Hakomaja.net

Jonkun kerran kun olen istunut seuroissa on jokunen nuorityttö istunut eteeni sanotaan vaikka 5 henkilöä.
Tytöillä hauskaa ja juttu lentää ennenkuin seurat alkaa. Tytöt noin 16-19 kesäisiä.
Sitten on tullut noin samaniläinen tyttö heidän eteen ja vatsa pystyssä, tai siis raskaana.
Tytöt menevät vakaviksi ja pelokkaiksi. Ilme muuttuu kovaksi ja katse suuntautuu jonnekkin kaukaisuuteen.

No toi tilanne ei ole fiktiota ja en edes liioittele.
Pikkasen mietityttää millaisessa pelon sekaisessa odotuksessa tytöt ovat kun tulevaisuus on lapsia lapsia ja taas lapsia.
Varmaankin siinä miettii uskoltaako seurustelua aloittaa liian nuorena ja varmaankin tulevien lapsien odottaminen ja synnyttäminen peloittaa.

Toinen asia on nuortenäitien jaksaminen. Onhan se tietenkin niin, että äideillä on omat tukiverkostonsa hyvinkin voimakkaat lestadiolaisilla, mutta toisaalta nykyaikana kun on muutenkin niin vaativaa kaikki. Lasten tulee olla niin ja niin ja haluavat kaikenlaisia mitä muutkin lapset vaikka ne asiat ei kuulu lestadiolaisuuteen.
Voinee siinä Äiti rukka väsähtää?

Joskus vaan on hyvä olla mies. Varsinkin lestadiolaismies.
Seuroihin kun menee, niin naiset vaiti ja naisenpaikka lasten kanssa yms..

Aha!!
Kyllähän vastuu lapsista ja kasvatuksesta kuuluu molemmille vanhemmille, ei vain toiselle!! Jos tällaisen asenteen omaavia miehiä on paljon lestadiolaisuudessa niin ei todellakaan ole ihme jos äidit väsyvät ja masentuvat yhä suuremmassa määrin, kun joka suunnalta painetaan hirvittävään prässiin.

Miettikääpä: - yhteisön sosiaalisen paineen alla ei uskalla käyttää ehkäisyä
- puheissa annetaan ymmärtää, että uskovainen äiti ei väsy
- oma mies mahdollisesti pakoilee kasvatusvastuuta
- "muu maailma" vieroksuu suurta perhettä
yms....puhumattakaan kauniista vaatteista lapsilla, kauniista siististä kodista, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä nekään

Huhhuhhuh....erilaisuutta yhteisön sisällä vieroksutaan jossain määrin ja inhimillisyys kielletään jollain tasolla. Ihmettelen, että jotkut tosiaan jaksaa tuollaisessa puristuksessa elää ja vielä väittää olevansa onnellisia vaikka näyttävät kaikkea muuta kuin onnellisilta. Minä säälin niin hirvittävän paljon noita nuoria lestadiolaisia, joiden seksuaalisuus heräilee ja haluaisivat tuntea olevansa rakastettuja ja haluttuja silläkin saralla mutta naimisiin on mentävä kokeakseen jotain. Ja sitten alkaakin saman tien mahdollisesti se loputtomalta tuntuva vauva-arki. Säälin niin pohjattomasti, kun en voi asialle mitään vaikka haluaisin auttaa...mieluiten tietysti auttaisin heitä ulos koko lahkosta.

(Saatoit toki tahallaan provosoida ja minun kohdallani ainakin onnistuit.)

Mietin, miten sinä körttiläisenä istut vl-seuroissa ja katselet vl-talostelua sivusta. Siellä on käsittääkseni aika harvoin eiveeälliä sanankuulossa.

Kyllä tuo kuvauksesi tuntuu osittain todenmukaiselta. Tosin vl-tytöt eivät ehkä noin suuresti oudoksu raskaana olevia ikäisiään, vaan ottavat sen ihan luonnollisena. Samalla toivovat itselleen puolisoa ja perhettä, vaikka näkevät ympärillään nuoria, todella monilapsisia ystäväviään. Luulen, että heillä on vahva luottamus siihen, että sitten aikanaan omat voimat ovat päivien kokoisia. Eräs nuori äiti odotti toista lastaan, jonka laskettuaika oli ennen ensimmäisen 1-vuotispäivää. Hän arveli tahdin hidastuvan ajan myötä!

