Hakomaja.net

gepardi kirjoitti:
Tällaiseen kysymykseen voi joutua vastaamaan, kun on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen. Sukulaiset ja ystävät huolestuvat, miten voi pärjätä, jos ei saa enää syntejään anteeksi. Todellista syntien anteeksiantamusta ei ajatella olevan kuin vl-liikkeen sisällä: ihmisillä, joilla on sydämessään kallis usko ja pyhä henki.

Mikä on sinun (rakas "uskosta osaton" ystävä) vastauksesi otsikon kysymykseen: miten pärjäät ilman syntien anteeksiantamusta?
1.) En koe tarvitsevani srk-epäjumalan armonjulistuksia mihinkään. Sillä sanahelinällä kun ei ole loppupeleissä yhtään mitään virkaa.

2.) Allekirjoituksessani on oleellisin. Uskon suureen Jumalaan, joka ymmärtää meidät pienet ihmiset paikalleen ja on meille armollinen. Ellei näin ole, niin hän ei ole suuri Jumala eikä meillä näin ollen ole mitään pelättävää

3.) Jos vl-opetus pitäisi paikkansa, niin Jumala ei olisi tällöin Jumala, vaan byrokraattinen pieni pahainen sadistinen käristäjädemoni. Mitä merkitystä sellaisen armolla olisi? Kyseistä heppua ei voisi kunnioittaa alkeellisenkaan moraalin mukaan. Toki sama valitettavasti pätee muuallakin kristinuskossa. Paha kietoutuu hyvään kuten Raamatussakin todetaan: "tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun." (2. Kor. 11:14,15)

Erittäin hyvin!

Mulle kävi silleen, että kun lakkasin käyttämästä sitä litaniaa ja se "rasti ruutuun=nyt on anteeksi pyydetty"-tunne hälveni niin anteeksi-sana sai mielessäni paljon tärkeämmän merkityksen. Nykyisin sitä todella tarkoittaa eikä se ole vain sana, joka pitää vaan sanoa jos muita loukkaa.
Nyt kun katsoo taakse päin ja miettii miten on ennen toiminut niin se tuntuu ihan kauhealta.

Samaa mieltä hyshysin kanssa.

Vastaus on: en mitenkään (tule toimeen ilman syntien anteeksiantoa).

Selitys: en tarvitse vl-mantraa siihen, sillä syntien anteeksianto on koko ajan voimassa, kun olen uskossa Jeesukseen ja omistan Hänen sovintotyönsä itselleni. Minun ei tarvitse olla koko ajan pyytämässä toiselta (vl-)uskovaiselta syntien anteeksi saarnaamista, koska ne ovat koko ajan anteeksi annetut.

Toki silloin pyydän toiselta ihmiseltä anteeksi, kun olen rikkonut häntä vastaan, olipa tuo toinen vl tai ei. Mutta sekään ei tarvitse vl-mantraa.

Kun katselee vastauksia gepardin kysymykseen, niin hahmotan, että vastaajien joukko jakaantuu selvästi kahtia, on uskovaisia ex-vl:ä ja sitten niitä, jotka eivät ole uskovaisia.Tämä tukee tässä parin viime vuoden aikana huomaamaani seikkaa, että ne, jotka lähtevät, joko ovat uudestisyntyneitä uskovaisia, eivätkä siksi enää voi jäädä lakiopetuksen alle, tai eivät ole koskaan olleetkaan uskovaisia, vaan ainoastaan vl-liikkeeseen syntyneitä ja siinä kasvaneita ja jostain syystä vl-liike on alkanut hiertää heidän elämäänsä niin paljon, että sosiaaliset ja sukulaissuhteet, jotka ovat vl-liikkeessä, eivät paina niin paljon kuin liikkeen sääntöjen ym.asioitten aiheuttama rasitus.

Keskusteluissa yleensäkin on hieman hankalaa, kun keskustelijoita on pääsääntöisesti kahteen eri joukkoon kuuluvia ihmisiä, joten vastauksetkin menevät jonkin verran "ristiin". Tuokin gepardin aloitus kun voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla ja vastaajat ovat ymmärtäneetkin sen juuri omasta nykyisestä suhtautumisestaan uskoon eri tavoin .

