Hakomaja.net

Hyvä kirjoitus carlolta. Kun itse aloitin tuon hampaattomuus-jutun.Niin siitä vielä vähän. Se on tosiaan tuotakin---osaamattomuutta ja myöskin epäjohdonmukaista kasvatusta. Toimitaan sen mukaan mikä vanhemman mieliala sattuu olemaan. Ollaanko väsyneitä ja haetaan oikotie "tämän kerran".
Jos sallinetta rinnastuksen koiraan. Varsinkin uroskoira pyrkii pomoksi ja sille on näytettävä paikkansa laumassa.

Eikös se niin ole,että jos on huonotapainen koira,niin isäntä viedään kurssille

Mielenkiintoinen ketju ja paljon hyviä kommentteja

Tässä on nähdäkseni kysymys kahdesta eri asiasta; perheväkivallasta ja lasten fyysisestä kurittamisesta, jotka toki nivoutuvat toisiinsa.

vierailija kirjoitti:
Jäi vielä kysymättä admatalta. Kun nyt ollaan 2010 vuodessa, niin onko tilanne mielestäsi se,että vl:t käyttää väkivaltaa valtaväestöä enemmän tänä pvnä. Viittaan edellä sanomaasi "Valitettavasti oma käsitykseni on päinvastainen".On hyvin vaikea arvioida kokonaistilaa niinkin suuresta ryhmästä, kuin mitä vl:t ovat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on erinomaisen hyvä asia että väkivaltaan vl-yhteisössä kiinnitetään huomiota, koska sitä tosiasiallisesti on. "Lainkuuliaisuus" tämän asian tiimoilta on mielestäni lähinnä katteeton myytti.

Tunnen itse huomattavasti enemmän ei-vl:iä kuin vl:iä, mutta siitä huolimatta olen tainnut kuulla enemmän tapauksia perheväkivallasta vl:ien kuin muiden keskuudesta. Voidaan perustellusti todeta, että kielteinen suhtautuminen alkoholiin osaltaan varmasti vähentää tapauksia, mutta toisaalta uskonnollisten dogmien tuoma ahdistus lisää niitä. Yhden tai kahdenkin lapsen kanssa on vanhemmilla usein hermot kierällä ja voin hyvin kuvitella että mitä se sitten on useamman kanssa. Avioeroa ei sallita, joten jos on nuorena erehtynyt menemään täysin väärän tyypin kanssa yhteen, niin siinä pitää sitten pysyä vaikka toinen kuinka ärsyttäisi. Ehkäisykielto saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa nainen pihtaa uusien raskauksien pelosta ja seksuaalisuuden funktio jännitystilojen laukaisijana sekä siten laumaa koossa pitävänä voimana jää toteutumatta. Nämä kaikki yhdessä saavat valitettavasti aikaan tilanteita, jotka purkautuvat pahimmillaan perheväkivaltana

Aivan varmasti vl:ien piirissä on myös ihailtavia vanhempia ja hatun noston arvoisia kasvattajia. En halua vähäisimmässäkään määrin leimata. Jokaisessa suuressa joukossa on ihmisiä moneen junaan ja vl:ien sosiaalinen paine on vain monille yksinkertaisesti liikaa...

Mitä kasvatukseen tulee, niin Carlo kirjoitti hyvin:
Minusta vanhempien aseettomuus ei johdu tuosta kurittamisen kieltävästä laista vaan osaamattomuudesta. Ei ymmärretä, että lapsi tarvitsee rajat jo pienestä. Kyllä lapselle pitää osata sanoa myös ei vaikka se usein vanhemmille näyttää olevan aika vaikeaa, varsinkin jos on siitä ensimmäisestä ja ainoasta kysymys. Eikä se rajojen asettaminen tarkoita ruumiillista kuritusta vaan vanhempien asennetta, että säännöistä pidetään kiinni. Jos joku asia on kielletty se myös on kielletty eikä lapsen kiukunpuuska ja itku asiaa miksikään muuta.Lapselle on todella tärkeää olla rajat ja opettaa perustelut miksi kyseiset rajat on olemassa. Tämä luo lapselle turvallisuutta.

Sitten sarjassa "tunnustuksia". Kyllä minäkin olen omaa poikaani ehdollistanut antamalla luunapin kämmenelle kun käsi on kurottanut kohti kuumaa hellan levyä, eikä sanallinen tai muu sievä ojentaminen ole tehonnut. Pienempi paha lapselle kuin palaneet sormet. Muutoin raivokohtaukset hoidetaan ottamalla lapsi syliin ja pitämällä sylissä niin kauan aikaa kunnes on rauhoittunut. Samalla keskustellaan ja perustellaan että mistä olikaan kysymys.

no vielä siitä hampaattomuudesta. CArlo kiteytti sitä hyvin. Vanhempien tulisi osata laittaa rajat ja pitää niistä tiukasti kiinni.

ei se, että laki kieltää fyysisen kurittamisen automaattisesti johda siihen, että vanhempi on kyvytön tekemään sitten mitään, mutta se voi joissain tapauksissa paljastaa vanhemman neuvottomuuden. Kun lasta on lyöty ja siihen puututaan, vanhemmat joutuvat opettelemaan uusia tapoja kasvattaa lasta.

