Hakomaja.net

Tällaiseen kysymykseen voi joutua vastaamaan, kun on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen. Sukulaiset ja ystävät huolestuvat, miten voi pärjätä, jos ei saa enää syntejään anteeksi. Todellista syntien anteeksiantamusta ei ajatella olevan kuin vl-liikkeen sisällä: ihmisillä, joilla on sydämessään kallis usko ja pyhä henki.

Mikä on sinun (rakas "uskosta osaton" ystävä) vastauksesi otsikon kysymykseen: miten pärjäät ilman syntien anteeksiantamusta?

Minä voisin vaikka vastata tuohon niin, että pärjään varsin hyvin. Miksi tarvisin anteeksiantamusta, jos en pidä niitä asioita synteinäkään, joista vl:t tekevät parannusta.

Minä pärjään myös oikein hyvin. Minulle mikään ei ole syntiä, vaikka joskus leikilläni sanon joistakin asioista, että "se on synti ja häpeä". Huumorilla tulee heiteltyä joskus lesta-oppeja.

Väärin voi tietenkin toimia lähellä olevia ja itseäkin kohtaan. Silloin on paikallaan myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Mun elämässä siihen kyllä riittää pelkkä "anteeksi".

Moraalisilla ja eettisillä valinnoilla ei ole mun elämässä mitään tekemistä Kristinuskon (tai vanhoillislestadiolaisten) syntikäsityksen kanssa. Se tulee sisältä se herkkyys ja intuitio sille, mikä on oikein ja väärin. Tuo on yksi syy miksi päädyin pois vl-maailmasta, kun niin moni asia siellä soti omatuntoani vastaan.

Yhdyn edellisiin kirjoittajiin.

Omalla kohdallani vanhoillislestadiolaisuuden kokemukset ovat nuoruusvuosilta ja sattuivat hoitokokousten alle ja osittain myös niiden alkuaikoihin. Kokemukseni olivat niin rankkoja, että suhtaudun nykyisin kaikkiin uskontoihin lähtökohtaisesti kielteisesti, koska kokemukseni eräästä "uskonnosta" osoittivat minulle, kuinka vaarallinen ase uskonto on vallanhaluisten ihmisten käytössä. Nykyisin näenkin uskonnot ensisijaisesti vallankäytön välineinä.

Lyhyestä virsi kaunis (unohtakaa se no. 180).

Hyvin!

Mikä se no. 180 on? : ) Tai jos se kannattaa unohtaa, niin ehkä en tarvitsekaan tietoa.

Meiltä on moni vl kysellyt miten aiomme avioliittoamme hoitaa ja asioita sopia kun meidän välillä ei ole enää oikeanlaista syntien anteeksiantamusta, kun sehän on avioliiton kantava voima, yhteen liittävä side. Totta joo siinä mielessä että kaikissa ihmissuhteissa täytyy osata sopia asioita, ja tarvittaessa pyytää ja antaa anteeksi, mutta höpönlöpöt siihen mitään vl:n käyttämää jeesuksen nimessä ja veressä-sanailua tarvita. Sana anteeksi riittää, kun sitä oikeasti tarkoittaa.

Mannan tekstiin liittyen, todellakin... avioliittoa voi hoitaa ilman noita "maagisia" sanojakin. Meillä ainakin anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat edelleen tärkeä osa avioliittoa -ja itselleni ainakin vl-uskon jättäminen helpotti anteeksi pyytämistä. Minulle noista itselleni jo kauan merkityksettömistä sanoista oli tullut pelko, jonka vuoksi anteeksi pyytäminen usein jäi, vaikka siihen olisi ollut tarvetta. Voisin jopa sanoa, että liittomme voi nyt paremmin -ja kaikille vl:lle tiedoksi... myös ei-vl pystyy ihan oikeasti antamaan anteeksi ja pyytämään myös. Ihan harhaa on se, että kaikesta jäisi kaunaa tulevien riitojen varalle aseeksi...

Joissakin tilanteissa (esim. ensimmäisen kerran reissuun lähtö yksin ei-vl:nä) huomaan ajattelevani, että tässä "kuuluisi" sopia asiat vl-tyyliin -mielestäni se on kuitenkin enemmän tapakulttuuria...

Hyvä kysymys, gepardi...

Mikä on sinun (rakas "uskosta osaton" ystävä) vastauksesi otsikon kysymykseen: miten pärjäät ilman syntien anteeksiantamusta?

En mitenkään!

Tuo on minusta ainoa mahdollisuus tuohon kysymykseen. Toksi se vaatinee jonkinasteisen selityksen. Sen ettei syntien anteeksiantaminen ole vl-liikestä kiini vaan on kokonaisuudessa Jumalan teko.

Eli vastaisin ja olen vastannut tuohon kysymkseen että en mitenkään. Ja todennut että uskon niin kuin on enne uskottu - Jumalan sana parantaa tai pahentaa. Anteeksianto siis on kokonaan riipuvainen Jumalan sanasta vain Jumalan sanan kautta ihminen voi tulla ymmärtämään mitä syntien ateeksiantaminen tarkoitaa.

Täällä on todettu että vl uskon kohde on syntien uskominen anteeksi serakunnan äänellisen evankelumin kautta ja on täysin riipuvainen siitä että on osallinen tuosta ajallisesta näkyvästä seurakunnasta. Vl synnin päästö on siis täysin riippuvainen ihmisistä ei Jumalan sanasta.

gepardi kirjoitti:

1.) En koe tarvitsevani srk-epäjumalan armonjulistuksia mihinkään. Sillä sanahelinällä kun ei ole loppupeleissä yhtään mitään virkaa.

2.) Allekirjoituksessani on oleellisin. Uskon suureen Jumalaan, joka ymmärtää meidät pienet ihmiset paikalleen ja on meille armollinen. Ellei näin ole, niin hän ei ole suuri Jumala eikä meillä näin ollen ole mitään pelättävää

3.) Jos vl-opetus pitäisi paikkansa, niin Jumala ei olisi tällöin Jumala, vaan byrokraattinen pieni pahainen sadistinen käristäjädemoni. Mitä merkitystä sellaisen armolla olisi? Kyseistä heppua ei voisi kunnioittaa alkeellisenkaan moraalin mukaan. Toki sama valitettavasti pätee muuallakin kristinuskossa. Paha kietoutuu hyvään kuten Raamatussakin todetaan: "tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun." (2. Kor. 11:14,15)

Erittäin hyvin!

Mulle kävi silleen, että kun lakkasin käyttämästä sitä litaniaa ja se "rasti ruutuun=nyt on anteeksi pyydetty"-tunne hälveni niin anteeksi-sana sai mielessäni paljon tärkeämmän merkityksen. Nykyisin sitä todella tarkoittaa eikä se ole vain sana, joka pitää vaan sanoa jos muita loukkaa.
Nyt kun katsoo taakse päin ja miettii miten on ennen toiminut niin se tuntuu ihan kauhealta.