Hakomaja.net

Tässä on osa tämän sunnuntain evankeliumitekstistä. Toisessa ketjussa puhutiin tästä ihenteesta. Asai on kuitenin minusta niin tärkeä että avaan sille oman ketjun.



Sillä on väliä jos opetataan yhtä ja tehdään toista. Se on antanut ja antaa edeleen suuren tilan ja vapuden käytää mielivaltaa yli toisen ihmien. Ja se että ihanteen vaatiminen on niin tavallinen vallnan käytön väline ettei siihen vl liikeessä enää edes havahduta. Vedän tähän vielä toisen asian joka liityy tähän. Tämä oli toisessa ketjussa.


Eli syyllisyys, armotomuus, rakkaudettomuus - väärin opettamiset kaikki pitää ottaa omille harteille ja lähteä myöntämään että itsessä yksin on syy ja vika. Nöyrytää ja nöyrtyä itse siihen ajatukseen että on erehtynyt kaikessa ja että on väärissä tuntemisissa (tunteissa). Ja lähte pyytämään tuolta yhteisöltä jossa ei ole mitään vikaa ja joka on erehtymätön anteeksiantoa. Kaikein suurin vika tässä on se että tuo yhteisö saa kaiken vallan (tai ainakin pitäisi saada) ihmisen elämässä. Ja tuo yhteisö käytää sitä oikein väärin tai oikein väärin.

Ihminen joka ei näe asiaa näin on uhka tälle liikeelle koska hänen armonsa ei ole tuon yhteisön armollisuuden ja osallisuuden varassa. Täläisen autonomisuuden tämä yhteisö kuitenkin pyrkii murtamaan kaikin tavoin.

Mistä on liikkeeseen tullut käsitys että joitain ihmisiä pitää "vahtia".
Tätä käsitystä sovelletaan yleisesti vl yhteisössä ja mielivaltaisesti yli toisen ihmisen, ja se on jopa jotenkin hyväksyttävää?
Onko liikkeen ihmisillä tullut mieleen täyttää ihanteita joita raamattu esittää?

Koko liikkeen toiminnan tulisi nojautua kirkkoon, uskoon ja raamatun oppeihin, Miksi näistä lipsutaan.

Niin no ajatelen että tuolla toisten vahtimisella osoitetaan sitä että ollaan itse "oikealta paikalta" uskomassa. Se siisi on myös jonkinlaista uskon tunnustamista. Usein tulee vielä kuvaan mukaan se nöyryydellä alistaminen. - kuin minä näin huonon ja epäonnistuneen tuntoisena käyn puhutelemaan...

Hyshys kirjoitti:


Viime aikoihin saakka seuroissa kulkeneena ei voi ummistaa silmiään ajatukselta, että vl-liike on joutunut samankaltaiseen tilaan kuin tuo tekstissä mainittu Mooseksen istuin.
Vl- uskon opetukseen on tullut enenevästi lainomaisia piirteitä. Teoriassa kielletään kylläkin ns. lain kolmas käyttö, joka merkitsee sitä, että laki ei vl-opetuksen mukaan kuulu kristityille.

Käytännössä asia on toisin. Laki on korvautunut kirjoittamattomilla säännöksillä, mitä kaikkea "uskovainen ei halua tehdä". Suurin osa näistä asioista ovat ns. syntilistan säännöksiä (jota ei siis ole olemassa ).
Niistä on käytännössä tullut paljon tärkeämpiä sisäisen kontrollin välineitä kuin rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyn laki.

Farisealaisuuden olemassa olo vl-uskon sisäpuolella kiistetään ja farisealaisuus on ulkoistettu muiden "väärähengellisten ja omavanhurskaiden" ominaisuudeksi.

Tämä on kummallista, koska itse Jeesus kaikista eniten varoitteli omia opetuslapsiaan nimenomaan fariseusten opetuksesta.

Maailmallisuuden vaaroista sen sijaan saarnataan senkin edestä.

Tietty vl-ihanne on siis olemassa, ihanne sisältää voimakkaana elämäntapasäännökset sekä ahkeroimisen Jumalan valtakunnan työmuodoissa. Kuuliaisuudella seurakuntaa kohtaan, elämäntapanormien sisäistämisellä ja noudattamisella mitatataan tietyllä tavalla uskovaisuuden astetta. Viimeistään kuoleman kohdatessa voidaan tällaisesta ihmisestä helposti lausua, että "hänestä jäi todistus Jumalan valtakuntaan, että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle".