Toivon, etten ole pahoittanut kenenkään mieltä tällä kommentillani, en todellakaan halua loukata ketään

wanhawaimo kirjoitti:
Kun katselee vastauksia gepardin kysymykseen, niin hahmotan, että vastaajien joukko jakaantuu selvästi kahtia, on uskovaisia ex-vl:ä ja sitten niitä, jotka eivät ole uskovaisia.Tämä tukee tässä parin viime vuoden aikana huomaamaani seikkaa, että ne, jotka lähtevät, joko ovat uudestisyntyneitä uskovaisia, eivätkä siksi enää voi jäädä lakiopetuksen alle, tai eivät ole koskaan olleetkaan uskovaisia, vaan ainoastaan vl-liikkeeseen syntyneitä ja siinä kasvaneita ja jostain syystä vl-liike on alkanut hiertää heidän elämäänsä niin paljon, että sosiaaliset ja sukulaissuhteet, jotka ovat vl-liikkeessä, eivät paina niin paljon kuin liikkeen sääntöjen ym.asioitten aiheuttama rasitus.

Keskusteluissa yleensäkin on hieman hankalaa, kun keskustelijoita on pääsääntöisesti kahteen eri joukkoon kuuluvia ihmisiä, joten vastauksetkin menevät jonkin verran "ristiin". Tuokin gepardin aloitus kun voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla ja vastaajat ovat ymmärtäneetkin sen juuri omasta nykyisestä suhtautumisestaan uskoon eri tavoin
Ex-vl:iä on moneen junaan. Mikään muu ei yhdistä kuin entinen herätysliike. Syitä lähetemiseen voi olla niinikään monia tai sitten sekin vaihtoehto on että vl-usko on ikäänkuin hiipunut sitä suuremmin edes käsittelemättä.

Jakaisin itse lähteneet neljään eri kategoriaan:

1. Lähtijä ei ole mahtunut vl-liikkeeseen koska ei ole voinut hyväksyä Raamatun ulkopuolisia uskon sääntöjä.
2. Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi ja hän on rinnastanut vl-älyttömyydet uskoon ylipäänsä. Nämä seikat ovat muovanneet ateistisen maailmankuvan.
3. Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi. Hän ei rinnasta vl-uskoa ylipäänsä uskoon, mutta samalla hänelle on selvinnyt että myös muissa kristinuskon suunnissa on paljon omia dogmejaan, eikä Raamattuakaan voi kovin moraalisesti oikeudenmukaisena pitää. Suhtautuminen uskoon on neutraali. Jumalaa ei kielletä, mutta kaikenlaista hurmahenkisyyttä varotaan.
4. Vl-uskon käsityksistä ei olla koskaan käyty luopumisprosessia läpi, vaan siitä on onnistuttu hiipumaan ongelmitta pois. Nämä henkilöt ovat niitä, jotka luokittelevat itsensä ex-vl:iksi, mutta närkästyvät vl-liikkeen kritisoimisesta koska vl-opeetus elää edelleen voimakkaasti alitajunnassa. Siitä ei olla koskaan henkisesti irtaannuttukaan. Nämä saatttavat ajatella että puolustamalla vl-uskoa ovat edes vähän paremmassa asemassa kuin "muut epäuskoiset". He ovat niitä joista suuri osa saa tulevaisuudessa "parannuksen armon" koska he eivät koskaan ole henkisesti vl-uskosta lähteneetkään. Ovat vl-termein "maistamassa maailmaa" vähän samaan tapaan kuin Amisheilla on nuorena aikuisena "välivuosi uskosta".

Mitä olen tapaamisissa ja gallupeissa kysellyt, niin hakomajan käyttäjät jakautuvat melko tasaisesti kolmeen ensimmäiseen kategoriaan. Kategoriassa 4 olevat eivät täällä juurikaan kirjoittele.

