Hakomaja.net

Hei!

Esitten ensiksi itseni, sillä en ole lestadiolainen enkä ole sellainen itse koskaan ollut. Itselläni on ollut 15 vuotta sitten kouluaikoina kaksi lestadiolaista ystävää, joiden myöhempi "kohtalo" on aina joskus mietityttänyt itseäni. Emme siis ole vuosiin olleet heidän kanssaan yhteydessä. Kirjauduin tälle palstalle, jos saisin keskusteltua asiasta ja ajatuksistani, ja ehkäpä toisin itsekin joitakin uusia ajatuksia ja apua jollekin toiselle lestadiolaiselle.

Kirjoitushalukkuuteni johtuu siitä, että en voi itse hyväksyä näiden entisten ystävieni kohtaloa. Aikanaan hyvistä ystävistä tuli noin 16 vuoden iässä kuin aivopestyjä ihmisiä. Yhden kesän aikana täysin vieraita, vetäytyviä ja passiivisia, tuntui että mielenterveydessä oli pahoja ongelmia. Uskontoasioista emme koskaan puhuneet, vaan yritimme pitää sen sivussa ja viettää ns. normaalia aikaa. Ystävieni perheet olivat syvästi uskonnollisia vanhoillislestadiolaisia ja heidän molempien perheessä oli 16-18 lasta. Itseäni harmitti usein - en tietenkään kertonut sitä ystävilleni - että minusta tuntui että perheen lapset kärsivät suhteettoman paljon siitä että perheessä vallitsi ankara uskonnollisuus ja kuri. Lapset olivat toisaalta hunningolla ja huolehtivat itse muista sisarruksistaan. Välillä vaikutti siltä, että oli suorastaa juhlan paikka, jos he olivat saaneet kotonaan viikonloppuna kevyttä ruokaa. Muuten ruokahuolto oli kouluruokailun varassa. Perheiden ok-talot olivat naurettavan pienet. Toisessa perheessä 12 lasta asui kahdessa pienessä huoneessa. Pojat toisessa ja tytöt toisessa. Ahtaus oli käsittämätöntä, sänkyjä ei ollut ja siskonpeti tehtiin lattialle aina iltasella. Kaksi lapsista oli niin pieniä, että nukkuivat vanhempien huoneessa. Perheen talossa käyminen oli ahdistava kokemus, paikka oli niin kaaoksen vallassa ja rakennus kulunut kuin päiväkoti. Mitään tietoa koulutyöhön tarvittavasta rauhasta ei ollut. Näiden aikojen jälkeen ystäväni katosivat kokonaan elämästäni. Sanaakaan sanomatta, hyvin ahdistuneina.

Olen viime vuosien aikana tavannut ohimennen heidät molemmat pari kertaa. Naimisissa ovat olleet 19 vuotiaasta lähtien. Lapsia on jo molemmilla pitkä liuta, vuoden välein. Opiskelut on jääneet vaiheeseen ja töitä ei ole. Vaimot ovat olleet perheen järjestämiä, heidän käsityksensä on että kohtalo on määrännyt heidän paikkansa. Olen aika kauhuissani, järkyttynyt.

Uusi sukupolvi menee saman kaavan mukaan, seurakunnan painostamana, tehden kaikki samat virheet, luoden kaikki samat kärsimykset. En voi käsittää. Aikanaan niin fiksut, normaalinoloiset ihmiset.

Kuten varmasti huomaa, jokin asia painaa edelleen mieltäni. Lestadiolaisuus näyttäytyy sivulliselle hyvin suljettuna ja vahvana yhteisönä, josta ei ulkopuolisille puhuta eikä kerrota. Haluaisin saada tämän palstan avulla paremman kuvan siitä, mikä tämä yhteisö on ja miten se vaikuttaa jäseniinsä? Mikä tekee siitä niin vahvan? Onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia tai kokemuksia, kuin kertomani?

Tärkeitä havaintoja ovat nuo esittämäsi. Voisin väittää kokemani ja näkemäni perusteella, että valtavat lapsimäärät suhteutettuna vanhempien rajallisiin voimavaroihin ovat useimmiten kestämätön yhtälö. Voimakas aivopesu+yksilöllisyyden kehittymisen estyminen/estäminen taas saavat aikaan tuon mainitsemasi "voimakkaan" yhteisöllisyyden.

