilen sitä kaiken komemani jälkeen.

---


Onko seksuaaliset tarpeet silunvihollisen työtä?

Sirtä paitsi se on vale että tämä olisi vain nuorten avioparien ongelma. Monet vanhemmat potevat suurta hätää lastensa ja heidän pehreittensä takia tämän asian äärellä. Ei se isovanhemman vierestä katsojan rooli mikään helppo ole. Ehkä silloin vasta aukeaa se oppi karmeudessaan kun sitä vierestä katsoo.

Ja sitten toinen asia - itsesuojelun ja säätelyn järjestelmä joka meillä kaikilla on. Tarkoitan tällä sitä että kun voimavarat alkavat ehtyä elämän säilytämisen tarve alkaa ohtiaa kaikki muut tarpeet. Minua ihmetyttää se että kun ihminen alkaa poitea aina vain pahempaa riitämättömyyttä ja huonomuutta oman elämänsä äärellä. Vl pitää vain uskoa ettei kenellekään anneta enempää kuin on voimia. Tai ehkä laiminlyntejä jotka ihminen itsekin tunnistaa ja tunnustaa saa uskoa syntinä anteeksi. Tämä usein ei kuitenkaan johda muutokseen koska ehkäisy on kiellettyä. Vl puhutaan helposta elämästä ja siitä kuinka mailman imiset eivät halua lapsia sen työmäärän takia. Entäpä jos he eivät halua lapsia tuohon tahtiin siksi että tietävät sen johtavan laiminlyönteihin jolla silläkin on seurauksensa.

Minusta taskilan ajautkset ovat ristiriitaisia. Kyllä äidilä usein on taustalla todellinen hätä lastensa puolesta. Tuo hätä ja ahdistus tulee kuitenkin kieltää vääränä ja laita syntinä pois. Minusta se että ihminen joutuu kieltämään normaaleja tunteitaan ja tarpeitaan johtaa tunnevammaisuuteen. Millaiseen seksuaalisuuteen vl lapsi kasvaa kun näkee pehreen vanhimpana lapsena sen mihin se johtaa. Tai millaiseen aikuisuuteen lapsi kasvaa jos häntä arvotetaan vain tekemisen kautta. Sen kautta kuinka kiltti äidin pikku apulainen olet.

X-vl kysyisin sinulta saman taustan jakavana että kuinka hyvin sisäistit sen muiden kautta ja muiden tarpeille elämäisen. Sen että sinun arvosi on siinä kuinka hyvin miellytät tuota vl uskoa ja yhteisöä tekemisen kautta. Kuinka hyvin sisäisiti sen - ylistämisellä alistamisen naisena. Sen että kaikkein paras ja arvoikkain tehtävä mitä voit saada on äitys. Maria myytti - hoida lasta niin kuin hoidat Jumalaa. Tee se minkä teet niin kuin tekisit sen Jumalalle. Äitys - pyhyyden kokemuksena?

Tiedän että viime kädessä tuo omien tunteitten kieltäminen ei onnistu. Joten mietin kasvaako vl lapsi niitä vaille?

Vähän kevennystä tähän vakavaan aiheeseen.
Tämä vanha vitsi joka kiertää yhteisössä. Vieraat tulevat taloon, johon on syntynyt vauva ja onnittelevat isäntää ja emäntää uudesta lapsesta sanoen: Onnea ja Siunausta taloon. Jolloin isäntä kuiskaa, että enempi sitä onnea tuo siunaus jo alkaisi riittää.

Vielä toinen kevennys (Lainattu Mopin palstalta, kiitos Bono!):

Itse en henkilökohtaisesti saa enää mitään irti Päivämiehen kirjoituksista, valitettavasti. Toivoisin,että yhteisön lehti olisi arkipäiväisempi ja realistisempi. Rauhalan jutunkin lukaisin ja totesin sen vaan olevan sitä samaa "diipadaapaa" kun muutkin ehkäisyaihetta jollain tavalla sivuavat jutut.

Ihmettelen suuresti, miksi SRK on ottanut näin selkeä ja mitään sanomattoman kannan tähän aiheeseen, josta tiedetään "perheiden kipuilevan ja kamppailevan."

Olen kuullut, että jossain tilaisuudessa alustaja oli neuvonnut erityisesti äitejä näin: "rukoile, että jokainen lapsesi saa syntyä toivottuna. " Onhan se kaunista rukoilla hyvän asian puolesta, mutta mielestäni tuohon lauseeseen kätkeytyy ydinajatus -lasten vastaan ottaminen on pakko ja rukouksin voimin koetetaan jaksaa kääntää ajatukset positiivisiksi. Ihailen äitejä, jotka toistuvasti siinä onnistuvat (ainakin näennäisesti). Itse en pystynyt.