Kyllä se on ihan vl-opin perusasioita tuo kanssaveljien ja –sisarten ”totuudessa rakastaminen”.
Sehän juuri tarkoittaa sitä, että jos huomaat jonkun ajattelevan tai tekevän erilailla kuin seurakunnassa opetetaan, sinun velvollisuutesi on mennä tätä ”eksynyttä” varaamaan ja neuvomaan oikeaan ja raittiiseen uskonkäsitykseen.
Näin on periaatteessa jokaisen velvollisuus olla toistensa vartijoita. Tämä ”urkintajärjestelmä” on toiminut yhtä hyvin kuin aikoinaan KGB Neuvostoliitossa.
70-luvulla ”järjestelmä” piti kyllä tarkasti huolen siitä, ettei kukaan voinut välttyä tekemästä parannusta väärästä hengestä ja yhä edelleen tuo oppi on voimassa. Ei oppia ole muutettu, vaikka käytäntö varmaan onkin monin paikoin aika paljon muuttunut.

Parikin asiaa - farisealaisuus linee jokaista ihmistä lähellä. Myös uskovaista ihmistä. Kyllähän meissä on se toinen luonto että sanomme yhtä ja teemme toista. Kyllä tämän paavalikin tuntee - sitä hyvää mitä mínä tahdon minä en tee. Mutta sitten mennää seurakunnnan tasolle. Nykisess vl opetataan - uskovainen ei tee sitä ja sitä.

Väitelimme chtissa sellaisesta asiasta kuin siitä että Jumala vaaii meiltä - ja sen tähden hän ei tuomitse helvetiin. Minä sanoin että Jumala ei vaadi meiltä yhtään mitään. Ajatelen että jos opetamme että meidän pitää pyrkiä täytämään laki tai suhteemme lakiin on vaatimus niin onko lain luonne silloin auvennut. Esim taisin heitää tämän saman - käsky älä tapa - jos kuitenkin tapan tiedän että siitä seuraa elämässäni paljon vahinkoa - myönnän että laki on hyvä. Minusta laki asetetiin ihmsen turvaksi osoitamaan ihmiselle oikeaa ja väärää. Laki asetetiin siksi että me sen ymmärtämänä tekisimme Jumalan tahdon.
Konkreettinen oivallus siitä mihin se farisealaisuus johtaa

keskustelu.suomi24.fi/node/8396417/thread

Lainaan sasta ketjusta omaa tekstiäni



Teorisasa ja käytännössä kieletään kaiken laista josta seuraa yhtä ja toista vähemmän sinuauksellista ja sitten siinä pitää nähdä Jumalan siunaus -> minusta tästä on väistämättön seuraus Jumalan kuvan vääristyminen. - Jumala kuva rakkauden ja oikeuden Jumalana muutuu käskyjen ja kieltojen Jumalaski jolla ei ole rakkautta. Pyytääkö Jumala meiltä tälläistä nöyyttämistä ja itsensä kuritamista.

Ja siitä totuudessa rakastamisesta niin siitä on oivallisia kertomuksia raamatussa - vaikka se syntinen nainen. Jeesus kehoitaa naista mene äläkä enää syntiä tee. Tuo ei sisällä uhkausta eikä kristitystä niin kuin monen seurakunnan opetus. Mene ja tee Jumalan tahto. Jumala salii meidän tehdä syntiä ja väärin mutta mitä hyvää me siitä saamme? Eikö meidän tulisi etsiä Kristusta sen sijasta?

Seppo Lohi näytää miettineen samaa

p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=727
Lainaukset tuosta hartaudesta

ILTAHARTAUS 17.8.2007




Hetää vain kysymys siitä että ajateleeko SL todella niin että kun vastuu farisealaisuudesta siiretään seurakunnanlle - olenko minä vlejen varija - ihminen saa vapaasti uskoa pelkäämättä lankeavansa farisealaisuuteen. Eli jos elää seurakunnan neuvoissa ja ohjeissa ei voi ehksyä farisealaisuuteen. Luulen että raamatun ajan fariseukset ajatelivat samoi.