Tervetuloa kertomaan ajatuksistasi ja kokemuksistasi

Niin yksi mikä tulee mieleen tässä on myös se että vl on syvällä kieltämisen kulttuuri. Vaikka ulkopuoliset näkee tilanteet vl itse kieltävät tilanteen kokonaan. Tällä palstalla on joskus aina puhuttu normaalin käsiteen vääristymisestä. Toki on niin että isommassa perheessä asiat menevät toisin kuin pienemmäsä perheessä mutta...

Vl pehreissä liian monta kertaa luotetaan siihen että sisarukset pitävät pienemmistä huolta. Lapsen osa voi olla kuitekin se että otetaan aikuisen paikka. Tai se että hyväksyntää vanhemmilta saadaan vain työn kautta.

On monesti niin että kun peruskoulu lopuu kiinteät suhteet liikeen ulkopuolisiin katkeavat aivan liian monen vl kohdalla. Kun puhut tuosta aivopesusta niin mietin sitä että tarkoitatko sillä sitä että kun nämä ihmiet kävivät rippikoulun ja sen jälkeen muuttuivat "toisiksi ihmisiksi". Rippikoululeirejäkin on laidasta laitaan. Toisilla hengellinen painostaminen on kovempaa kuin toisilla. Myös maan eri osien välillä on suuria eroja.


Tämä ei kuitenkaan ole vl tapa. Vaikka monenkinlaista sumplaamista asian tiimoilta eri sukujen kesken lienee tapahtunut.

Sivullinen kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta ajateltuna viimeistään tuossa iässä on syytä alkaa tehdä pesäeroa "epäuskoisiin" kavereihin. Siihen saakka voi vielä olla mahdollista, että nämä epäuskoiset kaverit elävät aika samanlaista elämää kuin lestadiolaisperheen lapset, joten vanhemmat voivat kohtuullisen turvallisin mielin antaa lastensa pelata, leikkiä ja muutenkin viettää aikaa muidenkin kuin "uskovaisten" kanssa.

Kun vanhempien pelko siitä, että näiden kavereiden elämään voi ilmestyä mm. alkoholi- ja seksikokeilut, kasvaa, on syytä kieltää omilta lapsilta epäuskoisten kavereiden seura muualla kuin koulussa. Myös lapsi/nuori itse on voinut oppia jo ajattelemaan näin. Eli kun kaverit alkavat "tehdä syntiä", heidän seurassaan ei ole hyvä olla. Seura ei välttämättä siis kelpaa enää silloinkaan, kun yhdessäolo olisi vl-näkökulmasta täysin viatonta.

Vaikka nuori itse vielä haluaisikin pitää yhteyttä, mahdollinen tilivelvollisuus vanhemmille siitä, kenen kanssa on ollut ja mitä tehnyt, voi tuntua turhan raskaalta. Näin nämä lapsuuden ja varhaisen nuoruuden kaveruussuhteet voivat jäädä taakse. Vanhemmille ei välttämättä riitä se, että tämä epäuskoinen kaveri olisi luotettava, järkevä, rehellinen, turvallinen ja vanhemmille tuttu jo 10 vuoden ajan, kun "kuitenkin siellä joukossa on joku houkuttelemassa sen oman lapsen syntiin ja sitä kautta pian ulos lestadiolaisesta Jumalan valtakunnasta". Että tällainen näkökulma tuosta vetäytymisestä ja passiivisuudesta.

Sivulliselta:

" Aikanaan hyvistä ystävistä tuli noin 16 vuoden iässä kuin aivopestyjä ihmisiä. Yhden kesän aikana täysin vieraita, vetäytyviä ja passiivisia, tuntui että mielenterveydessä oli pahoja ongelmia."

