Hakomaja.net

Mitä te ajattelette vl-saarnaajista ja seurakunnan johtajista?

Meille on opetettu että he johtavat ja johdattavat meidät ainoan oikean uskon jäljille ja seurakunnan lapsiksi. Johtajien sanaa ei epäillä, saatika kiistetä, johtaja on aina oikeassa. Jos epäilee, niin joutuu puhutteluun ja painostukseen. Seurakunta seuraa sokeasti johtajia.


Mitä nämä johtajat ovat? Miksi heitä ei suo ajatella tarkemmin, pokkuroidaan, kestitään ja myötäillään viimeiseen saakka. Siksi koska heillä on valtaa muita seurakuntalaisia kohtaan. Rajoittamatonta valtaa, joka koskettaa joka sielua, jokaisen yksityiselämää, kotia ja kohtaloa. He painostavat, syyllistävät ja vaikuttavat. Eivät jumalan, eivätkä uskon vuoksi, vaan heidän itsensä. He luovat tiukan kurin, yhden totuuden seurakunnan, joka ylistää johtajiaan. He aivopesevät lapset, jotka kasvavat pelon kanssa aikuisiksi, ja luovat lisää seurakuntaa johtajien tahdosta ja painostuksesta.

Miettikää tuntemianne johtajia, millaisia he ovat ihmisinä. Sitä miten he toimivat, miten he ajattelevat, miten he pönkittävät omaa asemaansa. Miten he luovat tähän maailmaan ja elämään tuskaa, vihaa ja ennen kaikkea pelkoa. Ei jumalan pelkoa, vaan pelkoa heitä itseään kohtaa. He saavat ihmiset häikäilemättömällä painostuksellaan pelkäämään, murtumaan ja toimimaan täysin heidän itsensä (johtajien) mielen mukaan. Miten heidän toimintansa on ristiriidassa oikeudenmukaisuuden ja todellisen hyvän kanssa.

Vl-yhteisö on niin suljettu, että ulkomaailmaan ei anneta ihmisten nähdä. Ulkona on valo, mahdollisuudet ja hyvä oikeudenmukainen elämä. Vl-yhteisö taas hallitsee pelolla, pakotuksella, henkisellä väkivallalla ja voimalla. Vl-yhteisö elää pimeätä keskiaikaa.

Ajatelkaa ja kyseenalaistakaa valheet, eläkää oma elämänne ja saakaa siten sieluunne rauha ja oikeus.

Minä pelkään seurakunnan ihmisiä.

Tyttö 15v kirjoitit

Et ole yksin pelkosi kanssa, useimmat vl-yhteisössä olevat pelkäävät oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan johtajistoa ja myös toisiaan. Hengellinen ja henkinen väkivalta on valitettavan yleistä vl-opissa ja toiminnassa. On varmasti hyvä tietää, että vaikka alkuelämän on kasvanutkin pelon/pelkojen alla, niin niistä voi vapautua. Pelottelun alle ei tarvitse jäädä makaamaan, vaan pikkuhiljaa itseään vahvistaen ja vahvistusta etsien rohkaista mielensä, ja kasvaa hyvinvoivaksi itsenäiseksi ihmiseksi.

Miettiessäni johtotehtävissä olevien ihmisten yllä kuvattua ominaisuutta tulee mieleen että hekin pelkäävät. Pelkäävät että joku huomaa heissä olevan pelon jolloin tätä peitellään entistä jyrkemmillä ja kaikin puolin kovemmilla "saarnoilla". Me nyt satumme rakastamaan kaikenlaista syyllisyyden etsimistä. Syyllisyyden pelko on todellista myös johtajissa. Koska heidän oppinsa perustuu syyllisyyden osoittamiseen, ja siinä piehtaroimiseen, jotta voisi antaa anteeksi. Oman pelon näyttäminen katsotaan tällaisessa ympäristössä heikkoudeksi tai vielä pahempaa tietämättömyydeksi. Sen kuitenkin lähetän ympärilleni mitä olen ei niinkään se mitä sanon.
Toivon että en itse olisi lisäämässä syyllisyyttä kenellekään. Johtajillekaan