Tuolla asenteella jaksaa melko pitkälle ja sitten kun ei enää jaksa niin voi alkaa omatoimisesti salaa muuttamaan vl-lakia lisääntymisestä. Kukaan ei kysele ja jos kyselee, voi vaieta tai valehdella.

keskustelu.suomi24.fi/node/8392624

Niin mutta noista tukiverkoista. Ensinäkin minusta ne ovat lähinnä legendaa. Joillain niitä on ja joillain niitä ei ole. Aivan samoin kuin mailmassa. Jopa saman perheen sisällä apu näytää jakaantuvan hyvin eri tavoin.

Niin tässä näkyy se että naiseus totutuu vain äitiyden kautta. Kyllähän tämä joillekin sopii että naiseus = äitiys. Mutta se joka näkee naiseuden äitiydestä riipumattomana mitä se minusta ensisijaisesti onkin ovat aina hanalamassa tilanteessa kuin ne joille naiseus = äitiys.

Minua toisaalta inhotaa tuo että raskaus on naisen normaali tila. ONKO? Monella naiselle on se tilanne ettei mikään ole normaalia enää sen jälkeen kun testi näytää plussaa. Ja niitä ongelmia ei vain asennetta muutamalla kuitata. (Niin kuin vl kaikki ongelmat)

"Voi vaieta, tai valehdella", missä on silloin omatunto? Jos ihminen on lapsesta asti kasvanut/kasvatettu uskomaan, että jokainen lapsi on lahja, joka on otettava vastaan, ei asia ole noin yksinkertainen. Tai siinä tapauksessa, että puoliso on asiasta eri mieltä, eikä suostu syntinä pitämäänsä asiaan ja sitten vielä valehtelemaan ,mitä silloin tehdään?
Olen ihmetellen lukenut, että nykyisin sallitaan ehkäisy, jos siihen on painavat terveydelliset syyt. Onkohan todella näin ja kuka ne tilanteet arvioi? Tuntuu oudolta, että asia, joka ennen saarnattiin aina ja joka tapauksessa synniksi, nyt olisikin jossain tapauksissa sallittua! Pitääkö nämä asiat alistaa jonkin raadin käsiteltäväksi, vai riittääkö lääkärin sana? Siis, jollei halua toimia omaatuntoaan vastaan,eikä pelätä puhutteluja.
Tunsin kauan sitten naisen, joka sai toistuvia keskenmenoja ennen ensimmäistäkään onnistunutta raskautta. Tilanne rasitti tietenkin myös psyykkisesti hyvin paljon. Lääkäri oli sanonut, että hoidon onnistuminen vaatisi n.puolen vuoden ajan raskauden välttämistä. Tätä asiaa käsiteltiin vanhempien aloitteesta jossain kokouksessa ja päätös oli, ettei mitään ehkäisyä saa käyttää tässäkään tapauksessa. Voidaanko nainen altistaa näin, vaikka vuosikymmenien keskenmenokierteeseen, jos hän ei todella voi tai uskalla toimia sellaisen miehistä koostuvan raadin ohjeiden vastaisesti? No, ainahan on tietenkin selibaatti, mutta kun sitäkään ei olisi saanut silloisten opetusten mukaan saanut käyttää ehkäisytarkoituksessa. Tiemme erkanivat em. naisen kanssa, enkä tiedä, miten asiansa hoitivat, mutta olen kuullut, että lapsiakin on myöhemmin syntynyt.Hyvä niin.
Yksi asia, jota en ole nähnyt paljon käsiteltävän julkisuudessa on se, että perheeseen syntyy useita kehitysvammaisia tai muuten sairaita lapsia. Silloin kun vielä kuljin mukana vl.porukoissa ja näin tällaista työssäni, yritin avata keskustelua tällaisen perheen tilanteesta. Vastaus oli,että kyllä nekin lapset on synnytettävä. Lapset, jotka etenevän sairauden vuoksi elivät ainakin loppuvaiheessa hyvin tuskallisen elämän. Yksi äiti sanoi, että hänen lapsensa elämä on hidasta kuolemaa. Kärjistyshän tuo oli, mutta lähellä totuutta.
En halua tällä sanoa, etteikö sairas lapsi olisi arvokas ja rakas vanhemmilleen, mutta kuinka monta kertaa voidaan vaatia käymään läpi se tuska, jos vanhempien voimat eivät enää riitä? Nämä tapaukset ovat onneksi harvinaisia, mutta haluaisin tietää, saarnataanko ehkäisy edelleen synniksi tällaisissakin tapauksissa.Tietääkö joku?