Samalla tavalla kuin parisuhdeväkivaltainen mies joutuu keksimään keinoja, miten olla lyömätön. Miten sitä tilannetta hallitaan, itseä hallitaan voimakkaassa tunnetilassa.

Lapsiin kohdistuva fyysinen väkivalta on itselleni toiminut herkullisena esimerkkinä siitä, että v. 1984 voimaantulleen lain (lasten fyysisen kurittamisen kieltämisestä) seurauksena virallinen opetus seurapuheineen ja julkaisuineen muuttui kertaheitolla totaalisesti.

Aiemmin lasten fyysistä kurittamista perusteltiin aivan yleisesti vetomalla tiettyihin Raamatun kohtiin. Lain voimaantulon jälkeen on vedottu mielestäni yksiselitteisesti säädettyyn lakiin.

Tämä on syytä muistaa joka kerta, kun vl-liikkeen taholta kerrotaan, että Jumalan valtakunnan opetus on muuttumaton ja riippumaton ajan tuulista ja ilmiöistä.

Tuossa ketjussa edellä on ollut paljon hyviä huomioita. Olen samaa mieltä kuin admata siitä, että oikeastaan on kyse kahdesta eri asiasta. Lapsen fyysinen kurittaminen on väkivaltaa ja lailla kielletty. Ja se on hyvä! Lain tarkoitus oli aikanaan nimenomaan vähentää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja siten suojella lapsia. Kaikki nykyään vallalla olevat lapsen kehityksen teoriat korostavat rakkaudellisen ja hyvän kohtelun merkitystä lapselle.

Pieni lapsi on vanhempansa armoilla ihan konkreettisesti jopa henkiinjäämisen kannalta vuosikausia. Ja sen vuoksi yleensä puolustaa ja "rakastaa" vanhempaansa vaikka hän olisi kuinka paha. Lapsi kiintyy joka tapauksessa johonkin aikuiseen, yleensä siihen, joka hänestä huolehtii. Tämä on välttämätöntä. Jos vanhempi käyttää väkivaltaisia kasvatusmenetelmiä, se jää yleensä kytemään mielen sopukoihin jonkinlaisena epäluottamuksena, ainakin jos kuritus on koettu epäoikeudenmukaiseksi ja nöyryyttäväksi. Vaikka ei olisi kysymys mistään vakavasta.

Lasten pahoinpitely on kuitenkin eri asia kuin pieni näpäytys tarvittaessa. Itse käytin vähän samanlaista keinoa, kuin aiemmin joku mainitsi (sori kun en muita kuka) jälkikasvuun, joita kiinnosti mm. hellan säätimet ja kynttilät. Kun lapsi yritti koskea kynttilään, otin kädestä kiinni ja pidin kättä siten, että omat sormet olivat lähempänä liekkiä, kunnes hän yritti kovasti vetää kättä pois. Sitten selitin, että siihen ei saa koskea, koska se on vaarallista ja koi tulla "iso pipi". Auttoi kerrasta! Eikä mielestäni ole pahoinpitelyä.

Koulussa on kaikenlaisia ongelma-lapsia. Osan vanhemmilla on selkeästi vanhemmuus hukassa. Jos vanhemmat eivät pärjää kolmevuotiaan uhmaikäisen kanssa, on aika varmaa, että ongelmia tulee myöhemminkin. Ja kyse on mielestäni usein siitä, että moni vanhempi ei ota aikuisen vastuuta. Lasten kanssa ollaan kavereita, jolloin sälytetään heille liian suuri vastuu. Rakkautta ja rajoja-kasvatus (kuullostaa kliseeltä) on kyllä ehdottomasti toimiva ratkaisu. Ja rajat voi vetää muutenkin kuin koivuniemenherralla!

Osa kurittomista isommista lapsista on ihan selkeästi itsekin väkivaltaisen kasvatuksen uhreja (tiedän liian monta tapausta). Ja lapsi jatkaa opittua toimintatapaa käyttäytymällä väkivaltaisesti toisia lapsia, yleensä heikompiaan kohtaan. Kun vanhemmat kohtelevat heikompaa lasta huonosti, tottahan hänellä on oikeus toimia samalla tavalla. Mallioppiminen toimii. Ja tutkimusten mukaan ne vanhemmat, joita on kuritettu fyysisesti suhtautuvat lievemmin fyysiseen kuritukseen ja käyttävät sitä itsekin kasvatuskeinona. Kognitiivinen dissonanssi toimii tässäkin, valitettavasti.

Maaliskuussa Oulussa pidettiin Uudenheräyksen neuvonpito/keskustelutilaisuus hengellisestä väkivallasta. Olikohan joku palstan lukijoista paikalla taikka olisko kuullut jotakin?

Lainaus ""virallinen opetus seurapuheineen ja julkaisuineen muuttui kertaheitolla totaalisesti""
Virallinen opetus on muuttunut aina tilanteiden mukaan,sehän on kaikille tullut näkyviin ihan selvästi ja aukottomasti.
Vrt. ehkäisykeskustelu,naispappeus,ym.