Hakomaja.net

Eräässä Päivämiehen kirjoituksessa sanottiin näin:
Tässä on todella ymmärretty jotain erittäin olennaista. "..edellyttää taivaan rakkautta..." Ihmeiden Oppikurssisa on harjoitus jossa opetellaan sisäistämään sama asia, esimerkiksi tällaisin sanoin: "Jumala on Rakkaus jossa annan anteeksi." Jos tämä on vanhoillislestadiolaisten uutta(?) oppia, niin onpa tosi mahtavaa! Nyt saa Jumala/Kristus sen paikan joka Hänelle kuuluu.
Nyt ollaan ymmärtämässä että todellinen anteeksianto ei toimi ja tapahdu ihmislihan voimasta tai jostain ihme virasta käsin jota mekaanisesti vilkutellen harjoitetaan vaan anteeksiantava ihminen joutuu Jumalaan luottaen laittamaan itsensä likoon. Näin niitä ihmeitä suoritetaan! Kaikki mikä tulee rakkaudesta määritellään ihmeeksi Ihmeiden Oppikurssissakin. Anteeksiantaminen koskettaa ja parantaa ennenkaikkea anteeksiantajaa. Tässä maailmassa anteeksianto heijastaa Taivaan oikeudenmukaisuutta. Tuli mieleen Admatan eräässä toisessa ketjussa esittämä Raamatun kohta jossa sanotaan että ennenkuin tulee tuomaan uhrilahjasi Jumalalle käy sopimassa veljesi kanssa. Nämä ovat Jessen juttuja, ja ne ruukaavat olla hyviä juttuja. Ymmärrättehän siis Jeesuksen punaisen langan ja näette sen tässäkin?
Suhde lähimmäiseen on se alttari jolla Jumalaa tässä maailmassa palvotaan ja anteeksianto lähimmäiselle on lahja joka sinne tuodaan. Alttarin kun otin puheeksi niin muistelen vielä että Raamattu taitaa sanoa myös että Jumala ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Semmoinen siis on alttarikäsitteen syvempi merkitys.

Kiitos vain sille Päivämiehen jutun kirjoittajalle!

Valitettavasti tuon koko tekstin lukemisen jälkeen tulee tunne, että harrastit "vanhoillislestadiolaisen raamatuntulkinnan" mukaista tulkintaa tuosta kirjoituksesta. Eli että poimitaan virke asiayhteydestä irralleen. Mutta totta on, että tuo poimimasi virke kuulostaa jotenkin terveen tuoreelta ja rakkaudelliselta. Olen kyllä huomannut, että tuolla Matkaevääksi-palstalla on ollut viime aikoina varsin hyvän oloisia kirjoituksia. Muistelisin, että tässä vastikään joku nuori pappi kirjoitti siellä aika hyvin.

Tuon lainaamasi kirjoituksen edellinen kappale kuitenkin loppuu seuraavasti:
Tämä taas vaikuttaa minusta varsin perinteiseltä vl-opetukselta, jossa todistetaan siitä omasta Jumalan valtakunnasta. Ilkeästi ajateltuna tuossa lukee näin: Jeesus on - - lähettänyt seuraajansa julistamaan - - evankeliumia, jonka ydinsanoma on syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Yhdistellään siis samaan virkkeeseen kivasti tulkintaa Raamatusta ja omia fraaseja, jolloin lukijalle voi jäädä kuva, että Raamatusta esimerkiksi löytyy tuo nimessä ja veressä -fraasikin. Tämä vielä kuorrutetaan sopivalla Lutherin lauseella, niin kaunis kakku on valmis. Mutta tämähän nyt onkin vain ilkeä tulkinta tuosta tekstistä, ja ei vastaa aloittajan Todellinen helmi Päivämiehessä -ajatusta lainkaan.

Kiitos Acimlainen, että pidät esillä anteeksi antamisen puolta tällä palstalla.

Periaatteessa lestadiolaisuudessa on mielestäni ymmärretty sekä anteeksi pyytämisen että antamisen merkitys.
Harvoin sitä ehkä kuitenkaan kovin syvällisesti luodataan, niin kuin tuossa kirjoituksessa on tehty.