Millä tavalla aivopestyjä? Kerro esimerkki. Jos ystävyytenne loitontui tuossa 16 vuoden iässä, syynä voi olla ihan puhtaasti se, että arvomaailmanne tai elämäntapanne olivat niin kovasti poikkeavat. Miulla ittellä on omien lasteni kanssa kokemuksia, että suostutteluistani huolimatta, he eivät ole halunneet viettää aikaansa kovin paljon ns. ulkopuolisten kanssa, koska he "haluuvat vaan kattoo telkkaa" tai "hengailevat keskustassa" tai muuta vastaavaa. Eli vaikka olen itte kehoittanut heitä olemaan koulukavereitten kanssa myös vapaa-aikana, he eivät ole halunneet. Tosin sellaisten vl-ulkopuolisten kavereitten kaa he ovat olleet myös vapaa-aikana, joittenka kaa heillä on paljon yhteistä.

"Ystävieni perheet olivat syvästi uskonnollisia vanhoillislestadiolaisia ja heidän molempien perheessä oli 16-18 lasta."

Aika isot perheet ystävillänne. Itte en tunne kovinkaan montaa niin suurta perhettä.

"Itseäni harmitti usein - en tietenkään kertonut sitä ystävilleni - että minusta tuntui että perheen lapset kärsivät suhteettoman paljon siitä että perheessä vallitsi ankara uskonnollisuus ja kuri. Lapset olivat toisaalta hunningolla ja huolehtivat itse muista sisarruksistaan. Välillä vaikutti siltä, että oli suorastaa juhlan paikka, jos he olivat saaneet kotonaan viikonloppuna kevyttä ruokaa. Muuten ruokahuolto oli kouluruokailun varassa."

Millä tavalla ankara uskonnollisuus näkyi? Tuo, että isommat sisarukset joutuvat hoitamaan pikkusisaruksiaan monesti ihan liikaa, on monen perheen kohdalla totta ja valitettavaa. Varsinkin nykyään sitä tapahtuu, koska kodinhoitajia on niin vaikea saada. Mutta että vl-lapset olisivat huonolla ruokahuollolla -ihan uusi asia miulle. Sellaista en ole koskaan tavannut. Koulun työntekijöitten olen kuullut puolestani kertoneen monta kertaa, miten kovasti nälkäisiä monet lapset ovat maanantaiaamuisin ja kyse ei ole kylläkään ollut vl-lapsista.

"Perheiden ok-talot olivat naurettavan pienet. Toisessa perheessä 12 lasta asui kahdessa pienessä huoneessa. Pojat toisessa ja tytöt toisessa. Ahtaus oli käsittämätöntä, sänkyjä ei ollut ja siskonpeti tehtiin lattialle aina iltasella. Kaksi lapsista oli niin pieniä, että nukkuivat vanhempien huoneessa. Perheen talossa käyminen oli ahdistava kokemus, paikka oli niin kaaoksen vallassa ja rakennus kulunut kuin päiväkoti. Mitään tietoa koulutyöhön tarvittavasta rauhasta ei ollut. Näiden aikojen jälkeen ystäväni katosivat kokonaan elämästäni. Sanaakaan sanomatta, hyvin ahdistuneina."

Harvinaista, että jollakin vl-perheellä olisi pieni talo! Varsin usein saa vierailla sellaisissa lukaaleissa, että on saanut silmät selällään ihmetellä ja ihastella. Meillä ittellä on sellainen kokemus, että vaikka asuis kuinka isossa talossa, kaikki perheenjäsenet tuppaavat oleskelemaan samassa huoneessa, istumaan samalla sohvalla ja tekemään läksynsä, askartelunsa, piirtelynsä ja käsityönsä samalla keittiönpöydällä. Niitä saa suorastaan ajaa omiin huoneisiinsa tekemään läksyjään. Hohhoijjaa. Miten ne pystyy keskittymään niihin, niin kamalassa mekkalassa...????

"Olen viime vuosien aikana tavannut ohimennen heidät molemmat pari kertaa. Naimisissa ovat olleet 19 vuotiaasta lähtien. Lapsia on jo molemmilla pitkä liuta, vuoden välein. Opiskelut on jääneet vaiheeseen ja töitä ei ole. Vaimot ovat olleet perheen järjestämiä, heidän käsityksensä on että kohtalo on määrännyt heidän paikkansa. Olen aika kauhuissani, järkyttynyt."