saga: Tässä tilanteessa olisi hyvä kysyä, myös kyseisen naisen itseltään, että ketä tai mitä hän oikeasti pitää jumalanaan? Jumalaako vai tuota "miehistä koostuvaa raatia".

"Acimlaiselle" vain sen verran, että ainakin ennen oli henkilöitä, joille nämä puhujainkokoukset t.vast. ja niiden kiellot, käskyt ja määräykset olivat sama asia kuin itse Jumala olisi ollut maan päällä ja sanonut sanansa. Näiden "sanansaattajien" ilmoituksia ei kyseenalaistettu, jos oltiin "oikeasti uskomassa" vaan ne otettiin kuuliaisesti vastaan ja pyrittiin elämään niiden mukaan. Minä en kyllä kaikkine epäilyksineni tainnut koskaan täyttää niitä kriteereitä, aina oli jotain pientä tai suurempaakin "jäynää" näitä päätöksiä vastaan, mutta esim. kertomassani tapauksessa oli kysymys vilpittömästä uskosta, että näiden veljien ohjeet tulevat suoraan Jumalalta ja meidän on niitä kuunneltava ja toteltava.

Huh huh Saga - jos minä en olisi nähnyt oman elämäni mutta myös monen muun elämän kautta sitä mitä olen sanoisin että sinä valehtelet.

Hyvä kysymys on se millainen on omatunto jos se antaa myöten ja hyväksyy sen mistä kirjoitat.



Minä sanon että näin ei ole. Toki on pirejä ja alueita ja sukuja jossa asiat voivat olla näin. Silti sama herätysliike pitää sisällän myös edeleen sen opetuksen ettei millionkaan eikä missään tilanteessa. Ajatuksesi siitä että asiat pitää alistaa raadin pohditavaksi on lähellä totuutta. Ei naiselal ole oikeutta kuunella lääkärin mielipidettä vaan odotetaan että nainen pohtii näitä asioita ja kuuntelee näissä asioissa seurakunnan neuvoja. Eli nainen alitetaan seurakunnan neuoivoille ja päätöksille. Jotka parhaimillaan ovat elämää kunnoitavia ja nasen ihmisarvon tunnustavia. Pahimmillaan seurakunta kuitenkin ilmoitaa että seurakunta on sitä mieltä ettei ehkäsy tai ehkäisyvälineiden käyttö tule milloinkaan eikä missään tilanteessa hyvksysytyksi.

Ajatellaan todellakin että ajalilnen vl yhteisö neuvoo naista rakkaudellisesti ja oikein. Ja jos neuvo on että ei niin se on silloin oikea neuvo ja siihen on tyydytävä. Onko neuvo oikea ja onko siihen tyydytvä. Ehkä ei mutta se voi ja on johtanut omalla ja monen muunkin kohdalla henkiseen ja hegelliseen painostamiseen. Eli vähintäänkin naiselta odotetaan jonkilaista nöyryyttä siinä että hän kestelee tästä asiasta lutetavien veljien ja sisarten kanssa ja alistuu siihen mitä he sanovat on se sitten mielivaltaa tahi ei.

Jos nainen ei kysy neuvo - hän otti oiikeuden omiin käsiin - uskon asiat eivä tole kunnossa - parannusvaade ja vikovaa mieltä ym...- kielsi teoilaan uskonsa.

Tässä on vielä se että minusta tuntuu etti mitään asiaa oteta vl liikeessä silä vakavuudella kuin millä se pitäisi ottaa. Ja tilanne on usein se että on tilanne kuinka vakava tahansa se vähätellään vl liikeessä = ei missään tilnateessa ehkäisy tule hyväksytyksi.