On selvää että uskovaisten ja ateististen ex-vl:ien välillä on hieman kitkaa. Olen saanut molemmista ääripäistä kriittistä palautetta. Minun pitäisi kuulemma heittää "hihhulit" / "jumalankieltäjät" pois täältä "häiritsemästä" riippuen siitä kumpaa ääripäätä palautteen antaja on

Sekä ääriuskovaisia, että ääriateisteja on ilmoittanut ettei koe mahtuvansa hakomajaan. Suvaitsemattomuutta löytyy molemmista vakaumuksista. Minusta on kuitenkin tärkeää että hakomajassa voi keskustella vapaasti omasta vakaumuksesta riippumatta. Foorumi voi olla vapaa vain jos siellä eri rajoiteta mitään asiallisesti esitettyä näkemystä tai mielipidettä

wanhawaimo kirjoitti: (boldaus: gepardi)
Kun katselee vastauksia gepardin kysymykseen, niin hahmotan, että vastaajien joukko jakaantuu selvästi kahtia, on uskovaisia ex-vl:ä ja sitten niitä, jotka eivät ole uskovaisia.Tämä tukee tässä parin viime vuoden aikana huomaamaani seikkaa, että ne, jotka lähtevät, joko ovat uudestisyntyneitä uskovaisia, eivätkä siksi enää voi jäädä lakiopetuksen alle, tai eivät ole koskaan olleetkaan uskovaisia, vaan ainoastaan vl-liikkeeseen syntyneitä ja siinä kasvaneita ja jostain syystä vl-liike on alkanut hiertää heidän elämäänsä niin paljon, että sosiaaliset ja sukulaissuhteet, jotka ovat vl-liikkeessä, eivät paina niin paljon kuin liikkeen sääntöjen ym.asioitten aiheuttama rasitus. Minusta tämä wanhawaimon analyysi ihmisten uskovaisuudesta on kuvaava. Tunnistan ainakin itseni tuosta lihavoidusta kohdasta: en muista koskaan olleeni kovin selkeästi uskovainen missään muussa merkityksessä kuin siinä, että olen kuulunut joukkoon ja elänyt suurin piirtein sellaista elämää kuin vl-liikkeessä oletetaan ihmisen elävän.

Ja palatakseni varsinaiseen kysymykseen, jonka ketjun alussa esitin: pärjäsin kyllä vl-elämäni aikanakin varsin hyvin ilman syntien anteeksiantamusta. En ollut erityisen synnintuntoinen, joten mihinpä minä sitä anteeksiantamustakaan olisin kaivannut. Lapsuudenkodissani siihen ei myöskään minua oltu opetettu, että jokaista asiaa pitäisi olla pyytämässä vl-tyyliin anteeksi. Eli eipä oikeastaan ole ollut ongelma pärjätä ilman jotain sellaista, jota ennenkään ei ole kaivannut.

Admatalle
Sinun jakosi on ihan sama kuin minun, mutta tarkennettuna.

<<<Jakaisin itse lähteneet neljään eri kategoriaan:

1. Lähtijä ei ole mahtunut vl-liikkeeseen koska ei ole voinut hyväksyä Raamatun ulkopuolisia uskon sääntöjä.>>

Tämä on sama kuin minun ensimmäinen ryhmäni, eli uskovaiset ihmiset. Lasken itseni tähän kuuluvaksi, vaikka en saanutkaan itse lähteä, vaan minut heitettiin Saatanalle, koska en hyväksynyt vl-liikkeen Raamatun vastaisia oppeja.