Harjoittelija: Jumala loi kaikki viattomiksi joten miksi muuttaisimme sitä miten Jumala kaikki halusi?
Jos ajatellaan että kärsimys vaatii aina syyllisen niin sekin että ottaa väärällä tavalla osaa toisen kärsimykseen eli kärsimällä tämän kanssa on myös syyllistämistä. Muistelen lukeneeni/kuulleeni Äiti Teresasta kauan sitten kaksi asiaa: toisaalta hän halunnut yhtyä Jeesuksen kärsimykseen mutta myös kokenut Jumalan poissaolevana. Jeesustapa ei löytynytkään etsimällä häntä häneen projisoidusta kärsimyksestä! Mikä minä olen Äiti Teresaa arvostelemaan, mutta minusta tämäkin todistaisi siitä, että kärsiminen ei ole se tapa joka vie ihmisen Jumalan luokse. Sokeana ei voi taluttaa sokeaa mutta silti pitää ymmärtää missä sokea on. Ymmärtää se mistä hänet tarvitsee tuoda valoon. Jeesus ei päästä meitä kärsimykseensä (jota hänellä ei edes ole koska hän ei syyllistä) vaan Rauhansa hän lupasi antaa meille. Ja sanoo myös että hän on kanssamme joka päivä maailman loppuun asti, mitä vielä uudelleen korostaa Kurssissa. Pohdin siis edelleenkin kärsimyksen, syyllisyyden ja empatian suhdetta.

Harjoittelija: Niin. Tämä touhu on sellaista ulkonaista roolipeliä ja mietityttänyt minua jo kauan. Näilläkin ihmisillä on oikeus saada tietää että on olemassa toinenkin tapa, jonka he halutessaan voivat valita. Anteeksiantamisen ja syyllisyydestä vapauttamisen ja vapautumisen tulisi tapahtua, jotta se toimisi, hiljaisesti siellä omassa sydämessä. On eri asia taas että kertoo syyllisyydestä kärsivälle lähimmäiselle että oikeasti ei ole mitään hätää. Taivaan Isä ei ole vihainen. Hän ei ole antanut tapahtua mitään mikä antaisi aihetta pelkoon ja syyllisyyteen.

vettynyt korttitalo kirjoitti:

Pyrin suhtautumaan heihin yksilöinä. Johtajilla on valtaa ja sitä kautta he ovat myös vastuussa seurakunnan tai härskimmin "Jumalan valtakunnan" toimista ja korjaamattomista vääryyksistä.

Kaikkia vl-saarnaajia tai -johtajia ei kuitenkaan voi niputtaa yhteen joukkoon tai julistaa heitä yleistäen pahoiksi.

Virallisesti vl-saarnamiehet ja -johtajat ovat samanlaisia vl-uskovaisia kuin muutkin. Käytännössä heidän sanoillaan on kuitenkin suurempi painoarvo, eikä heitä saa arvostella. Olen kuullut että aiemmin vanhoillislestadiolaisuudessakin oli "Joomiehet" jotka todistivat, että puhuja puhuu oikein ja olivat arvostelemassa puhujia. Silloin tällöin puhuja joutui seuraavassa saarnassaan korjaamaan edellisen saarnan virheen ja pyytämään sitä anteeksi. Nykyisin tämä on "mahdottomuus". Kuka tavallinen rivikristitty uskaltaa nykyään avata suunsa ja arvostella saarnaa? Jos niin teet, arvostelija tuomitaan "väärähenkisenä" ja kerrotaan ettei saarnamiehiä ole soveliasta arvostella...

Tämän korjaaminen on ensisijassa niiden vastuulla, jotka ovat tuossa johtajan ja sananjulistajan asemassa. Sen sijaan, että he pönkittävät omaa valtaansa, heidän pitäisi romuttaa epäterve hierarkia ja rakentamansa dogmit, jossa uskotaan - ei Jeesukseen tai Raamattuun, vaan itse luotuun seurakuntaepäjumalaan. Nykytilanne SRK:ssa on monellakin tapaa identtinen Neuvostoliiton ja sitä hallinneen kommunistipuolueen kanssa. Puhutaan seurakunnasta / kansasta, vaikka tosiasiassa kyseessä on harvainvalta jossa pieni eliitti kamppailee keskenään siitä kellä on suurin valta sokeasti seuraavaan kuuliaiseen vl-joukkoon, missä on pinnan alla paljon toisinajattelua ja ilmiantajia joita pitää varoa.

Kaikesta edellämainitusta huolimatta en halua olla tuomitsemassa vl-saarnamiestä tai -johtajaa, jota en tunne tai joiden edesottamuksia en tiedä. Mukana saattaa olla vilpittömiäkin ihmisiä, jotka ehkä yrittävät varovasti kääntää kurssia terveempään suuntaan. Ainakin haluan toivoa niin.