Ovatko he sanoneet vaimojen olleen perheen järjestämiä? En oo kuuna kullan valakiana kuullu vastaavasta. Vl-ulkopuolista puolisoa ei helppo hyväksytä, mutta muuten saa vapaasti valita puolisonsa.

Jemina-Ankka kirjoitit


Tuosta lasten käyttämisestä hoitoapuna olen samaa mieltä kanssasi, se on valitettavaa, varsinkin jos sitä tapahtuu kovin suurissa määrin. Tuosta olen kuitenkin eri mieltä, että lasten käyttämistä orjina perustellaan kodinhoitajien puuttumisella. Voisiko oikeampi syy olla se, että lapsia on tullut tehdyksi syystä tai toisesta liikaa omaan halukkuuteen ja voimavaroihin nähden? Ei ole kovin rakentavaa, jos vastuuta omasta vastuuttomuudesta laitetaan muun yhteiskunnan kannettavaksi.

Lasten käytäämistä orijna oikeutetaan kodinhoitajien puutumisella. Ja pahimmillaan kodinhoitajien puutuminen ja saamattomuus on tulkittu lapsivihamielisyydeksi mitä se ei ole. Uskovainen kuitenkin hauaa ottaa vastaan kaikki lapset vaikkei voimavarat aidosti riitäisi. Ja vl väittävät ettei kyse ole vastuutomuudesta jos he ajautuvat tilanteeseen jossa yhteiskunta joutuu kantamaan vastuun lapsista ja/ tai perheestä. Ja perusteena käytetään kyllähän pienet perheetkin voivat ajautua kriisiin. Eivätkä ongelmat johdu lapsista (lapsimäärästä). Tai siitä että omilla valinnoillaan oltaisin syy kriisiin. Mitä totuudellisesti monesti ollaan.

Pitääkö yhteikunnan tukea alkoholismia (synnyttämistä) siitäkin huolimatta että se johtaa ryypäämisen (synnyttämisen) jatkamiseen?

Tiedän että saan pyyhkeitä tästä mutta siitä huolimatta syy-yhteyden kieltäminen lapsimäärän ja perheen tilanteitten välillä on niin ilmeinen ettei sitä voi sivuutaa. Tulemme jälleen kerran kysymyksen ääreen onko tuen tarkoitus jatkaa kierrettä vai katkaista se. Vl mielestä kierre katkeaa jos jumala sen hyväksi näkee ja moni muu ajatelee että se on vastuutomuutta ja vastuun pakoilua.

Se että arvomailmasta ja asenteista vastuunkantajiksi joutuvat lapset liian monta kertaa nähdään usein vl vain hyväksi. Oppivat tekemään töitä ja kantamaan vastuuta - mikä toki on hyvä. Mutta liika on liikaa.

Se että vl perheessä oltaisiin huonolla ruokahuollolla ei ole minulle mitään uutta. Lähinnä kai on kyse siitä että käsitykset "ruuasta" vaihtelee.

Oma kokemukseni vl-perheen kasvattina oli pitkälti sitä, että hoidosta, hellyydestä, huoneista, vuoteista ja välillä jopa ruoasta oli huutava pula. Näistä mainitsemistani asioista ei tietenkään saanut ääneen valittaa. Elämä on kovaa sanoi isäni, ja kovaltahan se tuntui minustakin. Tuo elämän kovuus vain tuntui niin tavalliselta, normaalilta, olihan siihen kasvanut alusta lähtien. Pahoinvointi lisääntyi vuosien karttuessa, ja tuon pahoinvoinnin syntyjä perkaamalla tässäkin koitan päätä pikkuhiljaa pinnalle saada.

Jemina olet nähnyt sitten parempaa puolta siitä vl-elämästä kuin minä. Koskaan en valittanut kouluruoasta, josta monella muulla oli varaa valittaa.

Hyshys kirjoitit tuosta vastuuasiasta. Olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota. Vastuunottamista omista valinnoista kierretään usein vl-piireissä kuin kissa kuumaa puuroa. Vl-oppi sinällään kieltää vastuunottamisen omasta ja läheisten hyvinvoinnista monin eri tavoin, mm. ehkäisykiellolla. Kaikki asiat pitäisi jättää jumalan (vl-johtajien) päätettäväksi.