Voidaanko nainen altistaa näin, vaikka vuosikymmenien keskenmenokierteeseen, jos hän ei todella voi tai uskalla toimia sellaisen miehistä koostuvan raadin ohjeiden vastaisesti?

Yksiselitesisti vastaus tähän kysymykseen on että voidaan. Nainen voidaan alistaa vaikak uhraamaan henkensä näiden ymmärämättömien miesten ajatusmailan tähden - ja sitä ei pideätä yhtään minään muuna kuin oikeutena ja kohtuutena tässä yhteisössä. Sille kun ei voi mitään jos Jumala antaa koettelemuksia.



Minä sanoisin että on niin että ne jotka eivät ota asioita näin ... niin heistä kuulin aivan äskettäin puhuttavan että nämä ovat niitä jumalan valtakunnan tyhmiä neisteitä. Että he kyllä kulkevat jumalan seurakunan joukossa mutta ovat niitä ythmiä neiteseit jotka eivät pelastu. Eli osalla on tässä herätyliikeessä se mieli että se joka ei enisnnäkin kulje tässä joukosa ja toisekseen ole kuuliainen sen neuvoille tavalla jolla kirjoitat eivät ole niitä jotka pelastuvat. Eli kaiki ehkäisyn hyväksyvät vaikka syy olisi terveydellinen olivat tämän vl mielestä armosta osattomia. Ja ilman seurakuntaa ja kuuliaisuuta sen neuvoille ei ole pelastusta.

x-vl kirjoitti:


No kun on utelias luonne.
Oikeesti ihan kivaa kuulla erilaista saarnaa ja katsella sitä menoa.
En ole mitenkään ryppyotsainen vaan yleensäkin ihmisiin siunaten ja hyvää ajatellen suhtaudun.
Silloin voi olla melkein missä vaan.

Täytyy myöntää, että aika harvoja ei vl ijä siellä käy.
Esikoislestadiolais seuroissa tykkään kuitenkin enempi käydä. He ovat ulkopuolisiakin kohtaan ihan suvaitsevia. Vl illä on omat rinkinsä ja niihin on aika vaikea päästä, mutta esikoisten kanssa pääsee hyvin juttuun.
Oikeasti ihanaa nähdä sitä yhteenkuuluvaisuutta heidän keskinäisissä olemisissa.
Varsinkin lopussa kun he menevät eteen ja halailevat ja penkeissäkin ja siunaavat toisiaa ja itkevät.
Se murtuneisuus ja muu yhteisöllisyys on todella koskettavaa.
Ekan kerran kun sen tapahtuman näin ihmettelin, et mitä ihmettä nyt alkoi tapahtumaan. Kaikki vaan halaili ja itki.

No asiaan palatakseni. Siis ironiaahan toi ole, että ompas hyvä olla vl mies kun nainen vaiti ja alamainen.
Itse olen täydellisen tasa arvon kannalla ja minusta nainen saa saarnata ja olla vaikka pappi.

Lestadiolaisnuoren tulevaisuuskuvan tietäminen on joku mistä en tiedä muuta kuin minkä kirjoitin.
Tytöt menevät kipsiin kun näkevät ikäisensä tytön raskaana. Ihan varmasti heitä mietityttää ja pelottaakin tulevaisuus.

Mutta näin körttinä en ole varma ja uskonnollisista asioistakaan en ole varma ja keskusteleva usko ja ikävöivä usko sopii minulle paremmin ja oikeasti pelkään sellaisia joilla on varmat opit ja käsitykset kaikesta.

Olen itse käynyt muutama vuosi sitten esikoisten seuroissa. Suhtautuminen näkyvästi ei-ellään oli mukavan ja avoimen tuntuinen. Mutta tuo loppusessio seurojen lopussa toi muistoja vl:sta eikä tuntunut mukavalta. Vielä melko pitkän ajan jälkeen nuori tyttönen oli itkuisena naisten vessassa. Se ahdisti, kun muistin tunnelmat tuollaisissa tilanteissa vl-piireissä.