<<2. Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi ja hän on rinnastanut vl-älyttömyydet uskoon ylipäänsä. Nämä seikat ovat muovanneet ateistisen maailmankuvan.
3. Lähtijä ei ole kokenut vl-uskoa oikeaksi. Hän ei rinnasta vl-uskoa ylipäänsä uskoon, mutta samalla hänelle on selvinnyt että myös muissa kristinuskon suunnissa on paljon omia dogmejaan, eikä Raamattuakaan voi kovin moraalisesti oikeudenmukaisena pitää. Suhtautuminen uskoon on neutraali. Jumalaa ei kielletä, mutta kaikenlaista hurmahenkisyyttä varotaan.
4. Vl-uskon käsityksistä ei olla koskaan käyty luopumisprosessia läpi, vaan siitä on onnistuttu hiipumaan ongelmitta pois. Nämä henkilöt ovat niitä, jotka luokittelevat itsensä ex-vl:iksi, mutta närkästyvät vl-liikkeen kritisoimisesta koska vl-opeetus elää edelleen voimakkaasti alitajunnassa. Siitä ei olla koskaan henkisesti irtaannuttukaan. Nämä saatttavat ajatella että puolustamalla vl-uskoa ovat edes vähän paremmassa asemassa kuin "muut epäuskoiset". He ovat niitä joista suuri osa saa tulevaisuudessa "parannuksen armon" koska he eivät koskaan ole henkisesti vl-uskosta lähteneetkään. Ovat vl-termein "maistamassa maailmaa" vähän samaan tapaan kuin Amisheilla on nuorena aikuisena "välivuosi uskosta".>>>

Nämä kolme ryhmää yhdessä muodostavat omassa luokittelussani sen ryhmän, jota kutsun sellaisiksi, jotka eivät koskaan ole uskomassa olleetkaan,. eli he eivät ole tehneet itse omakohtaista parannusta JEESUKSEEN, vaan korkeintaan vl-opetukseen. Mutta kuten olet kirjoittanut osuvasti, heissä on monenlaisia alaryhmiä eli nuo kirjoittamasi kohdat 2-4.

Mihin luokkaan itse katsot kuuluvasi? Minä arvioisin sinut ryhmään 3

wanhawaimo kirjoitti:
Nämä kolme ryhmää yhdessä muodostavat omassa luokittelussani sen ryhmän, jota kutsun sellaisiksi, jotka eivät koskaan ole uskomassa olleetkaan,. eli he eivät ole tehneet itse omakohtaista parannusta JEESUKSEEN, vaan korkeintaan vl-opetukseen. Mutta kuten olet kirjoittanut osuvasti, heissä on monenlaisia alaryhmiä eli nuo kirjoittamasi kohdat 2-4. Aika rohkea, ettenpä sanoisi jopa vl-mäinen tulkinta, vaikkakin kääntäen. Ajatteletko että vl-joukossa ei ole "oikeita uskovaisia"?

Itse ajattelisin ja sinäkin käsittääkseni ajattelit ainakin aiemmin, että me ihmiset emme näe toisten ihmisten sydämiin ja uskon punnitseminen kuuluu yksin Jumalalle...

Mihin luokkaan itse katsot kuuluvasi? Minä arvioisin sinut ryhmään 3 Minut saa vapaasti arvioida mihin ryhmään kukanenkin haluaa

Eri kategorioita voisi tietysti luokitella lisääkin ja huomaan luokitelleeni vähän huolimattomasti. Kärjistän vielä selventääkseni:

1.) Uskovaiset, jotka ovat joutuneet toteamaan että vl-oppi on väärä oppi.
2.) Ateistit
3.) Agnostikot, jotka eivät ota kantaa Jumalan olemassaoloon.
4.) Ex-vl:t, jotka eivät ole koskaan vl-opista irtaantuneetkaan, vaan uskovat siihen "epäuskoisina".

Ryhmä 1. voisi jakaa vielä kahtia:
a.) Kristinuskoa tunnustavat, jotka uskovat mm. vuosisatoja Raamatun jälkeen kirkolliskokouksissa kyhättyyn kolminaisuusoppiin.
b.) Muut uskovat.

Katsoisin itse olevani kategoriassa 1b

ps. ww: linkkivinkki lainauksista.

Manna kirjoitti:
Meiltä on moni vl kysellyt miten aiomme avioliittoamme hoitaa ja asioita sopia kun meidän välillä ei ole enää oikeanlaista syntien anteeksiantamusta, kun sehän on avioliiton kantava voima, yhteen liittävä side.

Tämä se kyllä aina laittaa kihisemään. Käytetään nimittäin erittäin tarkoitushakuisesti esim. "seka-avioliittoja" kritisoidessa... "Aviopuoliso on se tärkein matkakumppani ja saattomies..."