Muistan vanhoja seurapuheita, joissa on korostettu, että jokaisella ihmisellä tahtoo olla taipumus tietyntyyppisiin synteihin, joita on kutsuttu myös helmasynneiksi. Nimityksen alkuperästä en tiedä mitään, mutta nimitys viittaa pahaenteisesti naissukupuoleen
Mikäli ihminen toistuvasti rikkoo lähimmäistään vastaan vaikkapa syyllistymällä valehteluun, kynnys sekä anteeksi pyytämiseen että anteeksi antamiseen kasvaa edellyttäen, että kyky kokea syyllisyyttä on kehittynyt normaalisti.

Ihmispolo useinkin tietää, että hänen tulisi pyytää ja antaa anteeksi, mutta hänellä ei ole voimaa kumpaankaan.

Käsittääkseni IOK:n ja kristinuskon ero on siinä, että kristinusko ojentautuu Jeesuksen suorittaman sovitustyön varaan , kun taas IOK nojaa Jeesuksen opetuksiin. Olenkohan ymmärtänyt oikein?

Tilanteessa, jossa sekä anteeksipyytäminen että anteeksi antaminen tuntuu vaikealta, asiaa saattaa auttaa Jeesuksen sovitustyöhön uskominen, joka antaa voimaa sekä pyytää että antaa anteeksi.

Huomiosi alttarikäsitteestä oli myöskin tärkeä ja avasi asiasta uuden ulottuvuuden.

Reflektio:

Olet ymmärtänyt oikein. Kristinuskossa jäljitellään pakanauskontoja ja ajatellaan että Jeesus tarvitsi uhrata ihmisten syntien vuoksi. Tämä on ihmislihan eli egon tulkinta siitä mitä Jeesukselle näytti tapahtuvan ja se hyvin tavallinen eri uskonnoissa.

Jeesus itse kehotti kuitenkin seuraamaan itseään, ei kiduttamaan ja tappamaan itseään. Vai sanoiko hän jossain joillekin että tappakaa minut niin pääsette Taivaaseen? Pointti ei ole siinä mitä ihmiset tekivät Jeesukselle vaan siinä miten Jeesus siihen kaikkeen suhtautui. Ja tämä hänen suhtautumisessaan piilee Sovituksen salaisuus.

IOK:n mukaan Jeesus ei kärsinyt sillä syyllisyyttä vailla oleva mieli ei voi kärsiä. Jeesus ei satsannut syyllisyyteen vaan näki viattomuuden kaikissa. Hän ei siis kokenut syyllisyyttä itse eikä projisoinut sitä toisiin.

gepardi:

Nii. Poimin sieltä helmen joka ihan irrallisena riittää säteilemään Taivaan totuutta tiemme valoksi.

Juups, on hyvä hahmottaa ettei suinkaan kaikki vanhoillislestadiolaisuus ole pahaa ja vääristynyttä. Mielestäni tuo Päivämiehen kirjoitus oli hyvä ihan kokonaisuudessaankin. Tietenkin siinä oli "nimessä ja veressä" vl-kulttuurin vivahde, jonka gepardi mainitsi ja selvensi mihin siinä viitataan. Jos tuon vivahteen jättää vain pakolliseksi vl-lisukkeeksi, niin ei kirjoituksessa ole valittamista.

Anteeksi antaminen on Jeesuksen opetuksen ydin. Samoin ihmisyyteen kuuluu oleellisena osana anteeksiantamisen vaikeus kun koemme itseämme loukatuksi. Onkin aivan oikein, että emme hyväksy väärää kohtelua ja tunnetasolla suuttuminen, loukkaantuminen, ym. on luonnollinen puolustautumisprosessi jo ihan biologisen selviytymisen kannalta. Nimitys "vanha aatami" kuvaakin tätä hyvin. Henkisesti kehittyneempi ajattelutapa on Jeesuksen opetus vihata syntiä, mutta rakastaa synnin tekijää. Helposti asiatasolla ymmärrettävä, mutta vaikea meille toteuttaa. Se vaatii todellakin "Taivaan rakkautta" ymmärtää, että olemme kaikki ihmiset saman Jumalan lapsia ja loukatessamme sisaria ja veljiämme, loukkaamme myös itseämme