Vl-yhteisön opin ja kulttuurin pääperiaate on: jos yksilöllä on ongelmia yhteisössä, vika on aina yksilössä.
Vikaa ei koskaan ole yhteisön opetuksessa eikä toimintatavassa.
Siksi kukaan "sisällä oleva" ei uskalla keskustella. Sillä se, joka yritti nostaa ongelman esiin, joutuu aina itse leimatuksi ja syytettyjen penkille.
Eikä kukaan joukosta nouse puolustamaan syytettyä, koska joutuisi silloin itsekin syytetyksi.
Tämä on liian rankkaa yksilön kannalta. Mieluummin vaietaan.
Koulukiusaamisessa ja armeijassa pelaa sama mekanismi .
Itse juuri parhaillaan koen henkistä tuskaa siitä, kun vanhemmilleni kerroin ajatuksistani.
Saan kuulla henkistä mitätöintiä ja he ovat alaikäisille sisaruksille varoitelleet "jumalattomasta" siskosta.
Olen henkisesti todella väsynyt ja ajattelin hakea terapiasta apua. Olen päättänyt yhteisöstä lähteä, mikä on erittäin vaikeaa, koska saa kaikkien yhteisöön kuuluvien vihan, holhouksen, mitätöinnin ja arvostelun osakseen.
Vanhoillislestadiolaiset ajattelevat uskonsa olevan ainoa oikea, mikä johtaa jopa perheissä siihen, että useimmat vanhemmat kasvattavat lapset helvetin pelkoon. Kysy vanhoillislestadiolaiselta, miksi hän on uskomassa. Vastauksena on kuoleman jälkeisen elämän toivo.
Vaikea on uskoa, että Jumala on luonut tietyn yhteisön, joka pääsisi taivaaseen.
Olen vain niin yksin arkielämässä näiden ajatusten kanssa. Ymmärrän täysin ajatuksen kiusaamisesta, koska olen kokenut sitä lapsesta asti tässä yhteisössä valitettavasti. Asiaa pahentaa vielä se, että tämä henkinen kiusaaminen puetaan huolenpidon kaavun alle. Me vain haluamme sinun parastasi ja rakastamme sinua. Ettekö näe, että minulla ei ole hyvä olla?!
Jos oletkin, yks vaan, yksin tämän asian kanssa arjessa, meitä on paljon muitakin. Rekisteröidyppä sisään hakomajaan, niin pääset chattailemaan muiden kanssa. Meillä on siellä yleensä iltaisin hyvät juttelut ja uskallanpa luvata vertaistukea tilanteeseesi.
juuri parhaillaan koen henkistä tuskaa siitä, kun vanhemmilleni kerroin ajatuksistani.
Saan kuulla henkistä mitätöintiä ja he ovat alaikäisille sisaruksille varoitelleet "jumalattomasta" siskosta.
Olen henkisesti todella väsynyt ja ajattelin hakea terapiasta apua. Olen päättänyt yhteisöstä lähteä, mikä on erittäin vaikeaa, koska saa kaikkien yhteisöön kuuluvien vihan, holhouksen, mitätöinnin ja arvostelun osakseen. - -
Vallankäyttöä. Sitäkin raskaampaa, kun kiusaaja naamioi sen rakkaudeksi. Yks vaan. kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaiset ajattelevat uskonsa olevan ainoa oikea, mikä johtaa jopa perheissä siihen, että useimmat vanhemmat kasvattavat lapset helvetin pelkoon. Kysy vanhoillislestadiolaiselta, miksi hän on uskomassa. Vastauksena on kuoleman jälkeisen elämän toivo.
Vaikea on uskoa, että Jumala on luonut tietyn yhteisön, joka pääsisi taivaaseen.
Vl-uskomukset eivät ole tietenkään ainutlaatuisia. Maailmassa on tuhansittain ryhmittymiä jotka kuvittelevat itsestään samoin. Yksi megaluokan esimerkki on katolinen kirkko, toinen esimerkki ääri-islamilaisuus, kolmas jehovan todistajat, neljäs mormonit, viides vanhoillislestadiolaiset jne.
Lapset kasvatetaan helvetinpelkoon ja auktoriteettiuskoon. Puolustuskyvytön lapsi fundamentalistisessa perheessä, surullinen lähtökohta. Niillä jotka itse näin uskovat, ei mikään asia ole tärkeämpää kuin se oma usko, paikka seurakunnassaan ja oma taivaspaikka. Uskomuksensa hyväksi he ovat valmiita uhraamaan mitä tahansa. Jopa rikkomaan yhteyden lapseensa.
Mutta kuten Tap tuossa edellä totesi, onneksi on olemassa selviytymistarinoita. Ihmisen ei ole sittenkään pakko jäädä kasvatuksensa vangiksi.
Rehellisyyden nimessä, kaikki vl:t eivät ole yhtä fundamentalistisia. On myös suvaitsevaisia lestadiolaisia. Ei siis pidä yleistää, mutta toisaalta jokainen mitätöinnin ja väkivallan kokemus on myös otettava todesta.
Vanhoillislestadiolaiset ajattelevat uskonsa olevan ainoa oikea, mikä johtaa jopa perheissä siihen, että useimmat vanhemmat kasvattavat lapset helvetin pelkoon. Kysy vanhoillislestadiolaiselta, miksi hän on uskomassa. Vastauksena on kuoleman jälkeisen elämän toivo.
Syvimmiltään tuo vastaus kysymykseen miksi olla uskomassa on ihan toisin. Helvetinpelolla aiheutetaan se, että todella se syy on se, ettei joutuisi helvettiin. Ei suinkaan se, että pääsisi johonkin taivaaseen.
